Viikonloppuna pitäisi pelata. Mukana kiihtymisalueiden jengejä. Puolet meidän juniorijoukkueen pelaajista sanoi ettei haluaisi, mutta pelaa kun on pakko. Vain muutama uskalsi sanoa suoraan no thanks. Odotettiin koko viikko, mutta mitään muutosta ei tullut - pelejä ei siirretty liiton puolelta ja siksi valmennus ja joukkueen johto päätti että pelataan. Pisteistä halutaan taistella, eikä antaa niitä luovutuksella. Koko kauden tavoite karkaisi samantien. Ymmärrän senkin ja pelaajat myös. Ristiriitainen juttu, ja paineistaa koko porukkaa. Tämän kuitenkin pitäisi olla vaan harrastus, ei tunnu kivalta nyt säbä.
Liitto ei ole antanut yhtään virallisesti siimaa tähän korona-aikaan ja esimerkiksi luovutuksiin, saako sellaisia tehdä ilman sanktioita. Oletus on, että täysillä paukkuu, jos pois jäädään.
Riskillä mennään ja pelataan ja pelätään. Koko tuleva viikko, kaikissa joukkueen jäsenten kodeissa.
Hienosti hoidettu Salibandyliiton tuntemattomat, jotka tästä päätitte. Olisi kiva nähdä nimikirjoitukset päätöslauselmien alla.