Muista, arvon Säbämestari, ettei kaikkea kuulemaansa kannata uskoa. Salibandypiirit ja -hallit ovat tunnettuja satusedistä ja tarinatädeistä.
Lämpimästi tervetuloa foorumille arvon
seriffi. 🤝 Mukavaa, että kirjoitukseni saa aikaiseksi vastakommentointia, ja poikii myös uusia jäseniä foorumille. HU:n taustajoukoista tänne aiemmin ilmestyi aiemmin uutena kirjoittajana parin viestin verran myös
Wapalapa, joka ei selvästikään pitänyt siitä, että joukkueen sisäiset asiat olivat nousseet puheeksi täällä foorumilla.
Sen voin niin
seriffille ja edellä mainitulle Wapalavalle, kuten myös kaikille muillekin omalta osaltani vakuuttaa, etten usko kaikkea kuulemaani. Asiat joista tänne kirjoitan ovat pääsääntöisesti omin silmin nähtyjä ja omin korvin kuultuja, TAI vaihtoehtoisesti useammasta (toisistaan erillisistä) lähteistä saatuja. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että esittämäni asiat olisivat keksittyjä. Pyrin myös siihen, että erittelen kirjoituksissani
huhut sekä
omat mielipiteeni. Huhut ovat toki luonteeltaan aina huhuja, ja niiden osalta jokainen voi tehdä itse päätöksensä, uskoako niitä vai ei. Mielipiteet ovat luonnollisesti mielipiteitä, eikä niistä tarvitsekaan olla samaa mieltä. Ja jos tulee jossain kohtaa kirjoitettua jotain merkittävästi ohi maalin osunutta, niin itseltäni löytyy selkärankaa myös nostaa käsi ylös virheen merkiksi.
Useampi sen verran kovatasoinen joukkue A-lohkossa nykytiedoilla että finaalipaikkoja en lähtisi vielä jakamaan. Vain Loisto ja KooVee jää selvästi jälkeen.
Ei kannatakaan, jos aidosti näet että A-lohkossa on kuusi joukkuetta, jotka kamppailevat kärkisijoista. Sillä asiantuntemuksella, kokemuksella ja tiedolla joka itselleni on vuosien saatossa kertynyt, uskallan kuitenkin olla sitä mieltä, että ennakoissa esittämälläni tavalla TPS, PSS ja Classic ovat selkeästi muita edellä, ja tulevat ratkaisemaan mitalit keskenään. Esim. EräViikinkien tai Rankkojen Ankkojen nouseminen tuohon kastiin, vaatisi selkeitä vahvistuksia, joista ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi viitteitä. TPS:n nostin noista kolmesta selkeäksi finaalijoukkueeksi siitä syystä, että joukkueen pelaajamateriaali on nyt niin vahva, että sillä
pitäisi olla finaalissa. Aivan kuten Classicilla on miesten sarjassa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö joukkue voi alisuorittaa ja jäädä ulos finaaleista. Jos niin kävisi, olisi seuran urheilu- ja valmennusjohdolla peiliin katsomisen paikka.
Ulkopuolisen näkökulmasta herättää ihmetystä tuo Pron ja HUn välinen kiista. Salibandystä toivotaan ammattimaisempaa urheilulajia, mutta samalla pelaajasopimuksia ei kunnioiteta.
On omasta mielestäni tällä hetkellä varsin kaukaa haettua puhua "ammattimaisesta" (= ammatin tavoin harjoitettavasta) urheilulajista, kun valtaosassa F-liigaseuroista (naisten sarja) pelaaminen maksaa vähintäänkin osalle (ellei kaikille) joukkueen pelaajista.
Kärjistäen; sellaiset pelaajasopimukset, jossa pelaaja sitoutuu a) maksamaan seuralle pelaamisestaan xxxx euroa per kausi, tai b) tekemään vastineena työsuorituksia (=talkoot), saaden vastineena lähinnä treenit, pelit, mailan ja verkkarit, vertautuu hyvin pitkälti esimerkiksi kuntosalijäsenyyteen tai muihin kuluttajansuojan piirissä oleviiin palveluihin; pelaaja maksaa siitä, että saa käyttää seuran tarjoamia palveluita (=harrastaa). Tällöin keskustelemme juridisessa mielessä siitä, mikä olisi tällaisen sopimuksen suositeltu muoto (toistaiseksi voimassa oleva vai määrä-aikainen, ja jos määrä-aikainen, niin minkä pituinen), ja millä ehdoilla harrastaja (=kuluttaja) voi sen purkaa.
