Pääkallo.fi

U19-naisten maajoukkue

Viestejä
37
Rehellisesti sanottuna toivoisin, että Leppänen pitäisi sapattia myös näistä maju hommista. Ei tekeminen oikein vakuuttanut näissä kisoissa kuten ei Welhojen peräsimessäkään. Niin sanottu punanen lanka ollu vähän kadoksissa.

Taitaa olla Welho-taustaiset valmentajat niin U19 kuin U17-tytöissä. Oisko jo aika uudistaa ja hyödyntää osaajia muistakin seuroista.
Samaa mieltä Leppäsestä. Jotenkin pelisuunnitelma ei kehittynyt peruuttelusta ja hitaista lähdöistä, eikä tuonut mitään uutta kehiin. Ja Welhojen liigapaikka karsintojen kautta ei sekään ihan vakuuta. Tosin eipä noita tarjokkaita paljoa ole tarjolla?
 
Viestejä
182
Samaa mieltä Leppäsestä. Jotenkin pelisuunnitelma ei kehittynyt peruuttelusta ja hitaista lähdöistä, eikä tuonut mitään uutta kehiin. Ja Welhojen liigapaikka karsintojen kautta ei sekään ihan vakuuta. Tosin eipä noita tarjokkaita paljoa ole tarjolla?
Eiköhän näissä valinnoissa jotenkin hyväksi lasketa fba:n maajoukkuetielle osallistuminen. Pitäähän liiton jollain tapaa osoittaa, että pelaajalle ylihintainen pelaajapolku toimii ja sieltä nousee kaikki ”wanna be” valmentajat näihin kärkipesteihin

Joko olisi myös aika hieman ravistella tätä FBA maajoukkuetie instituutiota? Aika kallis pelaajalle ja sen hyötyjä ei juurikaan ole nähty.
 
Viestejä
5
SHARE YOUR STORY
Se taisi olla kilpailujen teema. Noin yleisesti erittäin onnistunut ja hyvin järjestetty MM-kilpailu. Finaalissa halli oli loppuun myyty ja taisi olla vain muutamaa henkilöä vaille 2000 katsojaa. Tämä on hyvä suoritus ja hienoa että saatiin kilpailut Suomeen ja Lahteen. Toivotaan että liitto jossain vaiheessa saisi myös positiivista näistä juniorikilpailuista. Myös iso iso vapaaehtoisten joukko oli mukana, aina pallopojista ja tytöistä alkaen. Hienoa yhteisöllisyyttä.

CHECKIA - SUOMI
Välieräpelit ovat aina kovia painepelejä. Ruotsi sai tehdä päivätyön Sveitsiä vastaan ja voitti maalilla. Suomi voitti oman ottelunsa Tsekkiä vastaan. Pelissä olivat aikalailla erilaiset pelaajat kuin Norja-ottelussa, joten valmistautuminen oli huomattavasti parempi ja joukkue vaikutti yhtenäiseltä kentällä. Varmasti jokainen näki Tsekkipelin omien odotustensa kulminoimana, joten turha ehkä peliä on sen suuremmin analysoida. Tsekin valmennus vaikutti rauhalliselta, mutta joukkue itsessään vaikutti hivenen hermostuneelta ja jännittyneeltä. 5vs5 peli oli tasaista ja vaikka Tsekki loi hyviä tilanteita, eivät he mitään suurempaa myllyä saaneet kuitenkaan aikaiseksi.

Missä sitten tulivat erot? Erot tulivat erikoistilannepelaamisessa eli siinä missä Suomella oli haasteita päästä muodon sisään ja päästessään muodon sisään Tsekin maalin eteen, terävyys ja kylmäpäisyys puttuivat ja viimeistelyyn jäi parantamisen varaa. Sen sijaan erikoistilannepelaamisessa Suomi oli terävä ja puolestaan Tsekki ei ollut valmis. Erikoistilannepelaaminen on aina oma taiteen lajinsa ja välierissä sen osasi Suomi. Menikö oikea joukkue finaaliin? Tietenkin meni. Yksittäisissä peleissä pitää tehdä maaleja enemmän kuin vastustaja. Suomi teki. Oliko kaunista? No, sillä ei sinänsä ole merkitystä kun vain maalit ratkaisevat ja tyyli on vapaa.

RUOTSI - SUOMI
Finaalipäivä on aina finaalipäivä. Painepeli molemmille joukkueille ja vaikka pelattiin Suomessa, asetelma oli varmasti selkeä: Ruotsi lähtee selvänä, hallitsevana maailmanmestarina ja alkusarjan häviämättömänä joukkueena ennakkosuosikkina ja Suomi lähtee venymään ja katsomaan mihin se riittää. Hopea toki ei ole huono kun muutama yö nukutaan. En usko että jossittelevaa jäi, mielestäni valmennus ja pelaajisto teki sen mihin pystyi ja mitään sankaritarinaa näistä kilpailuista ei tullut. Eli omissa papereissa olimme juuri tuon hopean arvoisia, tällä kertaa. Tämä on parannus edellisistä ja seuraavissa kilpailuissa emme näillä näkymin ole sitten samassa alkulohkossa Ruotsin kanssa, joten tämä on hopean tuoma muutos. Toki se että olemmeko Ruotsin kanssa alkulohkossa vastakkain, on suhteellisen vähällä merkityksellä.

