C1 SM 2019-2020 (04-ikäluokka)
- Viestiketjun aloittaja Piiska
- Alkaa
- Viestejä
- 233
Paras kolmesta sarjat. Finaalisarjan voittaja on Suomenmestari.Onko tietoa miten pleijjarit menee?
- Viestejä
- 3,288
Niin joo tämä on tullut uutena kokeiluna. Saapa nähdä miten näin radikaali muutos vaikuttaa lajiin.Finaalisarjan voittaja on Suomenmestari.
- Viestejä
- 1
Pirkanmaalaisia salibandyseuroja läheltä jo vuosia seuranneena, on vaikea ymmärtää Pirkkalan Pirkkojen tämän kauden C1-ikäluokan toimintaa. On käsittämätöntä, että jo muutama viikko sitten potkut saaneen tulevan ex-vastuuvalmentajan annetaan jatkaa vielä kahden joukkueen päättävänä henkilönä, vaikka luottamus vanhempien ja pelaajien osalta valmennusta kohtaan on lähes täysin mennyt. Vastuuvalmentajan erikoinen ajatusmaailma, häiriintynyt käytös, kavereiden lasten suosiminen, sekä katteettomat lupaukset on nakertaneet varsinkin ykkösjoukkueen yhteishenkeä ja menestystä. Suomen parhaaksi valmentajaksi itseään tituleeraavan ja narsistisesti käyttäytyvän vastuuvalmentajan takia on muutama joukkueelle merkittävä pelaaja siirtynyt jo muihin joukkueisiin tai muiden harrastusten pariin. Loput jäljellä olevat pojat odottavat uusien valmentajien nimeämistä, ennen kuin tekevät omat siirtonsa. Kahta sarjaa urakoiva Pirkkojen ykkösjoukkue pelaa kauden loput pelit todennäköisesti vajaalla miehistöllä, koska valmennuksella ei ole tilanneälyä antaa peli- ja harjoitusaikaa kakkosjoukkueen kirjoilla oleville pelaajille mahdollisten lukitussääntöjen puitteissa. Pirkkojen ykkösjoukkueen SM-sarjasijoitukseen tällä peluuttamismuutoksella ei olisi mitään merkitystä, sillä tämä kausi on jo menestymisen osalta taputeltu.
Pahimmassa tapauksessa muuten hienon ja aktiivisen seuran lippulaivana pidetty C1-joukkue näivettyy tähän kauteen. Ykkösjoukkueen pojista puolet on lähtökuopissa siirtyäkseen tarvittaessa muihin seuroihin. Kakkosjoukkueeseen kohdistuvat valmennukselliset intressit samojen valmentajien osalta on lähes nollassa, joten sieltä ei apuja ensi kaudelle tule, mikäli tähän ei nopeasti valmennus- tai seurajohtotasolla reagoida. Johdon tähänastinen reagointi on ollut hyvin pinnallista ja se ei ole puuttunut esimerkiksi muutaman pojan, sekä lahjakkaan tyttöpelaajan älyttömiin kuormituksiin. Eräät pelaajat maksavat tästä kovan hinnan pitkäaikaisten loukkaantumisten muodossa. Joidenkin pelaajien koko ura on katkolla, koska heille ei suostuta järjestämään asianmukaisia treenejä ja pelejä useista kehotuksista huolimatta. Kakkosjoukkueen toiminta on täysin sählykerhotasoa, vaikka sen ei sitä tarvitsisi olla. Molemmat joukkueet pystyisivät paljon parempaan motivoivan, urheilullisen ja modernin valmennuksen avulla.
On aivan älytöntä, että tällä tasolla asiat päästetään romahtamaan näin rajusti. Sääliksi käy nuoria ja lahjakkaita pelimiehiä, sekä hienoa joukkueenjohtoa, jotka ovat kiitoksensa ansainneet. Pirkkalan Pirkkojen arvomaailma nuoria urheilijoita kohtaan on vähintäänkin kyseenalainen. Nämä teini-ikäiset lapset ovat tässä iässä haavoittuvimmillaan ja heitä pitäisi kohdella kunnioittavasti ja heidän kehitystään pitäisi varjella ja arvostaa. Kaikki kiusaaminen, kyykyttäminen ja muu alentava käytös nuoria kohtaan olisi ehdottomasti loputtava, tai muuten tämä loistava urheilulaji kärsii muutamien erikoisten ja välinpitämättömien yksilöiden takia. Vastuuvalmentajien tehtäviin kuuluu ehdottomasti vastuu kaikkien näiden nuorten kehityksestä ja etenkin heidän kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Pahimmassa tapauksessa muuten hienon ja aktiivisen seuran lippulaivana pidetty C1-joukkue näivettyy tähän kauteen. Ykkösjoukkueen pojista puolet on lähtökuopissa siirtyäkseen tarvittaessa muihin seuroihin. Kakkosjoukkueeseen kohdistuvat valmennukselliset intressit samojen valmentajien osalta on lähes nollassa, joten sieltä ei apuja ensi kaudelle tule, mikäli tähän ei nopeasti valmennus- tai seurajohtotasolla reagoida. Johdon tähänastinen reagointi on ollut hyvin pinnallista ja se ei ole puuttunut esimerkiksi muutaman pojan, sekä lahjakkaan tyttöpelaajan älyttömiin kuormituksiin. Eräät pelaajat maksavat tästä kovan hinnan pitkäaikaisten loukkaantumisten muodossa. Joidenkin pelaajien koko ura on katkolla, koska heille ei suostuta järjestämään asianmukaisia treenejä ja pelejä useista kehotuksista huolimatta. Kakkosjoukkueen toiminta on täysin sählykerhotasoa, vaikka sen ei sitä tarvitsisi olla. Molemmat joukkueet pystyisivät paljon parempaan motivoivan, urheilullisen ja modernin valmennuksen avulla.
