Huomaan, että tässä keskustellaankin tavasta(ni) keskustella tai kommunikoida ja tehdään johtopäätöksiä minusta henkilönä.
Sinänsä hassua, että kuittaat kirjoitukseni joka käsitteli laajemmin ko aihetta sillä että
"meni henkilökohtaisuuksiin / metakeskusteluksi". Hassua on sekin sanoa näin vielä vuonna 2022, mutta internetin keskustelupalstalla ei ole merkitystä minkäniminen henkilö on täällä näppämistön takana ja se, että olet päättänyt kirjoittaa omalla nimellä ei ole muuta kun täysin oma valintasi. Minä olen ollut ulosannissa asiallinen ja olen pyrkinyt perustelemaan ajatuksiani ja kantaani, niin se riitäköön. Toki sille en voi mitään jos olet
etukäteen päättänyt dumata kirjoitukseni
koska nimimerkki. Toki pistää miettimään miksi ylipäätänsä halusit julkaista kirjoituksesi Pääkallossa jos ei ole halua keskustella aiheesta.
Mutta ei lienee fiksua jatkaa keskustelua varsinkaan jos asenteesi on näin ehdoton:
Lajin globaali kasvu olisi toki mahtava juttu, mutta markkinamiesten en antaisi määritellä mihin suuntaan lajin sääntöjä kansainvälisellä kentällä tulisi viedä.
Eli toisinsanoen kuvaukseni lajiiniilosta osui nappiin...
Lajiniilolla tarkoitan tässä sellaista lajiihmistä jotka näkee lajin liittyvät asiat vain fläppitaulun takaa, pelkää muutosta eikä ymmärrä urheilun/lajin kokonaisuutta jossa varsinaisen urheilun lisäksi on eri osa-alueita mm kaupallisuus avainasiana absoluuttisen huippu-urheilun kohdalla (halusimme tai emme) saati sitten, että erilaisia olosuhteita ja resursseja maailmanlaajuisesti. Nythän pienten maitten ratkaisuksi todetaan vain että "arki kuntoon" ja halutaan sovitella samaa lippalakkia kaikille.
Kuten jo aiemmin sanoin, niin kun puhutaan
huippu-urheilusta niin kokonaisuuteen kuuluu lajin lisäksi muitakin osa-alueita kuten esimerkiksi kaupallisuus. Mutta vaikeaa on keskustella aiheesta jos ollaan noin ehdoton (
en ole näköjään yksin tämän kanssa) ja moderoidaan (tai pienenetään pelikenttää heh) valmiiksi keskustelua niihin omiin raameihin sopiviksi. Mutta kaikella kunnioituksella - kun kerta olet päättänyt kirjoittaa omalla nimellä - niin sen verran menen "henkilökohtaisuuksiin", että odotin sinulta enemmän asenteesi suhteen, kun kerta toimit urheilutoimenjohtajana jossa pitäisi käsitellä asioita laajemmin varsinaisen urheilun lisäksi.
Mahdollisia sääntömuutoksia etukäteen käsittelevien tutkimusten ja kokeilujen ongelma on, että niillä ei saada selville todellisia vaikutuksia edes pelin kulkuun, saati lajin suosioon. Ja tämä vaikka ne testit olisi tehty viimeisen päälle.
Tästä täysin eri mieltä, sillä tutkimus ei ole tutkimus jos tulos tiedetään / pitäisi tietää etukäteen: jos kokeilu/tutkimus tehdään fiksusti (tiedetään mitä halutaan selvittää, tarpeeksi hyvä otanta yms yms) niin paljon dataa ja sitä kautta informaatiota on saatavilla varsinkin näin nuoresta lajista kun on kyse. Mutta kirjoituksesi on antanut ymmärtää, että sinun olettamus on se, että
"IFF ja markkinamiehet ei kuitenkaan ymmärrä mistään mitään mutta yrittäkääpäs todistaa minut vääräksi" = perustelujen tulisi olla (etukäteen) todella tukevia ja mahdolliset hyödyt selkeän realistisia.
p.s. Sen verran meni tunteisiin tuo markkinamiehet-heitto, että pakko avata sitä vielä.
Urheilulla on valtava merkitys kansanterveyden edistäjänä ja yhteiskunnallisena toimijana. Tämä toimii myös tärkeimpänä argumenttina, kun perustellaan, miksi urheilun tulee saada rahoitusta valtiolta. Tänä päivänä, kun urheilua myydään yrityksille, pelkkä vastuullisuusaspekti tai huippu-urheilun tukeminen eivät enää riitä myyntiargumenteiksi.
Urheilun huomiotalouden kilpailussa vastustaja ei olekaan kilpaileva seura, toinen laji tai yksilöurheilijan kovin kilpakumppani. Urheilu kilpailee ihmisten ajankäytöstä Netflixin ja muun viihteen kanssa. Urheilun onkin tunnustettava paikkansa osana viihdebisnestä, jonka kuluttajia on palveltava huomion saavuttamiseksi. On tärkeä alkaa puhua urheilusta markkinointialustana ja nähdä vaikuttajamarkkinointi mahdollisuutena, joka tuo urheilulle ja sen pääosan esittäjille tuloja. Urheilijan jaksamisesta ja arjen prioriteeteista tulee tietenkin pitää kiinni, mutta kuten missä tahansa työssä suunnittelulla, ajanhallinnalla ja tiimityöllä on mahdollista pitää isojakin
kokonaisuuksia ruodussa.
Kyllä, kaupallisuus on iso osa urheilua ja onkin valitettavaa miten huonosti tämä ymmärretään Suomessa. Toki jos kaupallisuus aiheuttaa ihottumaa, niin urheilua voi toteuttaa rakkaudesta lajiin antamalla omaa vapaa-aikaa esimerkiksi junioritoiminnalle.