Pelin kuva oli myös selvä. Ruotsilla oli puolustamiseen kolme eri variaatioita, mikä oli sinänsä mielenkiintoista: ensimmäisenä prässi päätylaudasta ja jatkokarvit. tätä nähtiin jonkin verran. sitten on passiivinen 50% karvi keskialueesta ja kolmannessa erässä Suomen avauspelaamista vaikeutettiin koko kentän pelaajamerkillä. ja kuten edellisessä kohtaamisessa, #5 seurasi Miisaa päällystakkina. Nyt näytti siltä, että Miisa pääsi pelille paremmin eli vaikka hänet pyrittiin pelaamaan pois, niin tämä ei varsinaisesti ollut enää aivan yhtä iso ongelma. Maalinteko oli haaste ja itselleni se ainakin on hyvinkin selvä miksi, mutta en jaksa sitä nyt analysoida, eli liittyy siihen mistä meidän pelaajamme ovat tottuneet maaleja tekemään ja kun katsoo pelaajia joita Suomen maajoukkeessa oli ja heidän maalinteon "tapaansa", niin pelasimme hyvin vahvasti tämän mukaan.

SUMMAUS
Hopea on hyvä suoritus koko joukkueelta ja hyvä ja onnellinen päätös myös kahden vuoden projektille. Jonkin verran tuolee seuraavan kahden vuoden aikana varmasti liiton ja valmennustiilin miettiä miten pääsemme sen kuuluisan "sattuman" yläpuolelle, eli miten voimme vaikuttaa siihen, että lähdettäessä yksittäisiin otteluihin voitto pelistä ei olisi vain pelistä kiinni vaan miten päästään tilanteeseen jossa todennäköisyys voitolle on niin merkittävä, että pystymme luottamaan että rutiinipelillä voitamme noin 75% varmuudella. ja jos tarvitsee venyä, tämä nousee entisestään. Sveitsillä, Ruotsilla ja Tsekillä on myös ovat valmennuslinjansa ja se, että näistä ei joko tiedetä, näitä ei analysoida tai pahimmassa tapauksessa näitä "vähätellään", tulee varmasti puremaan takalistoon. Senpä takia olisi hyvä purkaa nykyisen valmennustiimin kanssa havainnot ja rakentaa seuraavaa matkaa kohden Italiassa sijaitsevaa Lignano Sabbiadoroa uudella innolla. Olihan katsomossa niinkin korkea-arvoiset herrat kuin Miikka Lamu ja Petri Kettunen jotka ovat johtava kaksikko määrittämään suomalaista pelaajaidentiteettiä. Toki en usko että heistä kumpikaan tulee antamaan mitään syvällistä analyysiä ainakaan julkisesti.

Hyvät kisat juuri sopivan kokoisessa kaupungissa ja sopivankokoisessa urheiluhallissa. Hyvä, kannustava kotiyleisö, david ja goljat asetelma ja tavallaan odotettu lopputulos finaalista. 2005 vanhimpana ikäluokkana voi tämän myöden siirtyä hyvillä mielin kohden aikuisten sarjoja kukin asteittain ja toivotaan että kenenkään ura ei päättyisi näihin kilpailuihin vielä. Jokaista tarvittaisiin ainakin se kymmenen vuotta vielä.
 
Viestejä
594
Samaa pohtinut itsekin tässä vuosien mittaan. Osaisikohan joku sanoa mitä welhoissa tehdään oikein kun sieltä tyttöpuolen maajoukkue tehtäviin noustaan noin kovalla osanotolla? Ei siellä ainakaan seurajoukkuepuolella menestystä niitetä. Olisikohan siellä valmius toteuttaa mukisematta huippu-urheilu sektorin käskyjä?
Leppäsen valinnan perusteet olivat huippu-urheilujohtaja Rantalan toimesta aikanaan selkeästi sanoitettu liiton tiedotteessa;
  • "Hän on työteliäs sekä lajiosaaminen ja Salibandyliiton valmennuslinjan ymmärtäminen hyvällä tasolla. Näin varmistamme hyväksi havaittujen toimintamallien jatkumisen nykyisen päävalmentajan vaihtumisen jälkeen"
  • "VAT-koulutuksen aikana Leppänen teki vaikutuksen vuorovaikutuskyvyistään nuorten kanssa ja osaamisestaan luoda oppimiselle erinomaisen hyvän ilmapiirin."
Kuten näistäkin kommenteista voi rivien välistä lukea, niin maajoukkuevalmentajilta odotetaan - tai ainakin odotettiin edellisen huippu-urheilujohtajan toimesta - Salibandyliiton valmennuslinjan mukaista valmentamista.

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa myös siitä, että niin Leppäsen kuin hänen edeltäjänsä Lipsasen valmennustiimissä lajivalmentajan roolissa toimi Salibandyliiton palkkalistoilla MAAJOUKKUETIE-valmentaja/kouluttaja Hannu Santanen, joka työnsä puolesta vastaa tyttöjen MAAJOUKKUETIE-toiminnasta. Olettaisin, että Santasella on ollut molemmissa projekteissa iso rooli ja vaikutusvalta joukkueen pelitavallisissa asioissa. Voitanee ajatella, että hänen tehtävänään on ollut varmistaa, että maajoukkue pelaa Salibandyliiton pelikirjan mukaan.

Kaiken edellä mainitsemani myötä kääntäisinkin tätä keskustelua enemmän kokonaisuuden arviointiin, kuin yksittäisen päävalmentajaan, oli nimi sitten Leppänen, Lipsanen, Kurronen tai mikä muu tahansa. Mitä Salibandyliiton leimalla varustettu "valmennuslinja" ja sitä jalkauttava MAAJOUKKUETIE -toiminta konkreettisesti maajoukkueita ajatellen tuottaa, vai tuottaako mitään? Pitäisikö tuo "meidän peli" heittää romukoppaan, vai jatkaa pitkäjänteisesti samalla linjalla, ja toivoa että se jossain kohtaa tuottaisi jotain etua?
 
