No tässä mennään siitä toiseen haaraan mikä jäi minulta mainitsematta: urheilu on elämysbisnestä ja ympäristönä se tuottaa suuria tunteita ja usein päätökset tehdäänkin enemmän tunteiden varassa jonka seurauksena moni - muussa kaupallisessa ympäristössä fiksusti toimiva - saattaa mennä siihen "tunteiden lankaan" ja tehdään hassuja, lyhytnäköisiä päätöksiä "koska fiilis". Lisäksi tämä aiheuttaa sen, että eletään... noh "vaihto kerrallaan" sen sijaan, että tehdään fiksuja, pitempiaikaisia päätöksiä. Tämän vuoksi mm. näitä (ääriesimerkkeinä) tammisia ja valavuoriakin arvostetaan yhä urheilupiireissä... jopa salibandynkin parissa.
Onko se niin? Vai onko niin, että yksittäisen vuoden tulokselle ei laiteta sillä tavalla painoarvoa, kun aina kun saadaan kisat, tehdään sillä voittoa niin, että se kantaa useamman vuoden?
Toinen asia mitä mietin, on, että onko plusmerkkiset tulokset ylipäätään tavoiteltava asia, vai onko miinusmerkkisillä parempi rahoitusasema valtiontukien yms. kanssa? Toisin sanoen pienentäisikö voitolliset tulokset suhteellisesti voittoa enemmän rahotuksia? Vai meneekö nämä ihan toiminta- ja harrastajamäärillä?
Nuo on muuten oikeasti kysymyksiä, mistä
@pääkallo.fi voisi kirjoittaa, ja jos asia on monimutkaisempi, vaikka haastatella esim. Kaarinaa tai Ilmivaltaa.