- Viestejä
- 111
Hieno suoritus Jussilalta, näki ja tiesi jotain mitä oikein kukaan muu ei. Rohkeita valintoja etenkin finaalissa ja tällä kertaa onnistuneesti. Hattu päästä.
Muuten kaikki mahdollinen kunnia, mutta Niemelä-Laitila pari olisi varsinkin jälkikäteen kannattanut erottaa jo aiemmin.Hieno suoritus Jussilalta, näki ja tiesi jotain mitä oikein kukaan muu ei. Rohkeita valintoja etenkin finaalissa ja tällä kertaa onnistuneesti. Hattu päästä.
Tästä samaa mieltä. 2 kenttä toimi ainoastaan kerran kisoissa ja se oli välierässä, olisi pitänyt jatkaa sillä. Toko tämän lopputuloksen jälkeen turhaa jossittelua.Muuten kaikki mahdollinen kunnia, mutta Niemelä-Laitila pari olisi varsinkin jälkikäteen kannattanut erottaa jo aiemmin.
Nykyään liian monen ”salibandyperheen” jäsenen tapa.Omasta mielestä kisojen pahin alisuorittaja oli Toni Lötjönen. Ylen tv lähetyksissä anti oli pelkästään jatkuvaa negaa ja oman agendan ajamista.
Nyt voitetun finaalin jälkeen on edelleen vielä pakkomielle viljellä lisää negaa lajiyhteisöön.
Joku voisi tässä tilanteessa iloita uuden sukupolven esiin noususta ja joku taas..
katso liitettä 1867
On tapoja ja on Tapoja.
Oli yllätykseksi kyllä vaisu. Eikä pelkästään tehojen puolesta vaan pelillisestikin tuntui olevan "ylimääräisenä". Vähän kuin Galante-Carlström; snaipperi joka käytännössä viimeisellä kolmanneksella hakee paikkoja muttei merkittävästi osallistu rakenteluun. Siinä roolissa on vaan ikävä jos ei tuota odotetulla tavalla.Mites toi Kohosen poika🤔 Oli kyllä tänne silmään näkymätön.
Kyllä minulla on hiukan eri näkemys. Suomi oli todella passiivinen 0-0 pelissä. Aivan kohmeessa ja lamaantunut. Ei uskallettu pelata ollenkaan. Periaatteessa kun jälkikäteen miettii niin tämä 0-4 vapautti fiilistä ja jännitystä. Kun peli oli periaatteessa "pelattu" niin saivat kaikki vain mennä pelaamaan hyvän pelin ja paineet katosi. Sama homma maalivahti Laaksolla. Se on eri asia mennä tolppien väliin Ruotsissa finaalipeliin 0-0 aloittavana kuin 0-4 tappio tilanteessa. Vaikka se maallikon silmissä ei näy missään tai eroa tilanteessa ei maallikon silmissä olisi.Alkusarjassa Ruotsia vastaan nähtiin Suomelta nappionnistuminen.
Eri peli mutta alkusarjan pelin kaltainen Suomi on se millä Ruotsi mahdollista kaataa. Ajettiin Ruotsi täysin umpikujaan.
Järkevän ja maltillisen pallollisen pelaamisen päälle huippupeli tolppien välissä ja onnistuminen erikoistilanteista, sen mestaruus vaatii.
Siinä lisänä vielä se Suomen paljon puhuttu yksilötaito, uhka X pelin tilaamissa hetkissä.
Esim. Astalalta, Kainulaiselta voi tulla mitä tahansa täysin yllättäen ja pallo löytyykin kohta verkosta. Erityistä taitoa kyseisiltä herroilta löytyy varsinkin silloin kun pallo on ilmassa. Vaikea on puolustaa.
Sama pätee kyllä moneen Ruotsin pelaajista.
Avoimempi rallattelu, virtaava peli sataisi lähes varmasti Ruotsin laariin.
Iso kysymys on, pystyykö Suomi tekemään saman tempun uudestaan?
Toinen iso kysymys on tietenkin mitä tekee Ruotsi, mikä on heidän vastauksensa?
Varmasti onnistuttiin horjuttamaan Ruotsia, niin hukassa he alkusarjan pelissä olivat. Miettimistä on valmennuskaksikolla ollut.