Se on taas se aika vuodesta jolloin finaalitappion jälkeen mietitään asioita kuten "tarvitaan parempaa laatua arkeen", "oltiin kaikessa se piirun verran huonompia", "hävittiin kelle pitikin koska Ruotsilla on pelaajavolyymin suhteen ylivoima" ja "Ruotsin lajifysiikka / kamppailupelaaminen on toista kun mitä meillä"... ja sitten palataan taas tekemään asioita samanlailla toivoen ensi kerralla erilaista tulosta.

Eilen oli naiset vastaan tytöt peli ja vaikka Suomi pelasi taitotasonsa ylätasolla niin Ruotsin ei tarvinnut edes käyttää vitosvaihdetta.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
52
Hopea oli kyllä ehdottomasti maksimi mitä tuolla suorituksella voi saavuttaa ja etenkään ansaita. Hyökkäyksiin lähdöt näyttivät etenkin huippumaita vastaan todella vaikeilta. En tiedä oliko kyse pelitavasta vai vaan yksilötasosta, avaussyötöt kesti ja kesti ja etenkin Tsekki ja Ruotsi tulivat voimalla iholle niin sittenpä oltiinkin pahassa liemessä. Pallo ei liikkunut riittävästi eikä syvyyttä saatu käytettyä ollenkaan hyödyksi ja Suomea vastaan oli aivan liian helppo puolustaa. Pakkien pallovarmuus ei päässyt liikaa häikäisemään, ehkä olisin käyttänyt Miisaa ja Millaa enemmän alhaalta rakentamisessa kun ei tuolta muutenkaan avauksia tullut. Noin ylipäätään kärkivastustajat pelasivat todella hyvin Miisaa vastaan eli takki päälle ja homma tyssäsi siihen.

SaiPaa kun tulee kytättyä tarkemmin niin oli melko mielenkiintoiset karkelot. Elsa oli erinomainen, Miisa jäi odotuksista, Bea hävisi avausottelun jälkeen jonnekin. Jenni Leppänen väläytteli ajoittain, mutta yli-innokkuus hyökkäykseen aiheutti kyllä ongelmia omassa päässä kun paikkausvastuu ja etenkin missä kohtaa vaihdetaan omille paikoille aiheutti ongelmia. Saana Luostarinen tipahti penkille osittain ansaitusti ja Moona Poskiparta toi kyllä yleensä sähköä kentälle kun sinne pääsi, mutta ihan ei taso riitä että vakiinnuttaisi paikkansa.
 
Viestejä
37
Hopea oli kyllä ehdottomasti maksimi mitä tuolla suorituksella voi saavuttaa ja etenkään ansaita. Hyökkäyksiin lähdöt näyttivät etenkin huippumaita vastaan todella vaikeilta. En tiedä oliko kyse pelitavasta vai vaan yksilötasosta, avaussyötöt kesti ja kesti ja etenkin Tsekki ja Ruotsi tulivat voimalla iholle niin sittenpä oltiinkin pahassa liemessä. Pallo ei liikkunut riittävästi eikä syvyyttä saatu käytettyä ollenkaan hyödyksi ja Suomea vastaan oli aivan liian helppo puolustaa. Pakkien pallovarmuus ei päässyt liikaa häikäisemään, ehkä olisin käyttänyt Miisaa ja Millaa enemmän alhaalta rakentamisessa kun ei tuolta muutenkaan avauksia tullut. Noin ylipäätään kärkivastustajat pelasivat todella hyvin Miisaa vastaan eli takki päälle ja homma tyssäsi siihen.

SaiPaa kun tulee kytättyä tarkemmin niin oli melko mielenkiintoiset karkelot. Elsa oli erinomainen, Miisa jäi odotuksista, Bea hävisi avausottelun jälkeen jonnekin. Jenni Leppänen väläytteli ajoittain, mutta yli-innokkuus hyökkäykseen aiheutti kyllä ongelmia omassa päässä kun paikkausvastuu ja etenkin missä kohtaa vaihdetaan omille paikoille aiheutti ongelmia. Saana Luostarinen tipahti penkille osittain ansaitusti ja Moona Poskiparta toi kyllä yleensä sähköä kentälle kun sinne pääsi, mutta ihan ei taso riitä että vakiinnuttaisi paikkansa.
Aika paljon rosterista Saipalta/Pelsulta. Mielestäni Poskipartaa parempi olisi ollut Collinin valinta kun Kurikkala tippui. Hyvät syötöt, hyvä ahnas maalintekijä ja hyvä veto. Ja hyökkäävä pakki. En edelleekään ymmärrä, että loukkeja roikotetaan varamiehistössä, kun tarjolla olisi ollut terveitäkin maalintekijöitä. Ja selkeästi huomasi ne, jotka puolikuntoisena oli mukana matkassa. Granlund kylläkin loisti vammoista huolimatta.
Toivottavasti jatkossa keskitytetään enemmän pallohallintaan ja suoraviivaisempiin hyökkäyslähtöihin ja nopeisiin vetoihin. Holopainen oli ainoa, joka pystyi suoraan vetää Granlundin ohella syötöstä. Miisa alkoi liikaa heittelee toivotaan toivotaan palloja keskiviivalta maalille, mitkä Ruotsin molari nappasi leikiten. Ruotsalaisten vetonopeus ja tarkkuus olivat ihan eri tasoa.
Pakittelu ei toimi Ruotsia vastaan, jotka pystyvät muuttamaan karvausta ym pelottavan mukaan.
 
