Olen tiiviisti seurannut tämän u19-ryhmän matkaa. Olen katsonut kaikki turnaukset ja pelit, osan pari kertaakin, ja aika laajasti ryhmästä aiemmin kirjoitellutkin. Tässä kisojen jälkeen hajamietteitä.
Kisakokoonpano. Ei suuria yllätyksiä. Veera Märkälä nousi joukkueeseen ohi ennakoimieni nimien, mutta ei hänen valintaansa voi vääränä pitää, hän on ollut junnusarjoissa erittäin hyvä. Ehkä hienoinen yllätys oli, että joukkueeseen valittiin kahdeksan puolustajaa (oletukseni oli seitsemän), mutta valituista puolustajista varsin moni on pelannut myös hyökkääjänä (mm. Rinne, Kurikkala, Leppänen). Kurikkala sitten vaihdettiinkin loukkaantumisen jälkeen hyökkääjään (Poskiparta).
Puola -ottelu ei vielä suuria väristyksiä aiheuttanut, mutta torstain Ruotsi -ottelu herätti vahvan kritiikkivyöryn.
Ja aivan aiheellisesti. Se että Ruotsille hävittiin, ei ollut suuri yllätys, mutta tapa miten hävittiin, oli hämmentävä. Käytännössä ottelun puoliväliin mennessä Ruotsi oli latonut 8-1 lukemat. Esitys oli surkea, ja esitetty kritiikki ansaittua.
Esimerkiksi nimimerkki Into Piukean esittämiin moitteisiin pääosin yhdyn. Olen kuitenkin eri linjoilla siitä, että joukkueeseen oli nimetty vääriä pelaajia.
Kun katsotaan varapelaajalistaa, tai ehkä joitain pelaajia sen ulkopuoleltakin, en usko, että sieltä sateentekijöitä olisi löydetty. Oltaisiinpa sieltä esimerkiksi Poskiparran tilalle valittu ketä tahansa, ei sieltä olisi pystytty murtautumaan niihin kahteen kentälliseen, jotka käytännössä suorittivat Suomen kaksi viimeistä peliä. Poskiparta vai esimerkiksi Collin, Oikarinen tai Karvonen? Suomen kokonaissuoritusta ei ratkaissut se, ketkä ns. viimeisinä niminä valittiin 3-4 kentällisen pelaajiksi.
Ainoa pelaajat, jotka mielestäni olisivat suoritustasoon ehkä vaikuttaneet, ovat loukkaantumista kärsineet (Kurikkala, Kaihua, Nevalainen, Tarkkinen). Heistä ainakin osa olisi terveenä ollessaan panostaan kentällä antaneet.
Valitettavasti meillä on liian vähän niitä u19- pelaajia, jotka uskottavasti pystyvät vääntämään esim. Ruotsia vastaan, ja kyllä nämä pelaajat olivat kisoissa askissa. Vaikka F-liigakaan ei ole riittävän kova koulimaan pelaajia koviin kansainvälisiin otteluihin, on se kuitenkin ainoa sarja Suomessa joka niin tekee, jos tytöt/naiset eivät pelaa poikien/miesten pelissä. Veera Kurikkala on mielestäni ainoa pelaaja, joka ilman F-liigakokemusta pystyy/on pystynyt menestyksellä pelaamaan MM-kisoissa kärkimaita (Ruotsi,Tsekki) vastaan.
Kisat olivat onneksi murheellisen torstain jälkeen nousujohteiset. Tsekki -peli oli odotetusti vaikea, mutta voitto kairattiin. Ensimmäinen erä oli erittäin vaikea, ja Tsekki olisi voinut mennä menojaan, mutta onneksi kestettiin. Toisessa, ja varsinkaan kolmannessa erässä Tsekki ei enää päässyt laatupaikoille. Taisteluvoitto puolustuksen kautta, mutta jokainen näki sen, että aivan liian vähän päästiin maalipaikoille 5 v 5 pelissä.
Loppuottelu oli kuitenkin sitten se paras peli. Ensimmäisen erän maalipaikoilla olisimme voineet jopa johtaa maalilla tai kahdella, mutta Ruotsi sai sitten sen maalin harmittavasti aivan erän lopussa. Yhdyn Leppäsen näkemykseen siitä, että erityisesti maalinteossa Suomi oli Ruotsia jäljessä. Kuitenkin taas sitten toisessa ja kolmannessa erässä 5 v 5 paikkoja luotiin olemattoman vähän, ja sitä kautta peilattuna Ruotsi oli sitten selvästi parempi.
Annan joukkueen arvosanaksi 7 1/2. Lopputulos oli juuri se, mihin olisin rahani veikkauksessa laittanut. Sanoin jo ennen kisoja monelle, että välierässä taistellaan tiukasti Tsekin kanssa loppuottelupaikasta, ja arvelin että välierämatsi tulee olemaan maalin peli. Tsekillä on hyvä u-19 ryhmä, ja heitä vastaan on ollut hyvin tasaista edeltävissä turnauksissa.
Pelaajista parhaiten onnistuivat maalivahti Saarinen (Vantos myös ok valinta), puolustajat Virtanen ja Katajisto, sekä hyökkääjät Holopainen ja Granlund. Heidän panoksestaan homma ei jäänyt kiinni.
