Kyllähän tässä ollaan välinevalmistajien asialla. Ne kun voivat aika huonosti taloudellisesti. Isot brändit sponsoroivat laajasti seuroja ja kansallisia lajiliittoja. Tosin "sponsorointi" on osin väärä sana. Ne nimittäin velvoittavat seuran käyttämään tuotteitaan. Listahinnoista saa kyllä alennusta sen jopa 40-50%, mutta niilläkin hinnoilla tuotteet ovat taatusti kannattavia. Eli varmaa myyntiä annettua pientä rahallista tukea vastaan. Yhtä kaikki, niie pumppaavat rahaa markkinaan eli lajin kehittymiseen - tavoitteena isompi markkina. Joka tapauksessa yhtiöiden kannattavuus on melko heikko, ja yhteinen liikevaihto melko vaatimaton. Nämähän ovat aika pieniä narikoita kaikki.
Toinen juttu on kilpailulainsäädäntö. Se ei yleensä katso hyvällä kilpailun rajoittamista. Tehty päätös on juuri tätä. On totta, että grippivalmistajilla on mahdollisuus säilyttää oikeus myydä grippejä lanseeraamalla omat mailat ja lavat. Epäilen kuitenkin, että tehty päätös edellyttää grippivalmistajilta kohtuuttomia panostuksia. Ei lajiliitto voi jo syntynyttä bisnestä ja yrityksiä näin ryhtyä tappamaan, ja jopa suoraan sanoen tukien muutamia valmistajia. Toivottavasti grippivalmistajat vievät asian eteenpäin.
Tutkailin hiukan toimittajien taloustietoja. Oxdogin brändin takana on yhtiö nimeltä Evosport Ab ja Fatpipen omistaa Powerstick Oy. Oxdogin ruotsalaisen yhtiön liikevaihto 2018 oli 2,8Meur ja nettotulos 46000 eur. Eli alle 2%, ja huomionarvoista on tuloksen heikentyminen vuodesta 2017 kasvusta huolimatta Kasvua tulee vuosittain mutta tulosta ei. Tietysti tulos saatetan ottaa ulos omistajille palkkoina. Organisaation on pieni eli 6, tosin kasvanut kolmesta kuuteen kahdssa vuodessa. Henkilöstön määrä viittaa siihen että kaikki tuotanto on ulkoistettu esim. sopimusvalmistajille. Kuusi työntekijää kattaa omistajatyöntekijät, ja pari myyjää. Luultavasti kaikki oheistoiminnot ostetaan ulkoa. Kukakohan tekee tuotekehityksen, todennäköisesti ruotsalaisella tukirahalla ostetaan sekin ulkoa. Yhtiöllä on vähän omaisuutta, eli vuokratilat jne. Nuorehko start-up siis. Yhtiön kahdesta muusta säbäbrändistä en ollut kuullutkaan eli Wooloc ja Rotor. Taseessa on suurin osa ilmeisesti vaihto-omaisuutta, ja sitä vastaan ostovelkoja. Maksuvalmius voi olla haasteellista, koska yhtiön käyttöpääoman määrä myynnistä on hiukan yli 11%. Raha ei siis ainakaan makaa käyttämättömänä tilillä. Näkisin mallin olevan sellainen, että yhtiö myy tavarat ennakkon, ja teettää ne sitten halpamaissa. Riskinä on se, millä hinnoilla ja ehdoilla tuotteet on myyty jälleenmyyjille, ja millä hinnalla ne menevät kuluttajille.
Fatpipe eli Powerstick Oy on edelleen suurempi, mutta kasvua ei ole. Liikevaihto on ollut ainakin neljä vuotta flat 5 miljoonaa, 2018 4,8 milj., josta jäi voittoa 103000 euroa. Yhtiön maksuvalmius on hyvä. ja toiminta on vakaata. Brändin vetovoima lienee suurin haaste, sillä kasvua pitäisi saada. Julkisia tietoja saa aika niukasti ilmaiseksi. Henkilöstöä on vajaa 20, eli omaa tuotantoa ei taida olla. Tuotteiden kasausta varmaankin, ja logistiikkapalveluita jne.
Exelistä on tuoreimmat tiedot 2016. Luvut ovat murheellisia. Tappioita monta vuotta, omavaraisuus surkea, ja maksukyky heikko. Ja tuotteet, ne ei vaan vetoa käyttäjiin riittävästi. Hienoa, jos tilanne on parantunut 2016 jälkeen, mutta lukujen puuttuminen viittaa siihen että ei ole.
Unihocista ei ota selvää. Se kuuluu sveitsiläiseen Renew Group Ag:hen. Group on kohtuullisen kannattava, mutta enpä lähde arvailemaan tarkemmin kun en rakenteesta saa selvää.
Me taidetaan maksaa varusteista liian vähän.