Viestejä
286
Hopea oli kyllä ehdottomasti maksimi mitä tuolla suorituksella voi saavuttaa ja etenkään ansaita. Hyökkäyksiin lähdöt näyttivät etenkin huippumaita vastaan todella vaikeilta. En tiedä oliko kyse pelitavasta vai vaan yksilötasosta, avaussyötöt kesti ja kesti ja etenkin Tsekki ja Ruotsi tulivat voimalla iholle niin sittenpä oltiinkin pahassa liemessä. Pallo ei liikkunut riittävästi eikä syvyyttä saatu käytettyä ollenkaan hyödyksi ja Suomea vastaan oli aivan liian helppo puolustaa. Pakkien pallovarmuus ei päässyt liikaa häikäisemään, ehkä olisin käyttänyt Miisaa ja Millaa enemmän alhaalta rakentamisessa kun ei tuolta muutenkaan avauksia tullut. Noin ylipäätään kärkivastustajat pelasivat todella hyvin Miisaa vastaan eli takki päälle ja homma tyssäsi siihen.

SaiPaa kun tulee kytättyä tarkemmin niin oli melko mielenkiintoiset karkelot. Elsa oli erinomainen, Miisa jäi odotuksista, Bea hävisi avausottelun jälkeen jonnekin. Jenni Leppänen väläytteli ajoittain, mutta yli-innokkuus hyökkäykseen aiheutti kyllä ongelmia omassa päässä kun paikkausvastuu ja etenkin missä kohtaa vaihdetaan omille paikoille aiheutti ongelmia. Saana Luostarinen tipahti penkille osittain ansaitusti ja Moona Poskiparta toi kyllä yleensä sähköä kentälle kun sinne pääsi, mutta ihan ei taso riitä että vakiinnuttaisi paikkansa.
Hieman erillainen näkemys Saipalaisista kirjoittelen lisää myöhemmin, mutta oma näkemys oli ettei Miisa ollut raikas ja vaarallinen, kun taas esimerkiksi Bea täytti roolinsa hyvin. Elsa paransi pelien edetessä ja oli jo loppuottelussa erittäin hyvä. Hyökkäysalueen hyökkäspeli lopahti järjestäen näiden kärkiyksilöiden yksilönä tehtyihin huonoihin valintoihin ja peräänkuuluttamasi syvyys puuttui, koska kumpikaan saipan laitureista ei hae kuin enimmikseen haastoja, poikkareita ja kanttivetoja vaikka tilanne olisi negatiivinen. Syötöt alas tai päätyyn puuttui täysin ja siksi hyökkäysaika oli vähäistä, esimerkiksi valmennus vaihtoi usein tämän kentän hyökkäysalueen vapaalyönneistä sisään eivätkä he siltikään saaneet pitkiä hyökkäysksiä aikaiseksi.

Leppäsen pelaamisesta samoilla linjoilla oli kyllä raikas jalka ja yritteliäs, mutta päätökset puolustus tilanteissa heikkoja ja monta maalia syntyi näistä, toki viisikon yhteistyö ei ollut riittävää ja näyttäytyi valinnoissa.

Saana ja Moona hoiti saamansa vastuun odotetusti.

On todettava kuitenkin, että ykkös viisikko oli se ketä pelit pystyi tasaisempana pitämään ja voittomaalit tekemään esim juuri Tsekki pelissä.

Isoimpana huolena itselle näyttäytyi kurin puute kärkipelaajissa ja toivonkin että nämä kisat sai tossut takaisin maanpinnalle, myös valmentajissa seurajoukkueta myöten.

Hopea oli erinomainen ja jopa fantastinen saavutus, koska kotikisat, ennätysyleisö ja paineet aivan hirvittävät.

Onnittelut joukkueelle.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
594
Se on taas se aika vuodesta jolloin finaalitappion jälkeen mietitään asioita kuten "tarvitaan parempaa laatua arkeen", "oltiin kaikessa se piirun verran huonompia", "hävittiin kelle pitikin koska Ruotsilla on pelaajavolyymin suhteen ylivoima" ja "Ruotsin lajifysiikka / kamppailupelaaminen on toista kun mitä meillä"... ja sitten palataan taas tekemään asioita samanlailla toivoen ensi kerralla erilaista tulosta.

Eilen oli naiset vastaan tytöt peli ja vaikka Suomi pelasi taitotasonsa ylätasolla niin Ruotsin ei tarvinnut edes käyttää vitosvaihdetta.
Mielenkiinnosta kysyn - mitä itämaisen tietäjän mielestä pitäisi tehdä erilailla, jotta tuloskin olisi erilainen? Mitä tässä valtakunnassa pitäisi tehdä toisin, jotta jonain kauniina päivänä pystyisimme haastaamaan oikeasti Ruotsin tyttöjen tai naisten maajoukkueen?

Luonnollisesti kaikki muutkin saavat vastata tähän päivän polttavaan kysymykseen. :unsure:
 
Viestejä
1,501
Mielenkiinnosta kysyn - mitä itämaisen tietäjän mielestä pitäisi tehdä erilailla, jotta tuloskin olisi erilainen? Mitä tässä valtakunnassa pitäisi tehdä toisin, jotta jonain kauniina päivänä pystyisimme haastaamaan oikeasti Ruotsin tyttöjen tai naisten maajoukkueen?

