Oma elämänkokemukseni on osoittanut sen, että vaadittavan koulutuksen lisäksi palkkaukseen vaikuttavat myös sellaiset asiat kuten työn turvallisuus (tarkoittaen työpaikan säilyttämistä) ja taloudellinen tulosvastuu. Tai sitten henkilökohtaisella tasolla henkilöllä on jokin erityisosaaminen josta yksinkertaisesti pitää maksaa.
Siksi näitä liiton vailla tulosvastuuta olevia suojatyöpaikkoja ei voida suoraan verrata muihin kaupallisiin tehtäviin. Ehkä parempi vertaus olisi kunnallisella/ valtion puolella. Ja tämän pohjalta tiedän faktana muutamien saaman korvauksen tästä työstään, ja minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että tämä korvaus on suht antelias suhteessa työn vaatimustasoon ja tulosvastuuseen. Mutta tosiaan tämä on vain minun mielipiteeni josta saa olla erimieltä.
Ja toinen keskustelu on sitten se, että tarvitaanko noin raskasta henkilöstömäärää pyörittämään ko toimintaa.
Joo, no sanotaan nyt näin, että kun itse tiedän myös useankin liksan, samoin joskus harkitsin yhden paikan hakemista ja sen osalta suoraan kysyin, niin kyllä korkeakoulutetut normaaleissa päiväduuneissaan yleensä tienaa selvästi paremmin.
Nykyisin myös osa seuroista pystyy maksamaan liittoa paremmin (en kyllä oikein sitäkään tässä meidän lajissa ymmärrä) ja siksi siirtymää on silloin tällöin tapahtunut myös liitosta seuroihin.
Ja tulosvastuuta on nykyään lähes kaikkialla, myös niillä parjatuilla valtion, kuntien viranhaltijoilla vaikka se ei tarkoittaisikaan tulos tai ulos vaan henkilökohtaisen palkanosan osuutta ja uralla etenemisen mahdollisuuksia.
Eri asia on sitten, miten missäkin hommissa tulosta mitataan.
Mutta. Me ei varmaan tässä päästä yksimielisyyteen. Mun silmissä liiton liksat ei kummoiset ole, enkä kyllä usko, että sitä valintaa juuri kukaan tekee rahan takia, vaan monen kohdalla siellä on ihan muita juttuja, jotka luo sitä kiinnostavuutta, motivaatiota ja työn imua. Toki elämiseen sitä palkkaakin tarvitsee.
Tuo suojatyöpaikkaläppä on musta väsynyttä. Ei tässä kuitenkaan nyt niin kauaa ole kun siellä liitossakin oli viimeksi YT:t.
Toki ymmärrän, että kolmannella sektorilla tehdään paljon vapaaehtoistyötä ja helposti sitten niiltä palkkatyöntekijöiltä ollaan vaatimassa kaikenlaista, kun itse tehdään ilmaiseksi harrastuspohjalta.
Mutta kun tässä on ollut muutaman kymmenen vuotta mukana, niin näkee myös miten paljon monet asiat on edenneet ja ammattimaistuneet. Tietysti myös sen, miten joitakin juttuja ei ole saatu vietyä eteenpäin. Onneksi ensin mainittuja on paljon enemmän.
Edelleen kuitenkin aina käyttäisin mahdolliset lisärahoitukset henkilökunnan palkkaamiseen. Lopulta kuitenkin ne henkilötyövuodet ja inhimillinen pääoma on nimenomaan se, mikä kehitystä eteenpäin vie. Samoin tietysti henkilökuntaresurssin rajoitteet hidastaa kehitystä. Jopa niissä, missä raa’an työn käytännössä tekee seurat ja niiden väki, sillä useimmiten kehitysprojekteissa ja -ryhmissä liiton väellä on se vetovastuu kuitenkin.
Itse siis katson useamman vuosikymmenen ja myös erään toisen lajiliiton perspektiivillä, vaihtelevissa rooleissa OTO seura- vapaaehtois- ja luottamustoimijana.