On aivan älytöntä, että tällä tasolla asiat päästetään romahtamaan näin rajusti. Sääliksi käy nuoria ja lahjakkaita pelimiehiä, sekä hienoa joukkueenjohtoa, jotka ovat kiitoksensa ansainneet. Pirkkalan Pirkkojen arvomaailma nuoria urheilijoita kohtaan on vähintäänkin kyseenalainen. Nämä teini-ikäiset lapset ovat tässä iässä haavoittuvimmillaan ja heitä pitäisi kohdella kunnioittavasti ja heidän kehitystään pitäisi varjella ja arvostaa. Kaikki kiusaaminen, kyykyttäminen ja muu alentava käytös nuoria kohtaan olisi ehdottomasti loputtava, tai muuten tämä loistava urheilulaji kärsii muutamien erikoisten ja välinpitämättömien yksilöiden takia. Vastuuvalmentajien tehtäviin kuuluu ehdottomasti vastuu kaikkien näiden nuorten kehityksestä ja etenkin heidän kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
- Viestejä
- 25
Huh huh Humanisti! Karua kuultavaa. Mutta en todellakaan epäile tekstiäsi sillä kyllähän Pirkkojen kautta ja myöskin vuosia pirkanmaan joukkueita seuranneena ulkopuolinenkin on nähnyt, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Viitteitä antoi jo SM-karsinnat joita ennen tämä päävalkku myhäillen totesi, että hyvä kun saadaan yksi kunnon peli karsintoihin. Tarkoittaen Masku/Wirmoa. No, ei toki Classicin ja Merikosken kakkosjoukkueet olleetkaan mitenkään ennakkosuosikkeja. Mutta kyllä siellä koville otti Pirkkojen häviö Classicin kakkosjoukkueelle. Ärräpäät lensi samoin tavarat käytävillä.
Vähän samalla lailla kävi Kooveen pojille. Valmennus sai puuhastella ihan omiaan, seurajohto ei vuosikausiin puuttunut mihinkään vaikka vanhemmat antoi palautetta ja pelaajat lähtivät muualle.
No, nyt siellä hädin tuskin eliittisarjaa pelaava joukkue, joista osa 03.
On kyllä surullista, että näin näivetetään joukkueet kausi toisensa jälkeen. Kun meillä voisi parhaassa tapauksessa edelleen olla jopa neljän seuran joukkueet SM-sarjassa, Pirkat, Ypa, Koovee ja Classic. Näinköhän enää ensi kaudella on Classic.
Vähän samalla lailla kävi Kooveen pojille. Valmennus sai puuhastella ihan omiaan, seurajohto ei vuosikausiin puuttunut mihinkään vaikka vanhemmat antoi palautetta ja pelaajat lähtivät muualle.
No, nyt siellä hädin tuskin eliittisarjaa pelaava joukkue, joista osa 03.
On kyllä surullista, että näin näivetetään joukkueet kausi toisensa jälkeen. Kun meillä voisi parhaassa tapauksessa edelleen olla jopa neljän seuran joukkueet SM-sarjassa, Pirkat, Ypa, Koovee ja Classic. Näinköhän enää ensi kaudella on Classic.
- Viestejä
- 2
Humanistin kirjoitus on todella asiaa, koskien Pirkkojen C1 päävaken valmennusta ja käytöstään tiettyjä poikia kohtaan.
Täytyy ihmetellä , että vielä 2000 luvullakin valmentaja saa toimia täysin mielivaltaisesti tiettyjä poikia kohtaan. Ja se ettei seura puutu millään tavalla herran käytökseen.
Jos valmentaja on saanut potkut valmentajan pestistään, niin silloin olisi paikallaan valmentajan laittaa käpälät erisuuntaan ja lähteä heti kävelemään , ja pyytäen anteeksi joukkueeltaan tekosiaan
Kuulemma Joukkue saa psykologista valmennusta ammattiauttajalta. Olisiko ehkä parempi vaihtaa osia ja mennä itse tähän ammattiauttajan penkille??