Luonnollisesti kaikki muutkin saavat vastata tähän päivän polttavaan kysymykseen. :unsure:
Vastannut jo aiemmin ketjussa tähän, mutta sanon sen vielä kerran:
Majusta edes haaveilevien pitää saada jalka oven väliin miesten/poikien puolelle sekä kesätreeneihin että kauden aikana!
Sieltä tulee se tarvittava lisästimuli mikä kaventaa eroa Ruotsiin.
Uskallan väittää että prosentuaalisesti yllättävän harva treeni tällä hetkellä todella haastaa ja kehittää kunnolla eli laatua, kovuutta, nopeutta ym. pitää saada treeni toisensa jälkeen eikä vaan satunnaisesti.
 
Viestejä
122
Muutaman T21 pelin ja aika monta naisten F-liigapeliä viime vuosina nähneenä voin omana mielipiteenä sanoa, että kumpikaan näistä sarjoista ei tarjoa riittävästi kovia pelejä näille huipuille. Suurin osa peleistä on heille liian helppoja. He pärjäävät niissä omilla rutiinisuorituksillaan. Hyvän olon tunne hiipii puseroon. Ei oikein missään kohtaa tarvitse ylittää itseään.

Jos tytöt pelaisivat tai ainakin saisivat harjoitella poikien kanssa he joutuisivat koko ajan yrittämään parastaan. Poikien kovempi fysiikka, harjoitusten kovempi tempo ja poikien parempi tekniikka ja taktinen osaaminen toisivat riittävää haastetta näille nuorille naisille.
Ne tytöt joilta olen asiasta kysynyt ovat olleet tosi tyytyväisiä että ovat sen mahdollisuuden saaneet. Yleensä se pelaaminen poikien kanssa on loppunut 15-16 vuoden iässä joka on harmi. Ainakin sitä harjoittelua pitäisi pystyä jatkamaan.

Jos liitolla olisi rahaa voisi tyttöpuolellekin palkata valmentajan ruotsin puolelta. Jotainhan he tekevät järjestelmällisesti paremmin kuin me.
 
Viestejä
860
Muutaman T21 pelin ja aika monta naisten F-liigapeliä viime vuosina nähneenä voin omana mielipiteenä sanoa, että kumpikaan näistä sarjoista ei tarjoa riittävästi kovia pelejä näille huipuille. Suurin osa peleistä on heille liian helppoja. He pärjäävät niissä omilla rutiinisuorituksillaan. Hyvän olon tunne hiipii puseroon. Ei oikein missään kohtaa tarvitse ylittää itseään.

Jos tytöt pelaisivat tai ainakin saisivat harjoitella poikien kanssa he joutuisivat koko ajan yrittämään parastaan. Poikien kovempi fysiikka, harjoitusten kovempi tempo ja poikien parempi tekniikka ja taktinen osaaminen toisivat riittävää haastetta näille nuorille naisille.
Ne tytöt joilta olen asiasta kysynyt ovat olleet tosi tyytyväisiä että ovat sen mahdollisuuden saaneet. Yleensä se pelaaminen poikien kanssa on loppunut 15-16 vuoden iässä joka on harmi. Ainakin sitä harjoittelua pitäisi pystyä jatkamaan.

Jos liitolla olisi rahaa voisi tyttöpuolellekin palkata valmentajan ruotsin puolelta. Jotainhan he tekevät järjestelmällisesti paremmin kuin me.
Ruotsissa joka kolmas pelaaja on tyttö/nainen ja tavoitteena on päästä 50/50. Isosta pelaajamassasta tietysti löytyy enemmän tavoitteellisia, kilpailullisia ja lahjakkaita urheilijan aihioita. Kilpailu harvoista paikoista on kovempaa ja maajoukkueita kootessa valmentajilla on helpompi tehdä valintoja paikoille preferoimansa pelaajatyypin osalta.

Tuo ei tarkoita sitä, etteikö ruotsalaisille voitaisi pärjätä yksittäisissä kisoissa ja kisojen sisällä siinä yksittäisessä merkityksellisessä pelissä. Aikuismaajoukkueissa juuri tähän on pyrittykin Ja erityisesti miesten puolella onnistumisia on sen kautta tullut.
Sen sijaan junioriurheilussa, niin kivoja kuin maailmanmestaruudet onkin, järjestelmässä päätavoitteen pitää kuitenkin olla siellä pelaajien kehittämisessä niin urheilijana kuin kokonaisvaltaisemmin ihmisenä ja sillä tavoin mahdollistaa nousu jonain päivänä sinne aikuisten maajoukkueeseen. Missä sitten homma rakennetaan sitä kisojen yhtä tai kahta tärkeää peliä varten.

Isossa kuvassa kuitenkin tärkeintä on ne juniorimäärät. Ihan jo siksikin, että Tsekki on kovaa vauhtia menossa määrässä ohi ja kauanko sitten kestää, ennen kuin he menee meistä ohi? Tarvitseeko vuosikymmenen, vähemmän vai enemmän…
 
Viestejä
83
Olen tiiviisti seurannut tämän u19-ryhmän matkaa. Olen katsonut kaikki turnaukset ja pelit, osan pari kertaakin, ja aika laajasti ryhmästä aiemmin kirjoitellutkin. Tässä kisojen jälkeen hajamietteitä.

