Raholan eilinen KRP - SCU... Huh huh! Oli kyllä paikan päällä aivan mahtava tunnelma ja peli itsessään tarjosi melkeinpä maailmanluokan viihdettä! Todella tiukka peli enkä ainakaan itse osaa analysoida miten tuossa lopulta kävi niin kuin kävi.
Tunnelmassa jos halutaan ääripäät, niin ne ovat kyllä aika lailla ervin kotipelit Helsingissä ja Nokian kristittyjen palloilijoiden pelit Raholassa. Ainakin jos pelataan SCU:ta vastaan. Helsingissä halutaan katsojien olevan kuin kirkossa kun taas Raholassa oikein kannustetaan elämöintiin. Jopa tuomari kävi etukäteen vitsailemassa kannustajajoukoille ennen peliä tyyliin että nyt on sitten sana vapaa. Kuulin tuomarin myös sanovan pelin aikana, että "täällä ei kuule kyllä mitään, mutta kova on tunnelma". Ja KRP:tä edustava toimitsija kävi erätauolla kehumassa tunnelmaa SCU:n faneille. Todellinen ääripää vs ervin porukat.
SCU:n faniporukka oli pieni mutta äänekäs ja KRP:n iso ja äänekäs. Molemmilla meno siistiä ja vauhdikasta. Kukaan ei heitä paimentanut eikä rajoittanut, mutta silti hyvän maun rajat eivät ylittyneet kertaakaan. Joillain pelaajilla meni ihon alle, mutta sehän on tarkoituskin ja toisaalta ainakin osa heistä naureskeli koko hommalle pelin jälkeen. Ja toisaalta, kelläpä ei erittäin tiukka peli välillä menisi sinne ihon alle. Täytyy myös muistaa, että eivät nämä pojat enää aivan lapsia ole. Vähän reippaampi kannustus kasvattaa osaltaan heitä tulevien vuosien entistä kovempiin koitoksiin.
Salibandy valittelee katsojapulaa ja kiinnostuksen puutetta. Lyhyellä matematiikalla laskisin, että juuri tällaista tarvitaan. Kirkkoon pääsee jokainen halutessaan sunnuntaisin rauhoittumaan, mutta kyllä pelissä pitää olla juuri tuollaista tunnelmaa. Aivan mahtavaa ja kiitokset molemmille joukkueille ja molempien joukkueiden faniporukoille mahtavasta pelistä!
Ja tämä viihdehän oli muuten kaiken lisäksi aivan ilmaista! Huh huh mitä menoa. Katsojana ei kyllä mitenkään malttaisi odottaa seuraavaa kertaa.