Kysyisin vielä, miksi vanhemmat eivät puutu kovalla kädellä vaken touhuin? Vai onko kaikki hyvin kun oma Pekka saa pelata pelit?
Vanhemmat ovat heitä , jotka toimintaa rahoittaa , niin heillä on myös velvollisuus vahtia mihin rahansa laittavat. Ja myös vahtia, että omapoika saa asiallista kohtelua ja valmennusta, Heidän olisi puututtava heti epäkohtiin. Turha hyssyttely kun on haitaksi koko joukkueen toiminnalle.
Eikö vanhemmissa löydy selkärankaa , että kieltäytyisitte viemästä poika reeneihin ja peleihin , niin kauan kun herra päävake on remmissä mukana.
Toki on vanhempia jotka pitävät toimintaa hyvänä , niin kuin kaikissa joukkueurheilussa on tapana.
Toivottavasti heidänkin läpät aukeavat silmistä joskus, että joukkue saa tietyn iloisuuden reeneihin ja peleihin.
Mitä tiettyjen pelaajien suosimiseen tulee, Yleensä he ovat joukkueen heikompi tasoisia pelaajia , mutta erittäin suuren huomion saaneita poikia/ poika , jos pojan isä sattuu olemaan vaken kaveri,tai seuratoiminnassa muuten mukana oleva vanhempi.
Nämä pojat kun saavat pelata niin kuin haluavat , eikä heidän tarvitse pelätä epäonnistumistaan , niin kuin ei suosikkipojat joutuvat pelkäämään vilttikomennusta.
Täytyy ihmetellä , että vielä 2000 luvullakin valmentaja saa toimia täysin mielivaltaisesti tiettyjä poikia kohtaan. Ja se ettei seura puutu millään tavalla herran käytökseen.
Jos valmentaja on saanut potkut valmentajan pestistään, niin silloin olisi paikallaan valmentajan laittaa käpälät erisuuntaan ja lähteä heti kävelemään , ja pyytäen anteeksi joukkueeltaan tekosiaan
Kuulemma Joukkue saa psykologista valmennusta ammattiauttajalta. Olisiko ehkä parempi vaihtaa osia ja mennä itse tähän ammattiauttajan penkille??
Kysyisin vielä, miksi vanhemmat eivät puutu kovalla kädellä vaken touhuin? Vai onko kaikki hyvin kun oma Pekka saa pelata pelit?
Vanhemmat ovat heitä , jotka toimintaa rahoittaa , niin heillä on myös velvollisuus vahtia mihin rahansa laittavat. Ja myös vahtia, että omapoika saa asiallista kohtelua ja valmennusta, Heidän olisi puututtava heti epäkohtiin. Turha hyssyttely kun on haitaksi koko joukkueen toiminnalle.
Eikö vanhemmissa löydy selkärankaa , että kieltäytyisitte viemästä poika reeneihin ja peleihin , niin kauan kun herra päävake on remmissä mukana.
Toki on vanhempia jotka pitävät toimintaa hyvänä , niin kuin kaikissa joukkueurheilussa on tapana.
Toivottavasti heidänkin läpät aukeavat silmistä joskus, että joukkue saa tietyn iloisuuden reeneihin ja peleihin.
Mitä tiettyjen pelaajien suosimiseen tulee, Yleensä he ovat joukkueen heikompi tasoisia pelaajia , mutta erittäin suuren huomion saaneita poikia/ poika , jos pojan isä sattuu olemaan vaken kaveri,tai seuratoiminnassa muuten mukana oleva vanhempi.
Nämä pojat kun saavat pelata niin kuin haluavat , eikä heidän tarvitse pelätä epäonnistumistaan , niin kuin ei suosikkipojat joutuvat pelkäämään vilttikomennusta.
Viimeksi muokattu:
- Viestejä
- 3
Hei,
Haluan omalta osaltani omalla nimelläni kertoa totuuden nimimerkillä Humanisti esiintyvän vanhemman väitteistä. Hänen kirjoittamansa teksti ylittää jo kunnianloukkauksen määritelmän kun hänen väitteet ovat täysin perättömiä.
Totuus väitteeseen potkuista on, että en ole saanut potkuja vaan ehdotin jo kauden alussa valmentajakolleagalleni sekä seurajohdolle, että kuluva kausi olisi minulle viimeinen tämän ikäluokan kanssa vastuuvalmentajana. Isoimpana syynä tähän on, että halusin nykyiselle kolleagalleni hänen oman kehittymistä tukeakseen isomman roolin ikäluokan valmentamisesta ja huomautan vielä, että tulevan kauden valmentajia ja heidän roolejaan ei ole vielä julkaistu.