Kisakokoonpano. Ei suuria yllätyksiä. Veera Märkälä nousi joukkueeseen ohi ennakoimieni nimien, mutta ei hänen valintaansa voi vääränä pitää, hän on ollut junnusarjoissa erittäin hyvä. Ehkä hienoinen yllätys oli, että joukkueeseen valittiin kahdeksan puolustajaa (oletukseni oli seitsemän), mutta valituista puolustajista varsin moni on pelannut myös hyökkääjänä (mm. Rinne, Kurikkala, Leppänen). Kurikkala sitten vaihdettiinkin loukkaantumisen jälkeen hyökkääjään (Poskiparta).

Puola -ottelu ei vielä suuria väristyksiä aiheuttanut, mutta torstain Ruotsi -ottelu herätti vahvan kritiikkivyöryn.

Ja aivan aiheellisesti. Se että Ruotsille hävittiin, ei ollut suuri yllätys, mutta tapa miten hävittiin, oli hämmentävä. Käytännössä ottelun puoliväliin mennessä Ruotsi oli latonut 8-1 lukemat. Esitys oli surkea, ja esitetty kritiikki ansaittua.

Esimerkiksi nimimerkki Into Piukean esittämiin moitteisiin pääosin yhdyn. Olen kuitenkin eri linjoilla siitä, että joukkueeseen oli nimetty vääriä pelaajia.

Kun katsotaan varapelaajalistaa, tai ehkä joitain pelaajia sen ulkopuoleltakin, en usko, että sieltä sateentekijöitä olisi löydetty. Oltaisiinpa sieltä esimerkiksi Poskiparran tilalle valittu ketä tahansa, ei sieltä olisi pystytty murtautumaan niihin kahteen kentälliseen, jotka käytännössä suorittivat Suomen kaksi viimeistä peliä. Poskiparta vai esimerkiksi Collin, Oikarinen tai Karvonen? Suomen kokonaissuoritusta ei ratkaissut se, ketkä ns. viimeisinä niminä valittiin 3-4 kentällisen pelaajiksi.

Ainoa pelaajat, jotka mielestäni olisivat suoritustasoon ehkä vaikuttaneet, ovat loukkaantumista kärsineet (Kurikkala, Kaihua, Nevalainen, Tarkkinen). Heistä ainakin osa olisi terveenä ollessaan panostaan kentällä antaneet.

Valitettavasti meillä on liian vähän niitä u19- pelaajia, jotka uskottavasti pystyvät vääntämään esim. Ruotsia vastaan, ja kyllä nämä pelaajat olivat kisoissa askissa. Vaikka F-liigakaan ei ole riittävän kova koulimaan pelaajia koviin kansainvälisiin otteluihin, on se kuitenkin ainoa sarja Suomessa joka niin tekee, jos tytöt/naiset eivät pelaa poikien/miesten pelissä. Veera Kurikkala on mielestäni ainoa pelaaja, joka ilman F-liigakokemusta pystyy/on pystynyt menestyksellä pelaamaan MM-kisoissa kärkimaita (Ruotsi,Tsekki) vastaan.

Kisat olivat onneksi murheellisen torstain jälkeen nousujohteiset. Tsekki -peli oli odotetusti vaikea, mutta voitto kairattiin. Ensimmäinen erä oli erittäin vaikea, ja Tsekki olisi voinut mennä menojaan, mutta onneksi kestettiin. Toisessa, ja varsinkaan kolmannessa erässä Tsekki ei enää päässyt laatupaikoille. Taisteluvoitto puolustuksen kautta, mutta jokainen näki sen, että aivan liian vähän päästiin maalipaikoille 5 v 5 pelissä.

Loppuottelu oli kuitenkin sitten se paras peli. Ensimmäisen erän maalipaikoilla olisimme voineet jopa johtaa maalilla tai kahdella, mutta Ruotsi sai sitten sen maalin harmittavasti aivan erän lopussa. Yhdyn Leppäsen näkemykseen siitä, että erityisesti maalinteossa Suomi oli Ruotsia jäljessä. Kuitenkin taas sitten toisessa ja kolmannessa erässä 5 v 5 paikkoja luotiin olemattoman vähän, ja sitä kautta peilattuna Ruotsi oli sitten selvästi parempi.

Annan joukkueen arvosanaksi 7 1/2. Lopputulos oli juuri se, mihin olisin rahani veikkauksessa laittanut. Sanoin jo ennen kisoja monelle, että välierässä taistellaan tiukasti Tsekin kanssa loppuottelupaikasta, ja arvelin että välierämatsi tulee olemaan maalin peli. Tsekillä on hyvä u-19 ryhmä, ja heitä vastaan on ollut hyvin tasaista edeltävissä turnauksissa.

Pelaajista parhaiten onnistuivat maalivahti Saarinen (Vantos myös ok valinta), puolustajat Virtanen ja Katajisto, sekä hyökkääjät Holopainen ja Granlund. Heidän panoksestaan homma ei jäänyt kiinni.

Terävimmän kärjen takana myös Taipale ja Sinkko onnistuivat, he tulivat kuitenkin U19 rinkiin melko myöhään, mutta kisojen aikana nostivat asemansa kolmoskentällisen laitureista kahteen pelaavaan kärkikentälliseen. Toki heiltäkin olisi toivonut kehdessa viimeisessä pelissä enemmän onnitumista pisteiden valossa. Iina Ranne, nostettiin viltistä peliin Ruotsi-ottelussa, ja hän onnistui melko hyvin fyysisessä väännössä Ruotsin pelaajia vastaan.

Rinne. Nousiainen, Kahila ja Parviainen, ihan ok suoritukset, joilla ei noustu kuitenkaan parrasvaloihin.

