Kansainvälinen salibandy on monelta osin hölmöläisten puuhaa.
Räikein esimerkki on lajin MM-kisat, joita on pelattu suunnilleen samalla tavalla jo noin 20 vuotta ja joitain jo lähes 30 vuotta. Hämmentävintä on se, että lähtökohtaisesti peräti kolmet kisat neljästä ovat tappiollisia ja silti jatketaan samoilla konsepteilla vuosikymmenestä toiseen.
Suomessa järjestetyt U19-naisten MM-kisat olivat Suomen Salibandyliiton tiedotteen mukaan täysosuma. Yleisömäärät kisoissa olivat hyviä lähtökohtiin nähden ja Suomen liitto onnistui odotusarvoja paremmin. Kisat olivat täysosuma enemmänkin suhteessa lähtökohtiin, kuin normaalisti yleisötapahtumia arvioidessa.
Pekka Ilmivalta raotti nuorten kisojen raakaa todellisuutta aiemmin Pääkallon haastattelussa, ja se asettaa toimivatkin kisat kyseenalaiseen valoon:
– Se on selvää, että voitolle ei päästä. Olimme budjetoineet kisoille 100 000 euroa tappiota. Tietysti vielä on aika paljon avoimia tuloja ja menoja, joten en uskalla sen tarkemmin ottaa kantaa, mutta uskoisin sen olevan lähellä tuota budjetoitua.
– Tyttöjen kisoja ei oltu 20 vuoteen järjestetty Suomessa, ja 2020-21 aloimme pohtia, olisiko nyt sen aika. Alusta asti oli selvää, että näitä kisoja ei kannattavaksi saa. Siksi onkin parempi suhteuttaa lopputulos tuohon budjettiin. Jos siihen päästään, pitää olla tyytyväinen. Tietysti jos me järjestämme hienot kisat, saamme ennätysyleisöt ja silti jäämme tuon verran tappiolle, niin jokuhan siinä yhtälössä ei toimi. Tai sitten kisat nähdään puhtaasti investointina tyttö- ja naissalibandyyn.
Suomi siis järjesti kelvolliset U19-kisat naisissa, ja se tarkoitti silti noin 100 000 euron tappioita? Tuossa yhtälössä ei ole järjen häivää, ja on järkevää epäillä, että kisoihin uponneet 100 000 euroa eivät isommin ratkaise naisten ja tyttöjen ongelmia suomalaisessa salibandyssa. Se ei myöskään auta Salibandyliittoa, joka teki vuonna 2022 massiivisia taloudellisia tappioita.
Se ei ole suoraan Suomen liiton, vaan pääosin Kansainvälisen Salibandyliiton IFF:n vika. Jos IFF ottaisi itse taloudellisen vastuun jokaisista MM-kisoista, niin 3/4 katoaisi aika nopeasti kalenterista, koska se ei kestäisi taloudellisia tappioita. Nyt ne tappiot on sälytetty kansallisten liittojen vastuulle. Esimerkiksi Kanadalle nuorten kotikisat 2019 oli taloudellinen katastrofi.
IFF ei pysty tällaista taakkaa kantamaan, mutta miksi jäsenmaiden pitäisi, kun niilläkään ei mene hyvin taloudellisesti? Voi myös kysyä miksi jäsenvaltiot suostuvat tähän edelleen? Kuullun mukaan IFF ei ole halukas joustamaan omista ideoistaan ja visioistaan, mikä ajaa kansainvälistä kehitystä umpikujaan.
Jo joulukuun naisten kisojen yhteydessä esitin selkeän muutosehdotuksen, jossa kisoja yhdisteltäisiin keskenään, ja jonka myötä olisi mahdollista tehdä kunnollinen taloudellinen tulos. Varsinkin isommilla salibandymailla olisi mahdollistaa järjestää jopa kaikki neljä kisat samaan aikaan Superfinaaleineen. Salibandyn ”olympialaiset” voisi hyvin olla neljät MM-kisat samassa paketissa. Ehkäpä jopa kevätauringossa, kuten näkökulmassa ehdotettiin.