Peluutukseen liittyvistä asioissa ollaan myös katsottu (lue kirjoitettu) asioita ainoastaan oman pojan näkökulmasta, joka ei anna totuudenmukaista kuvaa. Ykkösjoukkueen harjoitus- sekä peliryhmässä on ollut läpi kauden muutama poika kakkosjoukkueesta. Nyt vuodenvaihteen jälkeen harjoitus- sekä peliryhmää kasvatettiin vielä muutamalla lisäpelaajalla, jotka ovat kehittyneet eniten kuluneen kauden aikana. Lajiliiton säännöt määrittävät sen, että 1.2 jälkeen pelaajia ei voida siirtää joukkueiden välillä vaan lukittuvat siihen joukkueeseen missä pelaavat ensimmäisen ottelun tuon jälkeen. Toki nämä kakkosjoukkueen pelaajat ovat edelleen ykkösjoukkueen harjoitusryhmissä (kerta viikkoon) sekä aikataulujen salliessa myös B-juniorien otteluissa. Muutamalta kakkosjoukkueen pelaajalta (jotka ovat valmennuksen mielestä valmiita niihin) ollaan kysytty heidän haluaan pelata SM-sarjan otteluissa, mutta ovat halunneet vielä tämän kauden kehittyä kakkosjoukkueen mukana hakien lisähaasteita B-juniorien otteluista.
Kuormituksiin liittyen olemme yrittäneet pitää huolta kokonaiskuormituksesta niin hyvin kuin se on mahdollista ja pelikauden aikana ei joukkueissa ei ole ollut yhtään loukkaantumista, joka olisi johtunut liiallisesta kuormituksesta. Ennen sarjapelien alkua yksi pelaaja kärsi valitettavan polvivamman (trauma tapahtui jo edellisellä kaudella ja sitä ei operoitu tuolloin), mutta tämä ei liittynyt mitenkään liiallisen kuormittamiseen.
Asioita toki pitääkin voida tarkastella monelta eri näkökannalta ja olen hyvin avoin kriittiseen keskusteluun kun siihen on perusteita. Lähtökohta junioriurheilussa pitäisi aina olla pelaajien henkilökohtainen kehittyminen positiivisella otteella ja tähän olemme valmennustiimimme kanssa pyrkineet parhaamme mukaan. Kaikkia näitä asioita on käyty kauden mittaan aktiivisessa yhteistyössä seurajohdon kanssa lävitse.
Yhteiskuntamme on edelleen digitaalisaation luomassa murroksessa, joka myös mahdollistaa paljon elämää helpottavia asioita. Varjopuolena on vuorovaikutustaitojen ja sosiaalisten suodattiminen häiriintyminen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii opettajat, joiden työtä arvostellaan ja häiritään erilaisten sähköisten viestimien kautta. On toki helpompaa purkaa pahaa oloaan kasvottomien medioiden välityksellä ymmärtämättä niiden vaikutusta lukijaan tai edes hetkeksi pysähtyä miettimään voisiko jälkikasvun saamalla huonolla koenumerolla jokin muu syy kuin opettaja. Tähän samaan esimerkkilistaan voidaan tuoda mukaan nykyään myös valmentajat. En toki väitä etteikö meidän ammattikunnassamme olisi joskus toimittu väärin (tästä on mediassa paljon esimerkkejä), mutta pitkälti vapaaehtoisten voimin pyöritettävä urheiluseuravalmennus voi kohta olla katoava luonnonvara.
Terveisin,
Mikko Kivioja
Haluan omalta osaltani omalla nimelläni kertoa totuuden nimimerkillä Humanisti esiintyvän vanhemman väitteistä. Hänen kirjoittamansa teksti ylittää jo kunnianloukkauksen määritelmän kun hänen väitteet ovat täysin perättömiä.
Totuus väitteeseen potkuista on, että en ole saanut potkuja vaan ehdotin jo kauden alussa valmentajakolleagalleni sekä seurajohdolle, että kuluva kausi olisi minulle viimeinen tämän ikäluokan kanssa vastuuvalmentajana. Isoimpana syynä tähän on, että halusin nykyiselle kolleagalleni hänen oman kehittymistä tukeakseen isomman roolin ikäluokan valmentamisesta ja huomautan vielä, että tulevan kauden valmentajia ja heidän roolejaan ei ole vielä julkaistu.
Peluutukseen liittyvistä asioissa ollaan myös katsottu (lue kirjoitettu) asioita ainoastaan oman pojan näkökulmasta, joka ei anna totuudenmukaista kuvaa. Ykkösjoukkueen harjoitus- sekä peliryhmässä on ollut läpi kauden muutama poika kakkosjoukkueesta. Nyt vuodenvaihteen jälkeen harjoitus- sekä peliryhmää kasvatettiin vielä muutamalla lisäpelaajalla, jotka ovat kehittyneet eniten kuluneen kauden aikana. Lajiliiton säännöt määrittävät sen, että 1.2 jälkeen pelaajia ei voida siirtää joukkueiden välillä vaan lukittuvat siihen joukkueeseen missä pelaavat ensimmäisen ottelun tuon jälkeen. Toki nämä kakkosjoukkueen pelaajat ovat edelleen ykkösjoukkueen harjoitusryhmissä (kerta viikkoon) sekä aikataulujen salliessa myös B-juniorien otteluissa. Muutamalta kakkosjoukkueen pelaajalta (jotka ovat valmennuksen mielestä valmiita niihin) ollaan kysytty heidän haluaan pelata SM-sarjan otteluissa, mutta ovat halunneet vielä tämän kauden kehittyä kakkosjoukkueen mukana hakien lisähaasteita B-juniorien otteluista.