Miisaa on arvosteltu paljon. Totta on, että eivät nämä nappikisat häneltä olleetkaan. Joukkueen sisältä sain tiedon, että hän oli loukannut toista jalkaansa aika paljon. "Jalka aivan sinisenä". Tietämättä aivan tarkkaan tilannetta, niin kyllä tämä saattoi vaikuttaa tekemiseen. Lisäksi on puhuttu ”turhasta” hypetyksestä ja ylistävistä arvosteluista hänen ympärillään. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki tämä hypetys ja höpötys hänen ympärillään on median ja muiden ihmisten luomaa, hänellä itsellään ei ole siihen osuutta. Olen erittäin monesti nähnyt (myös livenä), kuinka hän on henkilökohtaisella panoksellaan ratkaissut lukuisia F-liigaotteluita ja aiempia u19-maaotteluja. Hän on kiistatta (puutteineenkin) erinomainen pelaaja, mutta nuori sellainen. Vaikka nämä eivät huippukisat hänelle olleetkaan, annetaan hänen rauhassa kehittyä, niin saamme varmasti nauttia hänen maaleistaan, maalisyötöistään ja ehkä jopa aktiivisesta puolustamisestakin jatkossa. Olihan hän nytkin mukana monessa Suomen maalissa.

Joukkueen kasaamisessa ei onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä siellä koko lailla oikeat pelaajat olivat, mutta ”kahden kärkikentällisen politiikka”, jota toteutettiin koko valmistautumisen ajan, epäonnistui. Granlundin ympärille rakennettu alkuperäinen kärkikentällinen jouduttiin purkamaan kisojen aikana ja molemmat laiturit joutuivat vilttiin ratkaisupelien ajaksi. Laitureista Veteläinen-Lindgrenin matkaa olen jonkin verran aikaisemminkin kritisoinut. Fyysisyys ja kaksinkamppailuvoima ei vaan riittänyt kärkimaita vastaan, ja hänen panokseensa Granlundin hyökkäysketjun saamattomuus alkuturnauksessa kulminoitui- Lisäksi Suhosen lähes totaalipenkitystä pidän epäonnistuneena ratkaisuna. Vaikka hän ei turnauksen alussa erityisen hyvin onnistunutkaan, on hän parhaimmillaan erittäin hyvä maalintekijä, joka hyvänä päivänä voi ratkaista ottelun. Nyt häntä ei käytetty kahdessa viimeisessä ottelussa kuin loppuottelun viimeisessä erässä, missä hän loikin pari vaarallista maalipaikkaa. Vain hieman kärjistetysti sanottuna: Holopaista lukuun ottamatta enemmän kuin muut yhteensä. Selvä ylilyönti ja huti valmennukselta.

Alkuperäisen kolmoskentällisen pakkipari myös ontui. He ottivat kontolleen 4 ensimmäistä Suomen takaiskumaalia (2 Puolan, 2 Ruotsin ensimmäistä). Pari on kohtuullisen taitava pallollisena, mutta olen myös aiemmissa turnauksissa kiinnittänyt huomiota, että takaiskumaaleja tulee paljon, ja tämä olisi pitänyt olla valmennuksen tiedossa. Esimekiksi merkkausvirheitä pallottomana on tullut paljon. Asiaan toki reagoitiin, ja on ehdottomasti myönnettävä, että uusituissa kokoonpanoissa Leppänen pelasi nousujohteisen turnauksen ja erinomaisen loppuottelun. Silti ainakin osin yhdyn myös hänen pelitapaansa esitettyyn arvosteluun: Luo aika paljon paineita kentällisen harmoniaan ja dynamiikkaan, kun puolustaja pelaa enimmäkseen hyökkäyspäässä vastustajan maalin takana, vaikka nopea pelaaja onkin. Asian pitäisi sitten näkyä syöttöpisteinä tai maaleina .Onneksi Venla Nousiainen tiedosti tilanteen ja ”siirtyi” lähes jatkuvasti sitten puolustajan tontille.

Myös maajoukkueen pelitavasta pitäisi käydä keskustelua. Yksi ryhmässä matkan varrella mukana ollut pelaaja sanoi minulle eilen, että hänelle ei koskaan oikein selvinnyt, mikä on haluttu pelitapa. Se kuulostaa hieman huoletuttavalta.

Mitä olisi pitäisi jatkossa tehdä toisin, jotta Ruotsi kaatuisi? Samaa mieltä siitä, että pienempien pelaajamäärien taakse ei kannata piiloutua.

Vastauksia pitää hakea laajalla seulalla. Pelaajamäärien nostaminen, sarjauudistukset, maajoukkuetien uudistaminen ja muuttaminen, ”Pohjola-leirit” takaisin, pelitavan uudistaminen, valmentajarekrytoinnin uudet tuulet jne. Näistä tai muista ideoista voisi jatkaa keskustelua.

Eli ei mitään uutta auringon alla. Joukkueen arvosana 7 ja puoli. Peliesitys oli lähempänä tyydyttävää, lopputulos lähempänä hyvää.



Uusia tuulia odotellessa.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
4
Tyttöjen harrastajamäärät olleet tasaisessa laskussa 2017 alkaen. Siihen on reagoitava että jäljelle jäävä kama saa kovaa stimulusta kehittymiseen. Jos materiaalin määrä vähenee, tippuu sarjojen tasotkin.

