Janne Juote kirjoittaa vieraskynässää salibandyn yleisömäärien vähyydestä, ja pohtii syitä asiaan.
paakallo.fi
Tähän tekstiin peilaten... suomalaisen kannattajakulttuurin kaksi suurta kompastikiveä on se, että joukkueurheilun kannattaminen on nuorta verrattuna muuhun maailmaan, sekä se että suomalainen kulttuuri ei peräänkuuluta yhteisöllisen perään.
Suomalainen urheilu pohjautuu vahvasti yksilöurheiluun jossa kestävyysjuoksija ja hiihtäjät vievät Suomen maailman kartalle. Suomalainen joukkueurheilu sai (yleisesti) nostetta vasta ensimmäinen jääkiekon MM-kullan jälkeen ja tämän jälkeen on sitten saatu onnistumisia viime vuosia eri lajeissa... kansainvälisesti. Kansallisesti on isoja haasteita saada ihmisiä paikan päälle katsomaan koska "tasoerot", "tylsät pelit", "korona opetti TV-katselun" yms muut selitykset. Josta päästään toiseen aiheeseen.
Suo, kuokka ja mies-asenteen ruokki myös suomalainen asenteen jossa yhteisöllisyys on toissijaista. Muuallapäin maailmaa ollaan ylpeitä omista juurista ja "omaa kylän jengiä" seurataan lajista riippumatta.