Terävimmän kärjen takana myös Taipale ja Sinkko onnistuivat, he tulivat kuitenkin U19 rinkiin melko myöhään, mutta kisojen aikana nostivat asemansa kolmoskentällisen laitureista kahteen pelaavaan kärkikentälliseen. Toki heiltäkin olisi toivonut kehdessa viimeisessä pelissä enemmän onnitumista pisteiden valossa. Iina Ranne, nostettiin viltistä peliin Ruotsi-ottelussa, ja hän onnistui melko hyvin fyysisessä väännössä Ruotsin pelaajia vastaan.
Rinne. Nousiainen, Kahila ja Parviainen, ihan ok suoritukset, joilla ei noustu kuitenkaan parrasvaloihin.
Miisaa on arvosteltu paljon. Totta on, että eivät nämä nappikisat häneltä olleetkaan. Joukkueen sisältä sain tiedon, että hän oli loukannut toista jalkaansa aika paljon. "Jalka aivan sinisenä". Tietämättä aivan tarkkaan tilannetta, niin kyllä tämä saattoi vaikuttaa tekemiseen. Lisäksi on puhuttu ”turhasta” hypetyksestä ja ylistävistä arvosteluista hänen ympärillään. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki tämä hypetys ja höpötys hänen ympärillään on median ja muiden ihmisten luomaa, hänellä itsellään ei ole siihen osuutta. Olen erittäin monesti nähnyt (myös livenä), kuinka hän on henkilökohtaisella panoksellaan ratkaissut lukuisia F-liigaotteluita ja aiempia u19-maaotteluja. Hän on kiistatta (puutteineenkin) erinomainen pelaaja, mutta nuori sellainen. Vaikka nämä eivät huippukisat hänelle olleetkaan, annetaan hänen rauhassa kehittyä, niin saamme varmasti nauttia hänen maaleistaan, maalisyötöistään ja ehkä jopa aktiivisesta puolustamisestakin jatkossa. Olihan hän nytkin mukana monessa Suomen maalissa.
Joukkueen kasaamisessa ei onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä siellä koko lailla oikeat pelaajat olivat, mutta ”kahden kärkikentällisen politiikka”, jota toteutettiin koko valmistautumisen ajan, epäonnistui. Granlundin ympärille rakennettu alkuperäinen kärkikentällinen jouduttiin purkamaan kisojen aikana ja molemmat laiturit joutuivat vilttiin ratkaisupelien ajaksi. Laitureista Veteläinen-Lindgrenin matkaa olen jonkin verran aikaisemminkin kritisoinut. Fyysisyys ja kaksinkamppailuvoima ei vaan riittänyt kärkimaita vastaan, ja hänen panokseensa Granlundin hyökkäysketjun saamattomuus alkuturnauksessa kulminoitui- Lisäksi Suhosen lähes totaalipenkitystä pidän epäonnistuneena ratkaisuna. Vaikka hän ei turnauksen alussa erityisen hyvin onnistunutkaan, on hän parhaimmillaan erittäin hyvä maalintekijä, joka hyvänä päivänä voi ratkaista ottelun. Nyt häntä ei käytetty kahdessa viimeisessä ottelussa kuin loppuottelun viimeisessä erässä, missä hän loikin pari vaarallista maalipaikkaa. Vain hieman kärjistetysti sanottuna: Holopaista lukuun ottamatta enemmän kuin muut yhteensä. Selvä ylilyönti ja huti valmennukselta.
Alkuperäisen kolmoskentällisen pakkipari myös ontui. He ottivat kontolleen 4 ensimmäistä Suomen takaiskumaalia (2 Puolan, 2 Ruotsin ensimmäistä). Pari on kohtuullisen taitava pallollisena, mutta olen myös aiemmissa turnauksissa kiinnittänyt huomiota, että takaiskumaaleja tulee paljon, ja tämä olisi pitänyt olla valmennuksen tiedossa. Esimekiksi merkkausvirheitä pallottomana on tullut paljon. Asiaan toki reagoitiin, ja on ehdottomasti myönnettävä, että uusituissa kokoonpanoissa Leppänen pelasi nousujohteisen turnauksen ja erinomaisen loppuottelun. Silti ainakin osin yhdyn myös hänen pelitapaansa esitettyyn arvosteluun: Luo aika paljon paineita kentällisen harmoniaan ja dynamiikkaan, kun puolustaja pelaa enimmäkseen hyökkäyspäässä vastustajan maalin takana, vaikka nopea pelaaja onkin. Asian pitäisi sitten näkyä syöttöpisteinä tai maaleina .Onneksi Venla Nousiainen tiedosti tilanteen ja ”siirtyi” lähes jatkuvasti sitten puolustajan tontille.
Myös maajoukkueen pelitavasta pitäisi käydä keskustelua. Yksi ryhmässä matkan varrella mukana ollut pelaaja sanoi minulle eilen, että hänelle ei koskaan oikein selvinnyt, mikä on haluttu pelitapa. Se kuulostaa hieman huoletuttavalta.
Mitä olisi pitäisi jatkossa tehdä toisin, jotta Ruotsi kaatuisi? Samaa mieltä siitä, että pienempien pelaajamäärien taakse ei kannata piiloutua.
Vastauksia pitää hakea laajalla seulalla. Pelaajamäärien nostaminen, sarjauudistukset, maajoukkuetien uudistaminen ja muuttaminen, ”Pohjola-leirit” takaisin, pelitavan uudistaminen, valmentajarekrytoinnin uudet tuulet jne. Näistä tai muista ideoista voisi jatkaa keskustelua.
Eli ei mitään uutta auringon alla. Joukkueen arvosana 7 ja puoli. Peliesitys oli lähempänä tyydyttävää, lopputulos lähempänä hyvää.
Uusia tuulia odotellessa.
paakallo.fi