Lisää yhteisiä sarjoja poikien kanssa. Sillä tavalla että tyttöjen kärki pääsee pelaan ja treenaan osan treeniviikostaan poikien jengien kanssa. Tytöt saa kovemman vasteen poikien matseissa, vaikka paikalla olis poikien jengeistä kakkosketjun häntä + loput tän alapuolella oleva matsku. Tytöille mahis haastaa itteään ja pojille mahdollisuus olla sankareita joissain peleissä ja pelata vapaammin.

Erilaisia sarjoja joustavammin mukaan. 3vs3, 4vs4 ja 5vs5 sarjoja ihan aikuisiin saakka. Jokainen kirkonkylän 4H-kerhon ryhmä mukaan vaikka sekajoukkueena aina aikuisten sarjoihin saakka. Massaa lisää. Enää ei voi perälauta vuotaa pelaajien määrässä yhtään.

Pelaajien taitotaso ei riitä pelaamaan riittävään nopeasti peliä edistäviä ratkasuja, kun Ruotsi tuo tollasen puolustuspelin vaatimuksen pöytään. Taito kehittyy enemmän 3v3 pelissä kuin 5v5-pelissä. Todella iso focus taitotasojen nostamiseen, sellasia ympäristöjä pelaajille missä taito nousee.

Selkeät pelitavalliset edut. Yhteistyön voima. Ainoa keino millä Suomi on missään joukkuelajissa koskaan pärjänny.

Salibandyssä sarja- ja seuratoiminnan kehittäminen tulee vaatimaan nyt aikaisempaa luovempia ratkasuja, jos yhtään missään ikäluokassa halutaan painella Ruotsin ohi.

Ugh.
 

MiK

Viestejä
13
Puhdasta spekulointia ilman mitään tietopohjaa. Kisoissa kiinnitti huomiota, että kotimaan sarjoissa pehmeäkätisillä pelaajilla ei pallo pysynytkään lavassa eikä kiertorannari lähtenyt. Olisiko niin, että kisoihin oli lavat suoristettu? Suomessa voi "ei mitata mailoja" -sopimuksella pelata millaisella lavalla vaan, mutta kansainvälisissä peleissä ei otettu riskiä.

Enkä edes viitsi enää kirjoittaa, miten ruotsalaiset juoksi pallolla ohi, koska sen tein jo naisten kisoissa.
 
Viestejä
1,501
Kaikkihan sen näki missä kehityskohteet ovat.
Kaikki tietää mihin suuntaan kilpailijoiden kehityskäyrät osoittavat.
Nyt vaaditaan liitolta johtajuutta ja rohkeutta uudistua ja uudistaa tapa miten harjoitellaan ja pelataan Suomessa tyttö- ja naissalibandyä.
Investoinnit kohdistettava ruohonjuuritasolle jotta laatu nousee ja kehitystä tapahtuu.
 
Viestejä
37
Samaa mieltä siitä, että tyttöjen pitäisi harjoitella enemmän poikien kanssa ja saada kovempia pelejä, nopeampia ja pallotaituruutta vaativampia harjoituksia ja pelejä, missä huomioidaan nopeat suunnan muutokset ja suorat vedot huonommistakin syötöistä.
Mutta myös paljon harjoittelua kovista vedoista maata pitkin, maaliin vedoista. Syöttöjen taso peleissä oli välillä jäätävän huonoja, hiljaisia liruja, monta metriä ohi pelaajaa, tai pomppupalloja mitä ei millään saatu kiinni, mitä tavoiteltiin, toivotaantoivotaan kukkupalloja ylös suoraan vastustajalle jne.

Sekä tyttöpuolen tuomarilinjaan myös muutosta. Jos katsoo kuinka kovaa Ruotsi, Tšekki tulee kulmiin ja laitoihin ja ennemmin rikkoo, kuin antaa pallon jäädä vastustajalle, niin Suomessa pitää antaa myös mahdollisuus pelata kovempaa ja enemmän kontaktia. Nyt joka kerta pilli viheltää pienestäkin kontaktista, varsinkin jos pidempi/isompi osuu pienempään pelaajaan vaikka ihan puhtaasti. Poikien puolella niihin ei puututtaisi millään tasolla.
Ja kyllähän tämä tilanne kertoo liigan tasosta, että se ei ole tarpeeksi korkea.
 
Viestejä
524
Montako sataa pelaajaa käy vuodessa pyörimässä Eerikkilässä maajoukkuetiellä? Onko oikeasti kaikki potentiaalisia MM-kisapelureita? Treeniarjessa näkee kyllä helposti ne yksiköt joilla ei tule koskaan riittämään maajoukkueeseen.

Puolet vähemmän pelaajia ja ennen kaikkea valmentajia hämmentämään seuraavaan projektiin? Saadaan laatua ja fokusta oikeisiin asioihin.
 
Viestejä
35
Sekä tyttöpuolen tuomarilinjaan myös muutosta. Jos katsoo kuinka kovaa Ruotsi, Tšekki tulee kulmiin ja laitoihin ja ennemmin rikkoo, kuin antaa pallon jäädä vastustajalle, niin Suomessa pitää antaa myös mahdollisuus pelata kovempaa ja enemmän kontaktia. Nyt joka kerta pilli viheltää pienestäkin kontaktista, varsinkin jos pidempi/isompi osuu pienempään pelaajaan vaikka ihan puhtaasti. Poikien puolella niihin ei puututtaisi millään tasolla.
Mielenkiinnosta, ihan siis aito kysymys: tarkoitatko nyt mitä sarjoja? Naiset / T21 / T18 / nuoremmat?
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös