Salibandyn Champions Cupissa nähtiin ja nähdään tällä kaudella uudistunut formaatti, josta kirjoitin toiveikkaana, mutta myös epäilevänä alkuvuodesta.
Jos oikein muistelen, niin kyseessä on jo neljäs erilainen peliformaatti sen jälkeen, kun näin Champions Cupin pelejä ensi kerran livenä syksyllä 2013. Tekisi mieli sanoa, että ongelma on vain cupin järjestäjässä IFF:ssä, mutta se olisi epärehellistä. Kyse on pitälti seurojen taloudellisen todellisuuden asettamista reunaehdoista.
Tämän vuoden formaatissa päästään jo melko lähelle uskottavaa Euroopan laajuista seurajoukkueturnausta, mutta siinä on eittämättä vielä ongelmia. Ensinnä tietysti ajankohtana elokuu on haastava, sillä se on selkeästi pelikauden ulkopuolella. Classicin ja Storvretan välisissä peleissä oli kuitenkin yli 1800 katsojaa yhteensä, mikä oli ehdottomasti positiivinen tulos.
Omalta kohdaltani suurin kritiikki kohdistuu kuitenkin ”lohkojakoon”, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset kohtaavat automaattisesti jo puolivälierissä pohjoislohkossa. Nyt kävikin jo pahin mahdollinen asia koko cupin uskottavuudelle, kun jokainen suomalaisjoukkue putosi pois heti kättelyssä. Haluan korostaa, että totta kai suomalaisilla oli mahdollisuudet jatkoon, mutta mahdollisuudet olivat (jopa selkeästi) pienemmät kuin muiden maiden kärkijoukkueita vastaan.
Koko salibandymaailman paras tuote on ainakin MM-kisojen perusteella Suomen ja Ruotsin mittelö tavalla tai toisella. Nyt tämä vaihe on jo käyty Champions Cupissa ja ihan alussa. Kaikki kunnioitus tshekkiläisiä ja sveitsiläisiä joukkueita kohtaan, mutta varsinkin seurajoukkuetasolla suomalaiset sekä ruotsalaiset ovat lähtökohtaisesti kärkimaita sekä kiinnostukseltaan kärkeä. Tällöin nykytilanteessa tulee kilpailullinen epätasapaino, ja kohtuullisen iso salibandymarkkina katsojien osalta, eli Suomi, on ulkona turnauksesta jo ennen varsinaisen pelikauden alkua.
Hiukan hassusti tämä ei todennäköisesti edes haittaa suomalaisjoukkueita. Nykyformaatissa kun pelataan kotona ja vieraissa, niin mukana olevat joukkueet menettävät rahaa enemmän, mitä pidemmälle ne etenevät. On hyvä muistaa, että miehissä välieriin menneet Storvreta ja Falun ovat olleet vuoden sisään näkyvästi esillä talousvaikeuksien vuoksi. Juuri helpompaa ei ole suomalaisjoukkueillakaan.
Taloudellisesta näkövinkkelistä onkin ymmärrettävää, että alkuvaiheessa säästetään rahaa, eikä matkusteta pidemmälle. Joka tapauksessa juuri tällaiset kompromissit ovat olleet Champions Cupin arvoa alentavia koko sen olemassaolon aikana. Näyttää enemmänkin siltä, että Champions Cupin kaltaista seurajoukkueturnausta ei ole missään määrin realistista järjestää lajin nykyisessä taloustilanteessa siten, että se olisi myös urheilullisesti uskottava tapahtuma.
Se on harmi, sillä seurajoukkuesalibandyssa olisi hyödynnettäviä näkökulmia, ainakin Suomi-Ruotsi -valtataistelun osalta.
Champions Cupin eteläisessä lohkossa pelaavat kohtaavat Tshekin ja Sveitsin kaksi parasta niin miesten kuin naisten sarjoissa.
—
Rekrytoimme uusia tekijöitä! Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy täältä: Rekry: Haluatko mukaan Pääkallon toimitukseen