Edellä mainitun kaltaiset sopimukset, joissa pelaaja sitoutuu tuomaan rahaa seuralle (joko rahana tai työsuorituksena) palvelevat enemmän seuroja kuin harrastajaa, koska sopimuksen oleellisin asia on se, että seura saa pelaajan sitoutumaan maksajaksi. Käytännössä pelaajan näkökulmasta tällaista sopimusta ei kannattaisi koskaan tehdä pidemmäksi ajaksi kuin vuodeksi/kaudeksi. Tämä on myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston suositus. Mikäli sopimus kuitenkin solmitaan pidemmäksi ajaksi, esimerkiksi kahdeksi kaudeksi, tulisi sopimukseen aina selkeästi kirjata myös ne ehdot, joilla sopimus voidaan puolin ja toisin päättää ennenaikaisesti. Esimerkiksi pitkä-aikainen sairastuminen, työttömyys tai toiselle paikkakunnalle muuttaminen ovat Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan sellaisia "
ei-ennakoitavissa olevia tekijöitä", joiden toteutuessa sopimuksessa pysymistä voidaan pitää kohtuuttomana. Tällöin määräaikainenkin sopimus pitäisi olla purettavissa, vaikka ko. tekijöitä asioita ei olisi erikseen sopimukseen kirjattu purkuperusteeksi.
Jos kuitenkin unohdetaan edellä mainittu juridinen "höpinä", ja pohditaan asiaa enemmän arkijärjellä; jos harrastajalla (=ei ammattiurheilija) on mahdollisuus päästä laadukkaampaan ympäristöön, ja pelaajana kovempaan sarjaan, niin millainen valmentaja ei pelaajan siirtymistä tällaisessa tilanteessa tukisi? Ainakin niissä seuroissa ja joukkueissa joissa olen itse aikanaan toiminut, pelaajia rohkaistiin ottamaan haasteita vastaan, sen sijaan että siirtymisiä olisi pyritty tietoisesti estämään. Toki tiedostan, että tämänkin lajin sisällä on monenlaista toimijaa ja menijää, eivätkä kaikki välttämättä mieti asiaa samalla tavoin.
Toistan vielä aiemmin kirjoittamaani; ymmärrän henkilökohtaisesti sen, että HU on estänyt sopimuksen alaistensa pelaajien siirtymisen samassa sarjassa pelaavan paikalliskilpailija Jokereiden riviin. Tähän ymmärrykseen on sisältänyt oletus, että joukkueiden toiminnan sisältö ja siitä perittävä kustannus ovat suurin piirtein samalla tasolla. Se on kuitenkin sotinut omaa ajatusmaailmaani vastaan, että myös sellaisten pelaajien siirtymistä on pyritty estämään, joilla olisi mahdollisuus haastaa itseään selkeästi vahvemmassa organisaatiossa, ja eri sarjassa. Esimerkiksi Henriikka Keinäsen (s.1991) osalta puhumme yhdestä niistä viime kaudella F-liigan B-lohkossa pelanneesta pelaajasta, joilla voisi olla myös edellytyksiä tulla valituksi syyskuun alussa Ruotsin kohtaavaan B-maajoukkueeseen. Ei kävisi mielessänikään pyrkiä estämään tämän kaltaisen pelaajan mahdollisuutta tavoitella vielä peliuransa tuossa vaiheessa uusia kokemuksia.
Sellaistakin huhua on nimittäin liikkunut, että Pro on kuukausien ajan vikitellyt HU:n useampia sopimuspelaajia. Jos tämä pitää paikkansa, niin ammattiurheilusta voidaan vain haaveilla ja leikitään vaan jatkossakin siellä aikuisten miesten hiekkalaatikolla.