Kuormituksiin liittyen olemme yrittäneet pitää huolta kokonaiskuormituksesta niin hyvin kuin se on mahdollista ja pelikauden aikana ei joukkueissa ei ole ollut yhtään loukkaantumista, joka olisi johtunut liiallisesta kuormituksesta. Ennen sarjapelien alkua yksi pelaaja kärsi valitettavan polvivamman (trauma tapahtui jo edellisellä kaudella ja sitä ei operoitu tuolloin), mutta tämä ei liittynyt mitenkään liiallisen kuormittamiseen.
Asioita toki pitääkin voida tarkastella monelta eri näkökannalta ja olen hyvin avoin kriittiseen keskusteluun kun siihen on perusteita. Lähtökohta junioriurheilussa pitäisi aina olla pelaajien henkilökohtainen kehittyminen positiivisella otteella ja tähän olemme valmennustiimimme kanssa pyrkineet parhaamme mukaan. Kaikkia näitä asioita on käyty kauden mittaan aktiivisessa yhteistyössä seurajohdon kanssa lävitse.
Yhteiskuntamme on edelleen digitaalisaation luomassa murroksessa, joka myös mahdollistaa paljon elämää helpottavia asioita. Varjopuolena on vuorovaikutustaitojen ja sosiaalisten suodattiminen häiriintyminen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii opettajat, joiden työtä arvostellaan ja häiritään erilaisten sähköisten viestimien kautta. On toki helpompaa purkaa pahaa oloaan kasvottomien medioiden välityksellä ymmärtämättä niiden vaikutusta lukijaan tai edes hetkeksi pysähtyä miettimään voisiko jälkikasvun saamalla huonolla koenumerolla jokin muu syy kuin opettaja. Tähän samaan esimerkkilistaan voidaan tuoda mukaan nykyään myös valmentajat. En toki väitä etteikö meidän ammattikunnassamme olisi joskus toimittu väärin (tästä on mediassa paljon esimerkkejä), mutta pitkälti vapaaehtoisten voimin pyöritettävä urheiluseuravalmennus voi kohta olla katoava luonnonvara.
Terveisin,
Mikko Kivioja
Ylläpito
Ylläpidon jäsen
- Viestejä
- 92
Keskustelu ikävistäkin asioista on sallittua tällä foorumilla. Kuitenkin vakavien syytösten esittämiseen yksilöidyistä henkilöistä, ja koskien vielä hyvin nuorten junioreiden valmennusta, on varmasti hedelmällisempää jossain muualla kuin tähän tapaan julkisella foorumilla.
Kiitos @MikkoKivioja omasta vastineestasi tähän keskusteluun.
- Matti
Kiitos @MikkoKivioja omasta vastineestasi tähän keskusteluun.
- Matti
Ylläpito
Ylläpidon jäsen
- Viestejä
- 92
Nimimerkit @ettäsillee ja @mielipide on myös bännätty usean nimimerkin käytöstä, mikä on foorumin säännöissä yksiselitteisesti kielletty. Kuten todettua, on ikävienkin asioiden käsittely sallittua, mutta tällaista varten useiden nimimerkkien luominen ja käyttäminen on ehdottoman kiellettyä.
- Viestejä
- 25
Vanhemmat ovat heitä , jotka toimintaa rahoittaa , niin heillä on myös velvollisuus vahtia mihin rahansa laittavat. Ja myös vahtia, että omapoika saa asiallista kohtelua ja valmennusta, Heidän olisi puututtava heti epäkohtiin. Turha hyssyttely kun on haitaksi koko joukkueen toiminnalle.
Tarkoittiko tämä nyt yhtään mitään muuta kuin, että oma poika pitäisi laittaa ykkösjoukkueen ykkösketjuun, koska minä maksan rahaa. Ja valmentajan tai jonkun muun poika pitäisi heittää vilttiin / kakkosjoukkueeseen / ulos joukkueesta, koska hänen vanhempansa on kuka onkaan. Aika synkkää on meno, kun on tarve tällaiseen julkiseen mustamaalaamiseen lähteä. Kannattaisi katsoa peiliin.Nämä pojat kun saavat pelata niin kuin haluavat , eikä heidän tarvitse pelätä epäonnistumistaan , niin kuin ei suosikkipojat joutuvat pelkäämään vilttikomennusta.
- Viestejä
- 2
Tämä kyseinen henkilö, joka näitä tekstejä kirjoittaa (humanisti) on täysin kuutamolla. Jos lähdet tolla tasolla jotain tiettyä henkilöä kritisoimaan ja mustamaalaamaan esiinny hyvämies edes omalla nimelläsi...