Jotainhan Ruotsin on pakko Suomen pään menoksi keksiä vai kuittaavatko vain huonolla päivällä ja luottavat omaan tuttuun tapaansa?
Ruotsalainen itsevarmuus ja horjumaton luottamus omaan juttuun voi kääntyä myös heitä vastaan.
Kelpaisi Suomelle mutta ei Ruotsin leiri kuitenkaan hölmö ole.
Jos (ja kun) Ruotsi lähtee peliänsä muokkaamaan, millä tasolla pystyvät sitä tapaa toteuttamaan?
Ei varmasti äkkiseltään heille se tutuin ja luonnollisin tapa lähestyä jos vaikka esim. lähtisivätkin haastamaan Suomea Suomen omilla aseilla.
Sekin kelpaa Suomelle.
Ruotsi tuli todella kovalla latauksella välierään Tsekkiä vastaan.
Oli vahva loppua kohden mutta ei pelannut ottelun alussa todellakaan kovin hyvin.
Samaa malttamatonta pallolla ja pallotta mitä oli myös Suomea vastaan.
Vähän puolivahingossa sai kuitenkin hankittua kahden maalin johdon. Ruotsin peli rentoutui ja silloin se oli kyllä menoa.
Tuohon jopa ylilataukseen kun Suomi onnistuisi tylsyttämään ja turhauttamaan Ruotsin. Silloin voiton mahdollisuus kasvaa.
Alkusarjan ottelulla oli paljon isompi merkitys kuin sitä edes alunperin tuli miettineeksi. Ohjelma toki helpottui mutta tärkeimpänä Suomi onnistui siinä kääntämään asetelmia Ruotsia vastaan.
Tuomarilinja sekä tuomareiden kovapäisyys vaikuttanee myös mitä pelistä tulee.
No ei. Karrikoidusti mitä tasaisempi peli olisi ollut niin Suomi olisi jatkatun kyttäilyä/ varovaista peliä. Väitän että tasaisempi kyttäilypeli olisi sopinut Ruotsille paremmin. Suomella oli todella heikkoa tekemistä pallollisena kun piti lähteä avaamaan peliä. Eli pakki pakkia hinkattiin. Paloi yleensä pohjaan ja tehtiin useammin typeriä avauksia. Kukkupalloa ja yleensä hävittiin kaksinkamppailut avauksissa. Ei vaan uskallettu pelata rohkeasti pallolla. Pelin kuva muuttui täysin kun kun peli oli se 0-4. Avattiin nopeammin nostettiin painottomalta jalalla ja pelattiin päätyyn jossa suomi oli hyvä. 1 erä oli pohjanoteeraus pallollisena.Nollanollaahan ei kovin pitkään nähty jos sen ottaa aikajanaksi.
Itsekin vähän pohdin tätä kannalta "helppohan se on nollapeli pelata kun ei tarvitse pelata kuin puolet pelistä"-kannalta.Kyllä minulla on hiukan eri näkemys. Suomi oli todella passiivinen 0-0 pelissä. Aivan kohmeessa ja lamaantunut. Ei uskallettu pelata ollenkaan. Periaatteessa kun jälkikäteen miettii niin tämä 0-4 vapautti fiilistä ja jännitystä. Kun peli oli periaatteessa "pelattu" niin saivat kaikki vain mennä pelaamaan hyvän pelin ja paineet katosi. Sama homma maalivahti Laaksolla. Se on eri asia mennä tolppien väliin Ruotsissa finaalipeliin 0-0 aloittavana kuin 0-4 tappio tilanteessa. Vaikka se maallikon silmissä ei näy missään tai eroa tilanteessa ei maallikon silmissä olisi.
Ylläolevista ja lisäksi kaikkien aikojen huonoimmasta maaotteluvoitosta huolimatta miehet voittivat koko turnauksen.Niin, kommentoinnin lähtökohta tuntui olevan tuoda esille ja perustella pelin kautta miksi Suomella on väärät pelaajavalinnat ja väärin toteutettu pelitapa ja muutenkin heikko valmistautuminen kisoihin.
Kohosen ja Hyvärisen erona on toki se, että toinen on vähän vanhempi ja oli jo voittanut kovimman liigan mestaruuden isoissa valoissa kun Hyvärisellä ei ollut edes play off -kokemusta. Mutta pelasi hyvät kisat.