Edelliseen kappaleeseen viitaten, tämäkin on omasta mielestäni aivan normaalia, kun puhumme ammattiurheilun sijaan harrastamisesta. Lähestyn tätä asiaa puhtaasti harrastajien kautta - mikä on heidän etunsa. Ymmärrän toki sen, että seuran edustajia harmittaa, jos muut vievät heiltä pelaajia. Se kuitenkin kertoo mielestäni siitä, että seuran omassa toiminnassa on jotain vikaa ja puutteita, kun pelaajat haluavat toisaalle lähteä. Seurojen tulisikin keskittyä kehittämään organisaatioidensa toimintaa sellaiseksi, johon pelaajat haluavat tulla, ja jossa haluavat pysyä.
F-liigassa käytävää kilpailua ei tule nähdä vaan
joukkueiden välillä kaukalossa käytävänä kamppailuna, vaan isossa kuvassa
organisaatioiden välisenä; millaisen toimintaympäristön ja -kulttuurin organisaatio kykenee luomaan, mikä on ydintoimintojen (harjoitukset, pelaaminen, valmennus) laatu, miten eritasoiset tukitoiminnot on järjestetty, mikä on organisaation taloustilanne (joutuvatko pelaajat maksaamaan <-> maksetaanko heille) jne. Esimerkiksi FBC Loiston ja TPS:n
joukkueet ovat edelliskausilla pelanneet kaukalossa tasaisia pelejä, mutta kaukalon ulkopuolella TPS on ottanut tukevan niskalenkin nimenomaan
organisaationa. Tuo näkyy tällä hetkellä erittäin voimakkaasti pelaajaliikenteessä. Ja jos mietitään tuota SB-Pron ja HU:n välistä kädenvääntöä, niin eihän nämä kaksi mahdu organisaatioina tällä hetkellä edes samaan lauseeseen.
Karu fakta on se, että hyvistä pelaajista käydään tällä hetkellä erittäin kovaa kilpailua. Ja tätäkin kilpailua käydään kahdella tasolla;
kansainvälisellä tasolla Ruotsi houkuttelee etenkin huippupelaajia Suomesta, ja myös Sveitsiin matkataan kokemuksen perässä. Tämän myötä kotimaahan
kansalliselle tasolle jää entistä vähemmän liigatason pelaajia, joista organisaatiot käyvät kovaa kisaa. Tässä kilpailussa pärjäävät parhaiten ravintoketjun yläpäässä olevat organisaatiot, eli ne joilla tuote on jo kunnossa, esim. TPS, PSS sekä Classic. Mitä alemmaksi ravintoketjussa mennään, sitä heikommaksi käy organisaation asema. Pelaajien kannalta tilanne on enemmänkin päinvastainen; liigapelaajan
status ja nimekkäämmänkin seuran
verkkarit on saatavilla ale-hintaan. Edistyneemmät pelaajat voivat puolestaan kilpailuttaa liigaseurojen tarjoamia soppareita, kun lähes kaikilla on tarvetta täydentää kokoonpanoaan. Kaiken kaikkiaan nyt on ostajien (=pelaajien) markkinat.
Nykyisessä toimintaympäristössä pärjäävätkin parhaiten ne organisaatiot, joilla tuote on kunnossa, tai jotka kykenevät sen laittamaan kuntoon. TPS on malliesimerkki siitä, kuinka joukkue nousi vuodessa pudotuspelikarsinnoista F-liigan mestariksi.
Toivoisinkin organisaatioilta enemmän duunia ja tekoja voivottelun sijaan. Sillä ei saa tänä päivänä mitään.
Faktojakin toki esität ja mukavan valikoivasti, mielenkiintoista että HU saa rapaa junioritoiminnan puuttumisesta, vaikka Jokereilla taitaa olla junioripelaajia paljon vähemmän. Viime kaudella heillä ei ollut yhtään tyttöjuniorijoukkuetta.
Tässä olet oikeassa. En ole tutustunut tätä puolta Jokereista tarkastella. Hyvä että nostit asian esiin - oletan, että esität edellä mainitun faktoihin pohjautuen.
