Hyviä pointteja täällä on nostettu esiin eli pelin fyysisyys ja pelaajien fysiikka ovat isossa roolissa nostamassa esim. Tsekkiä Suomen ohi. Toisaalta yhtenä juurisyynä näkisin harrastajamäärän laskun eli jos pelaajamassaa on vähemmän, potentiaalisia huippuja on sitä myötä vähemmän. Ja kun pelaajamassa pienenee, niin myös pelin taso laskee väistämättä kun ikäryhmissä ei tule tasojoukkueita vaan osapuilleen kaikki kynnelle kykenevät pelaavat keskenään eikä kärkipelaajien tarvitse edes aivan täysillä pelata että pärjäävät. Yksilöiden taso varmasti korreloi yleiseen pelin tasoon eli mitä kovempi vaade pelaamiselle on, sitä paremmaksi yksilökin kehittyy. Miten tuo pelaajamäärän kehitys käännettäisi positiiviseen suuntaan onkin sitten melkoisen vaikea haaste.
Siihen asti näen ehdottoman positiivisena asiana poikien kanssa harjoittelemisen ja pelaamisen. Pelinopeus, yksilötaito ja fyysisyys on aivan eri tasolla pojissa jostain 13:sta ikävuodesta eteenpäin. Syystä tai toisesta tytöt eivät lähtökohtaisesti pelaa fyysisesti elleivät he sitä jostain opi ja nuo poikien pelit niihin mielestäni opettavat.
LUKUSUOSITUS: Käykää lukemassa Toni Lötjösen näkemys X palvelussa.
Monesta asiasta itsekin täysin samaa mieltä!
Ei se Ruotsi fyysisesti paljoa edellä ollut. Yksi asia mikä pelitilanteissa erotti joukkueet toisistaan on ilman muuta kontakti valmius. Ruotsissa saa pelata kropalla kovempaa ja vääntää mikä Suomessa loistaa poissaolollaan. Ruotsalainen pelaaja oppii esimerkiksi suojaamaan palloa paremmin kun vastustaja saa vähän nojata ja horjuttaa tasapainoa yläkroppaa käyttämällä. Suomessa edelleen vallitsee jostain syystä "heikomman etu" linjaus. Tällä tarkoitan sitä, että selkeästi heikompi pelaaja hyötyy koska on useimmin nurin kentällä kun se fyysisesti valmiimpi pelaaja. ESIMERKKI MM-finaalista jossa yksi suomen hyökkääjistä tuntui olevan useammin nurin kentällä kuin seisten ja näistä tilanteista varmasti yli puolet jätettiin viheltämättä.....Suomessa noista tilanteista Fliigassa palkitaan vaparilla ja juniori sarjoissa jäähyllä. Sen takia Ruotsalainen pelaaja oppii tätä kautta käyttämään kroppaansa paremmin erilaisissa tilanteissa ja voittaa senkin takia paljon 1vs. 1 tilanteita (pallollisena on valmis kontaktin tullessa ja pallottomana osaa antaa oikeanlaisen kontaktin, josta harvemmin seuraa rikettä ---> hakeutuu vääntötilanteeseen.
Kannatan ehdottomasti poikien kanssa treenaamista, mutta jättäisin pelit pois. Isolla osalla nuorista pelaajista on jo nyt hirvittävä kuormitus ja jos esimerkki pelaaja vetää tytöissä esimerkiksi 2-3 sarjaa, niin kyllä siihen päälle poikien pelit olisi jo vähän liikaa.
Lötjönen toteaa myös, että tyttö puolella on valmentaja pula osaavista valmentajista. Lisään tähän, että kyllä sama ongelma on myös Fliigan puolella. On hienoa, että innokkuutta valmentamiseen löytyy, mutta sitten kun pitäisi ruveta vaatimaan ja opettamaan taktisiakin asiota, niin osaaminen loppuu ja samoin pelaajan pelaamaan oppiminen. Taitotaso on mennyt tytöissä hurjasti eteenpäin, eli senkään taakse on turha mennä. Se, että U19 kisoissa Suomella useassa pelissä pallo pomppi ja poltti lavassa johtui pääosin epävarmuudesta ei siitä osaako joku syöttää maatapitkin tai kuljettaa palloa.
FBA / Maajoukkuetie - tämä asia on monella isona kysymysmerkkinä edelleen. Mikä on näiden lukemattomien tapahtumien anti? Pitäisikö palata vanhaan Pohjola Cup tyyppiseen ratkaisuun muokattuna ja panostaa valmennukseen ja nuorisomaajoukkueisiin enemmän? Itse en löytänyt U19 joukkueen pelistä missään vaiheessa punaista lankaa mitä seurata, vaan palasia sieltä täältä.....pelaajalle tämä on valtava haaste, koska peli ei millään tavalla ole takaraivossa, vaan useassa tilanteessa joudutaan arpomaan ja se hidastaa sitä ratkaisun tekoa.
Pelaajamassa pienenee, koska jotenkin tuntuu ettei niitä junnuja tarpeeksi huomioida ja motivoida pysymään lajin parissa. Lötjönenkin toteaa, että valmentajilta puuttuu intohimo ja tekemisen meininki, liian usein näkee valmentajan joka laittaa treenin pyörimään ja sen jälkeen joko juttelee katsomassa oleville vanhemmille tai pahimmillaan räplää kännykkäänsä, nämä eivät edes auta nuoren pelaajan halua jatkaa pidemmälle. Pikkujunnujen valmentajan pitäisi olla innokas, motivoiva ja osallistuva ja näistä on huutava pula.
