100% samaa mieltä. Laji täytyy saada kasvamaan etenkin tyttöpuolella. Minä näen sen melkein hopealuotina, joka ratkaisee kaiken. Kilpailullisuus lisääntyy, treeniolosuhteet paranevat, valmennus paranee, yleisömäärät kasvaa, rahaa löytyy paremmin koko lajille jne.Ruotsissa joka kolmas pelaaja on tyttö/nainen ja tavoitteena on päästä 50/50. Isosta pelaajamassasta tietysti löytyy enemmän tavoitteellisia, kilpailullisia ja lahjakkaita urheilijan aihioita. Kilpailu harvoista paikoista on kovempaa ja maajoukkueita kootessa valmentajilla on helpompi tehdä valintoja paikoille preferoimansa pelaajatyypin osalta.
Tuo ei tarkoita sitä, etteikö ruotsalaisille voitaisi pärjätä yksittäisissä kisoissa ja kisojen sisällä siinä yksittäisessä merkityksellisessä pelissä. Aikuismaajoukkueissa juuri tähän on pyrittykin Ja erityisesti miesten puolella onnistumisia on sen kautta tullut.
Sen sijaan junioriurheilussa, niin kivoja kuin maailmanmestaruudet onkin, järjestelmässä päätavoitteen pitää kuitenkin olla siellä pelaajien kehittämisessä niin urheilijana kuin kokonaisvaltaisemmin ihmisenä ja sillä tavoin mahdollistaa nousu jonain päivänä sinne aikuisten maajoukkueeseen. Missä sitten homma rakennetaan sitä kisojen yhtä tai kahta tärkeää peliä varten.
Isossa kuvassa kuitenkin tärkeintä on ne juniorimäärät. Ihan jo siksikin, että Tsekki on kovaa vauhtia menossa määrässä ohi ja kauanko sitten kestää, ennen kuin he menee meistä ohi? Tarvitseeko vuosikymmenen, vähemmän vai enemmän…
Ongelma | Ongelman Kuvaus | Ratkaisu | Riskit |
| Pelaajamäärän kasvattaminen | Seurojen vähäinen kiinnostus tyttöjoukkueiden perustamiseen | Liigaseuroilta ja Naisten 1.divisioonaseuroilta (pääsarjat) edellytetään vähintään neljän (4) tyttöjuniorijoukkueen laajuista toimintaa ja näiden pelaamista liiton sarjoissa. Myös uuden joukkueen perustamisesta liitto voisi vaikka antaa kannustimena veskan kamat etc. | Seurat saattavat kokea velvoitteet rasitteeksi, varsinkin ne joukkueet jotka ovat "kaveriporukoita". Tämä voi heikentää motivaatiota ja resursseja näiden joukkueiden osalta? |
| Pelaajaliikenteen hallitsemattomuus | Paikkakunnalla 1-2 seuraa tekevät juniorien kasvatustyötä ja muut seurat sitten rekrytoivat aina T16-ikäluokasta alkaen valmiit pelaajat. | Siirtokorvausten nostaminen tuntuviksi, jotta seurat keskittyisivät oman toiminnan kasvattamiseen eikä "käkeämiseen". Paikallisella sopimisella voisi siirtokorvauksista sopia erikseen, joka myös edistäisi (ehkä) keskusteluyhteyttä seurojen välillä. Jos siirtokorvaukset olisivat tuntuvat, niin jokaista pelaararekrytointia mietittäisiin hivenen vakavammin | Siirtokorvausten nostaminen voisi johtaa pelaajien liikkuvuuden vähenemiseen mikä saattaa omalta osaltaan vaikuttaa pelaajien kehitykseen. |
| Harjoittelun laatu | Pelipaikasta kilpailun puute liigassa johtaa pelaajien motivaation ja kehittymisen puutteeseen. Paikka 3. kentästä tulee annettuna, jos vain makset 1000-3000 EUR/kausi. Tämä mahdollistaa Liigastatuksen, mutta ei takaa pelaajen kehittymistä | Lisää kilpailua liigan sisällä ja panostusta pelaajien henkilökohtaiseen kehitykseen | Kilpailun lisääminen luo paineita, mikä voi vaikuttaa pelaajien motivaatioon ja pelaamisen ja harjoittelun mielekkyyteen, jos vaatimustaso nousee. Tämä voi myös johtaa stressin kasvuun sekä loukkaantumisriskeihin |
| Valmennuksen vaihteleva laatu | Karkeasti noin 20% valmentajista osaa valmentaa Liiga ja naisten 1.divisioonan tasolla niin, että tästä syntyy tulosta. noin 80% valmentajista omaa merkittäviä puutteita joko substanssiosaamisen saralla tai sitten pedagogisella puolella. | Parannetaan valmentajakoulutusta ja tuetaan valmentajien jatkuvaa kehitystä. Nykyiset valmennuskoulutuksen menetelmät (menetelmät, ei siis sisältö) on kehitelty 1990-luvulla. Valmennuskoulutuksen sisältö on kehittynyt, mutta valmentamisen menetelmät ovat viime vuosituhannelta. | Koulutuksen lisääminen vaatii merkittäviä resursseja ja koulutusjärjestelmän uudistaminen vaatii resursseja, aikaa ja älyllistä pääomaa ja yhteistyötä. Lisäksi noin 80% valmentajista motivaatio osallistua koulutuksiin on hyvin rajallinen varsinkin jos pitäisi oppia uutta. sen sijaan 80% valmentajista mielellään kertoo omasta valmennusfilosofiastaan opetusmielessä muille. |
Tuleeko hattuvakiolla heitetystä mutusta uskottavampaa, kun sen taulukoi?Hyvää keskustelua on joten koitan hivenen niputtaa osan näistä asioista. Pieni taulukko keskusteluista täällä Pääkallon keskustelupalstoilla. En kerännyt sen sijaan sen kummallisemmin pelitavallisia tai sisältöön liittyviä asiota enkä laittanut lähdeletteloa, joten pahoittelut jos olen lainannut ajatustasi ilman linkitystä.
Pelaajamäärän kasvattaminen Seurojen vähäinen kiinnostus tyttöjoukkueiden perustamiseen Liigaseuroilta ja Naisten 1.divisioonaseuroilta (pääsarjat) edellytetään vähintään neljän (4) tyttöjuniorijoukkueen laajuista toimintaa ja näiden pelaamista liiton sarjoissa. Myös uuden joukkueen perustamisesta liitto voisi vaikka antaa kannustimena veskan kamat etc. Seurat saattavat kokea velvoitteet rasitteeksi, varsinkin ne joukkueet jotka ovat "kaveriporukoita". Tämä voi heikentää motivaatiota ja resursseja näiden joukkueiden osalta? Pelaajaliikenteen hallitsemattomuus Paikkakunnalla 1-2 seuraa tekevät juniorien kasvatustyötä ja muut seurat sitten rekrytoivat aina T16-ikäluokasta alkaen valmiit pelaajat. Siirtokorvausten nostaminen tuntuviksi, jotta seurat keskittyisivät oman toiminnan kasvattamiseen eikä "käkeämiseen". Paikallisella sopimisella voisi siirtokorvauksista sopia erikseen, joka myös edistäisi (ehkä) keskusteluyhteyttä seurojen välillä. Jos siirtokorvaukset olisivat tuntuvat, niin jokaista pelaararekrytointia mietittäisiin hivenen vakavammin Siirtokorvausten nostaminen voisi johtaa pelaajien liikkuvuuden vähenemiseen mikä saattaa omalta osaltaan vaikuttaa pelaajien kehitykseen. Harjoittelun laatu Pelipaikasta kilpailun puute liigassa johtaa pelaajien motivaation ja kehittymisen puutteeseen. Paikka 3. kentästä tulee annettuna, jos vain makset 1000-3000 EUR/kausi. Tämä mahdollistaa Liigastatuksen, mutta ei takaa pelaajen kehittymistä Lisää kilpailua liigan sisällä ja panostusta pelaajien henkilökohtaiseen kehitykseen Kilpailun lisääminen luo paineita, mikä voi vaikuttaa pelaajien motivaatioon ja pelaamisen ja harjoittelun mielekkyyteen, jos vaatimustaso nousee. Tämä voi myös johtaa stressin kasvuun sekä loukkaantumisriskeihin Valmennuksen vaihteleva laatu Karkeasti noin 20% valmentajista osaa valmentaa Liiga ja naisten 1.divisioonan tasolla niin, että tästä syntyy tulosta. noin 80% valmentajista omaa merkittäviä puutteita joko substanssiosaamisen saralla tai sitten pedagogisella puolella. Parannetaan valmentajakoulutusta ja tuetaan valmentajien jatkuvaa kehitystä. Nykyiset valmennuskoulutuksen menetelmät (menetelmät, ei siis sisältö) on kehitelty 1990-luvulla. Valmennuskoulutuksen sisältö on kehittynyt, mutta valmentamisen menetelmät ovat viime vuosituhannelta. Koulutuksen lisääminen vaatii merkittäviä resursseja ja koulutusjärjestelmän uudistaminen vaatii resursseja, aikaa ja älyllistä pääomaa ja yhteistyötä. Lisäksi noin 80% valmentajista motivaatio osallistua koulutuksiin on hyvin rajallinen varsinkin jos pitäisi oppia uutta. sen sijaan 80% valmentajista mielellään kertoo omasta valmennusfilosofiastaan opetusmielessä muille.