Yleisellä tasolla; liigalisenssin saamiseksi joukkueella tulee olla ollut päättyneellä kaudella kaksi joukkuetta kahdessa eri sarjassa T21-T16 ikäluokissa. Tai vaihtoehtoisesti kirjallinen sopimus yhteistyöstä junioritoiminnasta jonkun toisen seuran kanssa. Koska Jokereille(kin) on liigalisenssi myönnetty, on heidän täytynyt jompikumpi näistä ehdoista täyttää. Aivan kuten muidenkin F-liigaseurojen. Siitä ei minulla tietoa kuitenkaan ole, minkä organisaation kanssa Jokerit on sopimuksensa tehnyt. Se selviää kyllä myöhemmin. Sen kuitenkin tiedän, kenen kanssa HU:lla on sopimus ollut, ja jotain huhujakin kuullut siitä, kuinka yhteistyö on käytännössä toiminut (tai pikemminkin ei ole toiminut). Annetaan tämän kuitenkin jo olla.
Annettaisiinko jatkossakin tulosten puhua puolestaan ja jaettaisiin liigapaikat urheilullisen menestyksen perusteella? Niillä näytöillä Jokerit ja HU ovat molemmat paikkansa liigassa ansainneet.
Annetaan ja ei anneta. Valitettavasti liigapaikkoja ei jaeta pelkän
urheilullisen menestyksen perusteella.
F-liigalisenssi itsessään pitää jo sisällään neljä eri kohtaa; 1.urheilullinen kelpoisuus, 2.oikeudellinen ja taloudellinen kelpoisuus, 3.olosuhteet sekä 4.organisaatio. Nämä pitävät sisällään erilaisia kriteereitä, jotka jokaisen F-liigaorganisaation tulee täyttää. Valitettavasti kriteereiden valvonta on huhujen mukaan varsin puutteellista, ja kuten esimerkiksi F-liigan miesten sarjan finaalisarja osoitti - myös F-liiga on valmis joustamaan noista itse asettamistaan kriteereistä.
Oma mielipiteeni on varsin jyrkkä, mutta selkeä; omasta mielestäni organisaatiot, joissa toiminta tyttö- ja naispuolella sisältää vaan aikuisurheilun, eivät kuulu F-liigaan. Jos tarkastellaan esimerkiksi edellä mainitun kaksikon, eli Helsinki Unitedin ja Jokereiden joukkueiden kokoonpanoja, ei niissä ole juurikaan jatkuvuutta. Molempien toiminta on täysin sen varassa, mitä muista organisaatioista saa. Toki pääkaupunkiseudulla joukkueen riipiminen liigastatuksella lienee helpompaa kuin muualla, koska pelaajia on ympärillä määrällisesti paljon. Tämäkään ei kuitenkaan omasta mielestäni riitä, vaan toivoisin näkeväni jokaisella F-liigajoukkueella omaa laajaa junioritoimintaa aivan sieltä pienistä junioreista alkaen. Nämä ovat kuitenkin vain minun mielipiteitäni. Kuten alussa totesin - mielipiteissä voi ja saa olla eroa.
Toinen asia, josta toivoisin F-liigan olevan tarkempi, ovat otteluareenat. Oma mielipiteeni tähän asiaan on se, että poikkeuslupia ei tulisi hyväksyä sellaisessa tilanteessa, jossa samalta paikkakunnalta löytyy sarjamääräysten mukainen otteluareena. Jokereiden käyttämän Lehto-areenan speksejä en tiedä, mutta ymmärtääkseni HU:n käyttämä Stars-areena (Espoo) tarvitsee poikkeusluvan. Sama pätee Turkuun ja FBC Loiston käyttämään Sport Gardeniin. Vaikea on kyllä ymmärtää sitä, miksi F-liiga antaa tämmöisissä sarjamääräysten vastaisissa "ladoissa" otteluita pelata, kun näiltäkin paikkakunnilta löytyisi mitat täyttäviä areenoita. Tai miksi tämmöisiä määräyksiä sitten ylipäänsä sääntöihin / sarjamääräyksiin kirjataan, jos niitä ei tarvitse noudattaa?
Henkilökohtaisesti toivon, että 12 joukkueen sarjaan siirryttäessä kriteeristön rima olisi asetettu riittävän korkealle, ja asetetuista kriteereistä pidettäisiin kiinni. Uudistuvassa valtakunnallisessa Divarissa kriteeristö voi olla mielestäni huomattavasti löyhempi, ja organisaatioita voitaisiin pitää siellä niin pitkään, että ne täyttävät kaikki määritetyt kriteerit.
paakallo.fi