Krp tilanne on kyl mielenkiintoinen.
Ylempään pääsyhän ennen joulua varmisti, että keväällä pelataan P17ssa. Tää peluutus voi maksaa itsensä takaisin keväällä positiivisesti, kun nyt muutkin saaneet isompaa roolia.
Tämä monen valmentajan hokema mantra on sitä mistä Opelix toisessa ketjussa kirjoitti, salibandyn ja huippu-urheilun ero.
Graalin maljaa ei ole olemassa, eikä sitä löydy ”voi” ”mielestämme” tai ”ehkä” sanojen takaa. Salibandyssä on monta oman elämän gurua, jotka löytävät viikoittain elementtejä mitkä muuttavat kaiken, ehkä parhain esimerkki on lajiliiton johto joka on löytänyt salaisen kastikkeen millä koko laji muuttuu suositusta marginaaliseksi.
3 asiaa muokkaa pelaajan, suuruusjärjestyksessä
1) Aika. Sitä ei voi nopeuttaa, muokata tai hallita. Aika tuo kehityksen ihmiselle, ei mikään muu.
2) Pelaaminen. Ilman pelaamista ei ole kilpailua, ilman kilpailua ei tule lajikohtaista kehitystä.
3) Harjoittelu. Kun annetaan aikaa ja tuodaan kilpailuja joihin osallistua, voidaan harjoitella ja tukea lajikohtaista kehitystä.
Tästä päästään tuohon lainaamaan kohtaan. Jos aika ei tuo kehitystä, niin sitä ei voi muuttaa, pitää mennä pelaaminen edellä. Jos joukkue ei pelaa yhdessä, ei se kehity yhdessä, jonka jälkeen ollaan harjoittelun varassa. Jos ei harjoitellakaan yhdessä, ei menestytä yhdessä.