Tämä on itselleni yllättävä tieto, sillä olen ollut siinä käsityksessä, että kommunikointi leiritysten välillä on ollut tyttömaajoukkueissa (U17 ja U19) hyvää.Joukkueen ja pelaajien seuravalmentajien kanssa valmennus voisi toki kommunikoida ja tehdä yhteistyötä maajoukkuetapahtumien välilläkin mutta tietääkseni tätä ei tapahtunut juuri lainkaan.
Toivottavasti tyttöjoukkueet aloittavat harjoittelemaan laadukkaasti ja priorisoivat joukkueen edun kaikessa tekemisessä yksilön edelle. Nyt vallalla on ollut yksilöiden poikkeuksellinen hehkutus niin maajoukkuetasolla, kuin F-Liigassakin ja se jos jokin on yhdessä nuorentuneen pääsarjatason kanssa ajanut "meidänpelin" katastrofaalisen tilaan.Toivottavasti maju-johto organisoi ja ’määrää’ listoilla olevat treenaamaan poikajoukkueitten kanssa.
Sieltä se tarvittava lisä löytyy Ruotsin kaatoon!
Hyvä teksti! Itse toivoisin myös että valmentajat uskaltaisivat valmentaa taktisesti joukkuetta. Mielestäni Suomessa keskitytään liikaa yksilöön tai sanotaan että ei saa valmentaa liikaa ettei pelaaja juokse vaan "raiteilla".Toivottavasti tyttöjoukkueet aloittavat harjoittelemaan laadukkaasti ja priorisoivat joukkueen edun kaikessa tekemisessä yksilön edelle. Nyt vallalla on ollut yksilöiden poikkeuksellinen hehkutus niin maajoukkuetasolla, kuin F-Liigassakin ja se jos jokin on yhdessä nuorentuneen pääsarjatason kanssa ajanut "meidänpelin" katastrofaalisen tilaan.
Kiistaton tosiasia on, kuinka meidän yksilöt on vain pisara meressä Ruotsin ja Tsekin pelaajistoissa ei Ruotsin ja Tsekin "tähtien" tarvitse erikseen saada vapauksia peliinsä erottuakseen massasta, vaan he luottavat itseensä joukkueen etu etusijalla ja saavat menestyksen kautta tarvittavaa luottoa ja uskoa omalle tekemiselleen yhdessä joukkueen kanssa.
Suomen joukkueen yhteistyö ja pelaaminen on ollut aina ja tulee varmasti jatkossakin olemaan meidän pienen Suomen parhain ase nyt ja tulevaisuudessa.
Huom!
U19 valmennus sortui siinä missä u17 valmennus on sortumassa, lisäksi Soikkelit, Pienhäkkiset ja kumppainit yksilön vapauksiin yli joukkueen edun.
Näin se on, ja myös kilpailijamaissa.Suomen joukkueen yhteistyö ja pelaaminen on ollut aina ja tulee varmasti jatkossakin olemaan meidän pienen Suomen parhain ase nyt ja tulevaisuudessa.
Sorry, tätä viimeistä lausetta en ymmärtänyt ollenkaan.Huom!
U19 valmennus sortui siinä missä u17 valmennus on sortumassa, lisäksi Soikkelit, Pienhäkkiset ja kumppainit yksilön vapauksiin yli joukkueen edun.
Tuskin sitä moni muukaan ymmärtää.Sorry, tätä viimeistä lausetta en ymmärtänyt ollenkaan.
