Superviikonloppu Seinäjoki Areenassa. Todella toivon, että perjantaina Jymyn isännöimässä ottelussa ei ollut ensikertalaisia katsomossa. Koska olihan tuo ottelutapahtuma täysi farssi. Lähtien siitä, että äänentoisto oli ihan olematon. Yli kahden tunnin mittaisen ottelun aikana katsomoon kuului vain epäselvää mongerrusta ja suhinaa - eikä järjestäjä eväänsä räpäyttänyt korjatakseen asiaa. Alun räppäriesiintymisestäkään ei saanut selvää - iski myötätuntohäpeä.
Koko ilta oli tapahtumajärjestäjän kompastelua kivestä toiseen. Järjestelyt tuntuivat yhtä kotikutoisilta kuin mikroaaltouunissa lämmitetty roiskeläppäillallinen. Kattovalot sammuivat kesken pelin, ja kesti aikansa löytää henkilö, joka hallitsi hallin valotaulun. Erätauoilla ei ollut ohjelmaa, vain pitkin kenttää päättömästi sinkoilevia lapsia. Nyt oltiin ennakkoon suuresti markkinoidussa pelitapahtumassa, ei Puuhamaassa. Järjestäjä unohti tämän. Jonot kioskille ja vessaan eivät vetäneet. Laidat kaatuilivat pelkästään katsomalla niitä kohti.
Järkkäreitä oli liian vähän. Järjestäjäorganisaatio voisi myös kerrata, mitä järjestyksenvalvojan tehtäviin kuuluu. Pienet lapset pörräsivät vaarallisesti kaukalon laidalla pelaajien juostessa kentällä kohti lapsia. Järkkäri istui lähellä katsomossa ja tuijotti intensiivisesti peliä. Mihin unohtui turvallisuudesta vastaaminen? Lattian kuivaamiseen etsittiin jostain paperia, kun pyyhkeet/mopit olivat unohtuneet Nurmohallille.
Tulostaululle ei saatu maaleja ajallaan, kello kävi tai oli käymättä, ja lopuksi pysähtyi kokonaan, eikä toimitsijat saaneet kelloa kuriin. Jatkettiin käsikellolla kriittisten viimeisten minuuttien ja erikoistilanteen aikana. Kuuluttaja suhisi peliaikaa mikrofoniinsa.
Kaiken tämän sekasorron keskellä Jymy sai kairattua kolme pistettä kotiin ja juhli sitä kuin maailmanmestaruutta. Ottelusta voitto, mutta ottelutapahtumasta iso tappio. Pieneltä painihallilta on pitkä matka isommalle areenalle - Jymyn taustaorganisaatio ei tähän vielä ollut valmis. Sääli, sillä yleisöä oli yli 1 300.
Kirsikkana kakun päällä oli Jymyn junioriosasto, tuleva junttihurmossukupolvi. Ottelun päätyttyä nämä tulevaisuuden liigapelaajat sinisissä verkkareissaan heiluttelivat käsillä luuserin merkkiä vastustajan vaihtopenkkiä kohti. Joku voisi opettaa, miten kunnioitetaan vastustajaa.
Siinä kotiläksyjä luettavaksi Jymylle seuraavaan ottelutapahtumaan. Käykääpä sunnuntaina katsomassa SPV:n isännöimää ottelutapahtumaa. Siis nimenomaan tapahtumaa, toimitsijoita, järkkäreitä, koko koneistoa. Se on taattua laatua ottelutapahtumasta toiseen ja sellaista on ilo seurata.