- Viestejä
- 11
Suupalla asti jo huhutaan Pirkkalan ensi vuoden B joukkueesta. Classicista ja Kooveesta tulossa kovia 03 paluumuuttajia ja Tampereen äijiä. Ei Mikko vielä kannatta lopettaa. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
- Viestejä
- 30
Todella paljon monelta eri ihmiseltä kuullut samaa pirkoista mitä humanisti tuossa kirjoittikin.. Karsinnoissa muunmuassa tilanne missä kyseinen ihminen kehui kuinka heidän pelaaja pelin lopussa antoi turhan kontaktin kaveriin jossa classicin pelaaja loukkaantui eikä seuraavana päivänä pystynyt pelaamaan. Tässä tilanteessa monta jotka tämän kuulivat itseni mukaanlukien.
- Viestejä
- 25
Juuri tämän takia näitä tämänkaltaisia asioita on vaikea tuoda esille omalla naamalla ja nimellä, kritisoijaa aletaan vähätellä ja käsketään katsoa peiliin. Tuskimpa hänen tuntemukset ja kokemukset ihan tuulesta temmattuja ovat. En puhu nyt Pirkkojen joukkueesta, kun en siitä mitään tiedä, tarkoitan ihan yleisesti.
Kunpa kaikki me aikuiset muistettaisiin, että kyse on kuitenkin vielä lapsista! Lapsista jotka harrastavat salibandyä.
Kunpa kaikki me aikuiset muistettaisiin, että kyse on kuitenkin vielä lapsista! Lapsista jotka harrastavat salibandyä.
- Viestejä
- 25
Kokemukset ja niiden aiheuttamat tunteet varmasti ovat todellisia. Jos lapsesi pitkään harrastamassaan urheilulajissa joutuu kakkosjoukkueeseen / ei saa mielestäsi riittävästi peliaikaa / ei saa riittävästi laadukasta valmennusta, se varmasti tuntuu ikävältä vanhemmasta.Juuri tämän takia näitä tämänkaltaisia asioita on vaikea tuoda esille omalla naamalla ja nimellä, kritisoijaa aletaan vähätellä ja käsketään katsoa peiliin. Tuskimpa hänen tuntemukset ja kokemukset ihan tuulesta temmattuja ovat. En puhu nyt Pirkkojen joukkueesta, kun en siitä mitään tiedä, tarkoitan ihan yleisesti.
Kunpa kaikki me aikuiset muistettaisiin, että kyse on kuitenkin vielä lapsista! Lapsista jotka harrastavat salibandyä.
Se että niiden tunteiden takia toiset lapset pitäisi heittää sinne kakkosjoukkueeseen, oma lapsi istuttaa ykkösen sentteriksi ja valmentajalle antaa potkut sekä haukkua julkisesti... se ei taas liene järkevän aikuisen reaktio, joka kykenee käsittelemään tunteitaan muullakin tapaa kuin impulsiivisesti.
Sillä että täällä foorumilla jotain huudellaan, ei tapahdu mitään muutosta mihinkään - korkeintaan pahoitetaan ihmisten mieliä. Omalla naamalla kannattaa olla yhteydessä seuran johtoon.
- Viestejä
- 25
Kuten sanoin, en tiedä oliko tässä nyt kyse siitä, että joku yksittäinen henkilö haluaa poikansa ykkösjoukkueen ykköskenttään isoille peli minuuteille. Vai onko kyseisen joukkueen sisällä menossa jotain muutakin.
Tiedämpä vaan ihan yleisellä tasolla hyvinkin läheltä seuranneena näiden asioiden puhumisen vaikeudesta. Ja todellakin siitä, että mikään ei muuttunut, ei vaikka seuran johtoon oltiin yhteydessä. Ja oltiin usean muunkin vanhemman toimesta.
Silloin ei voi kuin äänestää jaloillaan ja vaihtaa seuraa. Ja onneksi Pirkanmaallakin seuroja vielä riittää.
Toivottavasti riittää jatkossakin.
Tiedämpä vaan ihan yleisellä tasolla hyvinkin läheltä seuranneena näiden asioiden puhumisen vaikeudesta. Ja todellakin siitä, että mikään ei muuttunut, ei vaikka seuran johtoon oltiin yhteydessä. Ja oltiin usean muunkin vanhemman toimesta.
Silloin ei voi kuin äänestää jaloillaan ja vaihtaa seuraa. Ja onneksi Pirkanmaallakin seuroja vielä riittää.
Toivottavasti riittää jatkossakin.
