Jos amatöörilajina pysytään, on vain ja ainoastaan luonnollista, että puoliammattilaisuutta haetaan muualta. Sieltä missä se on mahdollista.
Yksi syy lisää, miksi meillä F-liigan pitäisi kehittyä siihen suuntaan.
Ja täysammattilaisuus on kokonaan eri asia. Sitä ei kai meillä mikään seura tai liiton visionääri edes tavoittele. Vaan sitä puoliammattilaisuutta, jota nykyään lähestyy KRP, Classic ja Oilers. Mutta hekin silti kaukana.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että F-liigan pitkän aikavälin tavoite tulisi olla puoliammattilaisuudessa. Se ei tule olemaan sitä vuonna 2028, eikä myöskään 2038. F-liigalla ja liigaseuroilla on ennen puoliammattilaissarjasta haaveilemista ratkaistavana iso kasa ongelmia. Tässä muutama:
1. Katsojamäärät
On täysin selvää, että 300-400 maksanutta katsojaa per peli ei riitä mihinkään. Liigajoukkueiden talous ei ole kestävällä pohjalla. Jos vedellään vähän mutkia suoriksi ja lasketaan yhtälöä auki:
Puoliammattilaisjoukkueen pelaajista 15kpl tienaa kaudessa alle urheilijaeläkkeen rajan, sanotaan vaikka tasan 10000€. Valmennustiimi maksaa seuralle 50k€ kaudessa. Joukkueen hinta on tällöin 200k€. Ottelutapahtumien tuotoilla kuitataan joukkueen palkkiot ja sponsorituotoilla peitetään liigajoukkueen muut kulut. 16 kotipelistä pitäisi tulla rahaa kassaan 200k€ eli 12500€ per peli. 2500€ tulee oheismyynnistä ja 10000€ pääsylipuista. Pääsylipun hinta on keskimäärin 10€ per maksanut asiakas, joten 1000 katsojaa pitäisi löytyä jokaisessa kotipelissä lehtereiltä.
Tällä rahalla saa ok joukkueen, mutta edelleen liigasta vuotaa tähtipelaajat pelaamaan ulkomaille ammatikseen, jossa korvaukset aivan toista luokkaa. Oman kokemuksen mukaan, vaikka 10k€ on iso raha seuralle, niin se on lopulta aika pieni raha urheilijalle.
2. Tähtipelaajien siirtyminen ulkomaille sekä liigan keski-iän nuorentuminen
Jos F-liigaseurat ajattelevat olevansa lajin ravintoketjun huipulla samalla kun takaovesta karkaa muihin sarjoihin huippupelaajia sekä myös keskikastin pelaajia, niin se luo sarjaan ison vääristymän.
Kun F-liiga menettää tähtipelaajiaan, niin se menettää myös uskottavuuttaan. Samalla se menettää palapelin kulmapaloja, matkalla kohti puoliammattimaista sarjaa.
Syntyy 19-vuotiaan Ville-Juhanin markkinat, vaikka Ville-Juhanin pitäisi kehittyä vielä muutama vuosi junioreissa ja olla vasta haistelemassa liigaympyröitä. Kysynnän ja tarjonnan laki on keikahtanut nurin ja liigaseurat maksavat ylihintaa sellaisista pelaajista, joille ei pitäisi terveessä tilanteessa maksaa vielä mitään. Ja kaikki tämä samaan aikaan, kun katsomossa istuu 243 katsojaa tiistai-iltana. Mutta ei ole muitakaan tarjolla.
Liian nopeasti ja liian helposti tarkoittaa myös sitä, että nuoret eivät pidä liigastatusta enää minään. Kokeneemmat pelaajat ovat poissa, johtajuus huutaa poissaolollaan.
Muistutan tähän väliin, että Sveitsissä on kasapäin myös suomalaisia huippuvalmentajia. Ja muistutan tähän samaan hengenvetoon myös, että pelaajia tai valmentajia ei pidä syyttää. Tottakai pitää mennä sinne missä saa parhaan paketin niin urheilullisesti kuin myös taloudellisestikin.
Siinä ainakin kaksi isoa kysymystä ratkaistavaksi, jos F-liiga haluaa olla joskus maailman paras liiga urheilullisesti ja edes siedettävä vaihtoehto taloudellisesti. Varmasti kymmenen muutakin asiaa tulisi melko nopeasti, jos asiaa oikein pohtisi.
Ja jos palataan alkuperäiseen aiheeseen, eli Raatarilan kirjoitukseen, joka omankin kynän sai kuumaksi, niin kannattaa pohtia liigaa tosiaan monelta eri kantilta. Myös pelaajien ja taustojen kuin myös top4 ulkopuolisten joukkueidenkin näkökulmasta. Maailma on kovin erinäköinen, kun sitä tutkii eri kulmista.
Classicin, TPS:n ja SPV:n (2) ohipeleistä. Täytyy toivoa että ErVin seuraavatkin vastustajat vetää ohipelejä