Nähtiin kypsä, tiiviimpi ja tarkempi Suomi. Vahva esitys.
Tiesivät tasan tarkkaan mitä olivat kentällä tekemässä kun taas Ruotsi jopa hämillään.
Suomi sai järkevällä pelaamisella Ruotsin pinteeseen ja pakottamaan. Siinä Suomen jopa yllättävän helpon näköistä puolustaa ja ottaa riistoja.
Päälle tietysti Fälldeniltä kovan luokan esitys.
Suomelta nähtävissä pallolla jopa jonkinasteista lyijyttämistä, odotettiin ja venytettiin Ruotsin malttamatonta viisikkoa ja edettiin kun tila syntyi. Ja tiloja oli.
Näistä lähes joka kerta Suomelle maalipaikka tai pidempi jakso pallolla Ruotsin päässä.
Todella hyvällä maltilla esiintyi Suomi, pelaamista kylmäpäisesti ehjällä viisikolla.
Ruotsi selkeästi otti jo edellisistä kisoista tutut kuumottamisen keinot niin Suomea kuin tuomareita kohtaan. Tekee sitä varmasti ihan tietoisesti.
Ruotsihan on tässä taitava ja siellä varmasti laskettiin että ainakin tanskalaisparilla alkaa vapisemaan. Päinvastoin, kylmästi suunsoitosta jäähylle.
Suomi ei myöskään hätkähtänyt, ei otettu taka-askelia vaan vastattiin jämäkästi, lähdettiin tilanteesta pois eikä annettu sen häiritä pelaamista.
Mielenkiintoinen tilanne nähtiin toisessa erässä valmentaja Isomäen ja Emil Johanssonin välillä. Näytti siltä, että Jussila kävi siinä nopeasti muistuttamassa Isomäkeä että tähän ei nyt lähdetä mukaan.
Sitähän Ruotsi hakee, hämmentää. Pelkkä spekulaatio ja oma tulkinta tuo tilanne toki.
Suomi vei tämän fläpillä reilusti. Erikoistilanteet myös täysin Suomen heiniä.
Nähtäväksi jää tuleeko finaalissa uusinta. Asetelmat keikahtivat hieman ehkä uusiksi tämän pelin myötä.