- Viestejä
- 2
Kritisoijat vaativat että lahjakkaita nuoria varjellaan ja suojellaan. Oletteko miettineet kuka/ketkä näitä lukee (no ne nuoret lahjakkaat pelaajat)? Onko mielestänne hyväksi nuorelle että hänen keskittyminen menee näiden miettimiseen ja lukemiseen? Siellä nuorten pienet aivot räksyttää että kuka mahtoi saada tälläisen totaalisen aivopierun kirjoittaessaan tälläistä tekstiä seurasta, valmennuksesta, ympäristöstä, ja pelaajista. Aikuisten ihmisten pitäisi tajuta ajatella vähän sitä omaa napaa pidemmälle... Herätys nyt!
- Viestejä
- 178
Olen ollut mukana useiden joukkuelajien toiminnassa, mukana kaikki suurimmatkin lajit. Jokaisessa on sama ilmiö; valmentajat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pääasiallisesti tuloshakuisia. Tärkein tulos mitä haetaan on menestys kuluvalla kaudella. Se voi olla Suomen mestaruus, sarjapaikan säilyttäminen tai vaikkapa aluesarjan mitali - riippuu joukkueen tasosta. Yksilöiden osalta junioreissa tavoite on löytää ryhmän "tähdet" ja saada heille maksimimäärä mahdollisuuksia. Valmentajalle tämä tarkoittaa tyypillisesti kansallista menestystä eli maajoukkuepaikkoja. Kolmas tavoite on arvostus omassa seurassa, alueellisesti ja valtakunnallisesti valmentajana, sekä tämän tuoma arvovalta ja käytännön valta.
Normitason pelaaja ei ole valmentajan fokuksessa yksilönä, vaan joukkueen välttämättömänä peruspalikkana. Häntä kehitetään niin paljon kuin joukkueen menestys vaatii. Hänestä ei ajatella tulevan huippua vaan olevan kulutushyödyke matkalla joukkueen tavoitteeseen. Hänelle ei soitella kotiin, jos hän on loukkaantunut, että milloin pääset pelille. Hänen kohdallaan joukkueseen sovitut henkilökohtaiset kehityspalaverit ovat lyhyitä tai unohtuvat kokonaan. Valmentaja ei oikeasti kiinnostaako jatkaako pelaaja lajin parissa vai ei sen jälkeen kun on valmentajan lyhyen tähtäimen tarpeet täyttänyt.
Vanhempia on joukkueessa mukana kahdenlaisia. Toiset ovat huolissaan oman lapsen saamasta huomiosta ja mahdollisuuksista. Toiset ovat tyytyväisiä, koska heidän lapsensa asema on vakiintunut tähtenä huomion keskipisteeksi. Heitä ärsyttää myös, jos pelejä hävitään huonojen pelaajien saaman peliajan vuoksi. Vanhempien kahtiajako jättää valmennukselle vapaat kädet toimia kuten haluaa. Kritisoivien vanhempien keskinkertaiset lapset savustetaan pois jättämällä heidät yhä pienemmälle huomiolle. Tarvittaessa seuran valmennuspäällikkö pitää näille vanhemmille puhuttelun, jossa muistutetaan vanhemman KKK-roolista. Eli maksamaan laskut, tekemään talkoot ja pitämään suunsa kiinni. Sama pätee joukkueen muihin toimihenkilöihin. Siis heidän ei kuulu sanoa mitään vaan tehdä mitä valmennus sanoo. Tarvittaessa valmentaja kieltää heiltä pääsyn pukukoppiin. Itse asiassa vastuuvalmentaja päättää kaikesta joukkueen toiminnassa niin halutessaan.
Valmentajat ovat seuroille tärkeämpiä kuin pelaajat. He ovat ne yksilöt, joita arvostetaan eniten.
Kuulostaako tutulta?
Olen itsekin valmentaja, ja muistutan päivittäin itselleni mikä on tärkeää. Joukkueella pitää olla hauskaa ja tekemisen kivaa. Välillä se tahtoo unohtua, kun ollaan häviämässä tiukka matsi. Lopulta en tiivistä peluutusta, vaikka se mielessä kävikin.
Normitason pelaaja ei ole valmentajan fokuksessa yksilönä, vaan joukkueen välttämättömänä peruspalikkana. Häntä kehitetään niin paljon kuin joukkueen menestys vaatii. Hänestä ei ajatella tulevan huippua vaan olevan kulutushyödyke matkalla joukkueen tavoitteeseen. Hänelle ei soitella kotiin, jos hän on loukkaantunut, että milloin pääset pelille. Hänen kohdallaan joukkueseen sovitut henkilökohtaiset kehityspalaverit ovat lyhyitä tai unohtuvat kokonaan. Valmentaja ei oikeasti kiinnostaako jatkaako pelaaja lajin parissa vai ei sen jälkeen kun on valmentajan lyhyen tähtäimen tarpeet täyttänyt.