Täyttä asiaa! 👍🏻Mietinpä vaan kuinka hiton kaukana todellisuudesta voi olla jos näin ajattelee T16 ikäisten pelaajien kanssa valmentava henkilö ja vieläpä esimerkiksi tämän valmentajan joukkue oli yksi kovimmista suosikeista T16 sarjaan jäämällä kuitenkin neljänneksi. Koska yksilöt ei joukkue.
Toki aiheen sivusta, tässä ketjussa kun käsitellään U19 maajoukkueen edesottamuksia, mutta kyseinen allekirjoittanut täällä sen verran korjaa tätä kommenttia että kyseessä oli oman valmennuksen kritisointi ja sen ymmärrys missä on menneen seitsemän kauden aikana menty metsään.Tuskin sitä moni muukaan ymmärtää.
Viimeisimmässä Loistocastissa toinen juontajista kehui, kuinka on omat pelaajat saanut eri ominaisuuksissa kansainväliselle tasolle paitsi fyysisyydessä. Mietinpä vaan kuinka hiton kaukana todellisuudesta voi olla jos näin ajattelee T16 ikäisten pelaajien kanssa valmentava henkilö ja vieläpä esimerkiksi tämän valmentajan joukkue oli yksi kovimmista suosikeista T16 sarjaan jäämällä kuitenkin neljänneksi. Koska yksilöt ei joukkue.
F-Liiga, T21 ja T18 sarjoissa pitää välittömästi tehdä linjauksia fyysisen pelaamisen suhteen.
U19 joukkueessa pelanneista valtaosa on ollut juuri T16 ikäisinä tai siis C- junnuina varmasti Suomen kovimpia pelureita omissa sarjoissaan, mutta seuraava noin 2-3 vuoden matka voi olla kuljettuna kivinen ja sorainen, kun valitojen maailma aukenee näille uusille nuorille loistaville T16 ikäisille pelaajille.
Tämä taitaa olla melkeinpä lajista riippumatta ainainen soutamisen ja huopaamisen aihe. Eli siinä kohtaa kun joukkuepeli on uomissaan, mutta ei pärjätä aletaan huhuilemaan taitavampien ja pelejäratkovien yksilöiden perään ja isketään fokusta sinne. Sitten kun ei pari yksilöä riitä, aletaan huopaamaan kohti parempaa joukkuepelaamista.Taitaa olla niin, että kaksituhattaluvun alusta nykypäivään ihan kaikissa palloilulajeissa junioritoiminnassa ja liittojen valmennusjärjestelmissä on nimenomaan keskitytty yksilön kehittämiseen.
Fokus tulee olla siellä missä pelaaja viettää eniten aikaa eli päivittäisessä ja viikoittaisessa harjoittelussa!Täällä kun puhuttu maajoukkuetiestä kaikkea, niin yksi selkeä kehittämisen alue heillä on: ajantasainen kamerakuvaus keskeltä. Olisi kiva seurata pelejä suorana ja keskeltä kuvattuna. Eerikkilän takaa ylhäältä kuvattu on kauhea katsoa eikä siitä saa mitään selvää. Ja näkee jälkeenpäin pelit.
Itse näen Eerikkilän reissujen pääantina sen, että pelaajat näkee missä muut suurinpiirtein menee. Ja toki tuolla pyritään ajamaan maajoukkueiden pelitapaa pelaajille tajuntaan. Samoin jossain määrin pyritään tuomaan maajoukkuetietapahtuman pääpointteja myös seuravalmentajille.Fokus tulee olla siellä missä pelaaja viettää eniten aikaa eli päivittäisessä ja viikoittaisessa harjoittelussa!
Ei Eerikkilän piipahduksilla mitään ihmeloikkia kehitykseen saada vaan kehitys tulee joukkue- ja seuratasolla.
Näille jopa naurettiin. Nyt kun yhtenäisempi pelaaminen yhdistettynä taitaviin pelaajiin reilulla kilpailulla on antanut kilpailuedun Suomeen verrattuna.Isossa kuvassa Tsekit nähtiin aiemmin individualisteina ja taitavina yksilöinä, heillä suuntaus on ennemminkin yhtenäisemmän joukkuepelaamisen suuntaan ja he ovat ikävä kyllä menossa suunnilleen lajista riippumatta karkuun.