Vanhempia on joukkueessa mukana kahdenlaisia. Toiset ovat huolissaan oman lapsen saamasta huomiosta ja mahdollisuuksista. Toiset ovat tyytyväisiä, koska heidän lapsensa asema on vakiintunut tähtenä huomion keskipisteeksi. Heitä ärsyttää myös, jos pelejä hävitään huonojen pelaajien saaman peliajan vuoksi. Vanhempien kahtiajako jättää valmennukselle vapaat kädet toimia kuten haluaa. Kritisoivien vanhempien keskinkertaiset lapset savustetaan pois jättämällä heidät yhä pienemmälle huomiolle. Tarvittaessa seuran valmennuspäällikkö pitää näille vanhemmille puhuttelun, jossa muistutetaan vanhemman KKK-roolista. Eli maksamaan laskut, tekemään talkoot ja pitämään suunsa kiinni. Sama pätee joukkueen muihin toimihenkilöihin. Siis heidän ei kuulu sanoa mitään vaan tehdä mitä valmennus sanoo. Tarvittaessa valmentaja kieltää heiltä pääsyn pukukoppiin. Itse asiassa vastuuvalmentaja päättää kaikesta joukkueen toiminnassa niin halutessaan.
Valmentajat ovat seuroille tärkeämpiä kuin pelaajat. He ovat ne yksilöt, joita arvostetaan eniten.
Kuulostaako tutulta?
Olen itsekin valmentaja, ja muistutan päivittäin itselleni mikä on tärkeää. Joukkueella pitää olla hauskaa ja tekemisen kivaa. Välillä se tahtoo unohtua, kun ollaan häviämässä tiukka matsi. Lopulta en tiivistä peluutusta, vaikka se mielessä kävikin.
- Viestejä
- 16
Hyvin kiteytetty! (kattaa myös muut kuin C1/04 SM sarjan).Olen ollut mukana useiden joukkuelajien toiminnassa, mukana kaikki suurimmatkin lajit. Jokaisessa on sama ilmiö; valmentajat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pääasiallisesti tuloshakuisia. Tärkein tulos mitä haetaan on menestys kuluvalla kaudella. Se voi olla Suomen mestaruus, sarjapaikan säilyttäminen tai vaikkapa aluesarjan mitali - riippuu joukkueen tasosta. Yksilöiden osalta junioreissa tavoite on löytää ryhmän "tähdet" ja saada heille maksimimäärä mahdollisuuksia. Valmentajalle tämä tarkoittaa tyypillisesti kansallista menestystä eli maajoukkuepaikkoja. Kolmas tavoite on arvostus omassa seurassa, alueellisesti ja valtakunnallisesti valmentajana, sekä tämän tuoma arvovalta ja käytännön valta.
Normitason pelaaja ei ole valmentajan fokuksessa yksilönä, vaan joukkueen välttämättömänä peruspalikkana. Häntä kehitetään niin paljon kuin joukkueen menestys vaatii. Hänestä ei ajatella tulevan huippua vaan olevan kulutushyödyke matkalla joukkueen tavoitteeseen. Hänelle ei soitella kotiin, jos hän on loukkaantunut, että milloin pääset pelille. Hänen kohdallaan joukkueseen sovitut henkilökohtaiset kehityspalaverit ovat lyhyitä tai unohtuvat kokonaan. Valmentaja ei oikeasti kiinnostaako jatkaako pelaaja lajin parissa vai ei sen jälkeen kun on valmentajan lyhyen tähtäimen tarpeet täyttänyt.
Vanhempia on joukkueessa mukana kahdenlaisia. Toiset ovat huolissaan oman lapsen saamasta huomiosta ja mahdollisuuksista. Toiset ovat tyytyväisiä, koska heidän lapsensa asema on vakiintunut tähtenä huomion keskipisteeksi. Heitä ärsyttää myös, jos pelejä hävitään huonojen pelaajien saaman peliajan vuoksi. Vanhempien kahtiajako jättää valmennukselle vapaat kädet toimia kuten haluaa. Kritisoivien vanhempien keskinkertaiset lapset savustetaan pois jättämällä heidät yhä pienemmälle huomiolle. Tarvittaessa seuran valmennuspäällikkö pitää näille vanhemmille puhuttelun, jossa muistutetaan vanhemman KKK-roolista. Eli maksamaan laskut, tekemään talkoot ja pitämään suunsa kiinni. Sama pätee joukkueen muihin toimihenkilöihin. Siis heidän ei kuulu sanoa mitään vaan tehdä mitä valmennus sanoo. Tarvittaessa valmentaja kieltää heiltä pääsyn pukukoppiin. Itse asiassa vastuuvalmentaja päättää kaikesta joukkueen toiminnassa niin halutessaan.
Valmentajat ovat seuroille tärkeämpiä kuin pelaajat. He ovat ne yksilöt, joita arvostetaan eniten.
Kuulostaako tutulta?
Olen itsekin valmentaja, ja muistutan päivittäin itselleni mikä on tärkeää. Joukkueella pitää olla hauskaa ja tekemisen kivaa. Välillä se tahtoo unohtua, kun ollaan häviämässä tiukka matsi. Lopulta en tiivistä peluutusta, vaikka se mielessä kävikin.
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.