Divarit
Pudotuspelit vai ei? – Naisten divarin kehittäminen jakaa valmentajien mielipiteitä
2015
Miesten Divarissa pelataan pudotuspelit. Pitäisikö naisten 1.divisioonassa olla sama systeemi? Kuvan Rankat Ankat on yksi sarjan vahvoista nousijaehdokkaista. Kuva: Jari Turunen
Miesten Divarissa pelattiin viime keväänä ensimmäistä kertaa pudotuspelit, joiden mestari M-Team palkittiin sarjanousulla ja finaalin häviäjä SB Welhotkin pääsi vielä yrittämään liigakarsintaan.
Naisten 1. divisioonassa ei pudotuspelejä tunneta, vaan sarjanousu ja karsintapaikat jaetaan suoraan runkosarjan perusteella. Divarissa putoamisen suhteen ei tunneta nykyisin karsintoja, vaan runkosarjan kolme viimeistä lähetetään suoraan takaisin turnausmuotoisena pelattavaan 2. divisioonaan. Kakkosen parhaimmisto puolestaan ratkaisee nousupaikat keskinäisillä karsintapeleillä, kuten miehissäkin.
Pitäisikö naisten divarissa sitten pelata playoffsit? Tämä jakaa sarjan valmentajien mielipiteet. Noin puolet kannattaa ideaa, muutaman mielestä sitä kannattaisi ainakin kokeilla tietyin reunaehdoin ja loput torjuvat ajatuksen.
Pääsääntöisesti sarjan kärkipäähän arvioitujen joukkueiden taustoissa ajatus pudotuspeleistä saa kannatusta, mutta kaikki kärkeen povatutkaan eivät idealle lämpene.
Pudotuspelien rinnalle tai jopa niitä tärkeämmäksi nostetaan tasonmittaus sarjan loppupäässä. Nyt vaihtuvuus koetaan liian suurena. Jonkinlainen karsinta- tai playout-järjestelmä pidentäisi myös häntäpään joukkueiden kautta.
Naisten divari muuttui yksilohkoiseksi kaudeksi 2013–14. Sitä ennen sarja pelattiin kahdessa kahdeksan joukkueen lohkossa. Osa joukkueista kaipaa paluuta tähän kahden lohkon systeemiin matkojen lyhentämiseksi ja kulujen pienentämiseksi. Tässä mallissa pudotuspelit voitaisiin pelata lohkojen välillä ristiin.
Vastauksista huokuu myös huoli siitä, voisiko sarjajärjestelmä tavalla tai toisella tukea nykyistä paremmin joukkueiden toimintaa. Nyt naisten puolella kaudesta toiseen pelaaja- tai rahapula tuntuu koituvan jonkin joukkueen lopulliseksi kohtaloksi.
Valmentajat heittävät ilmoille toiveita myös jonkinlaisen ”divarilisenssin” käyttöönotosta, mikä vaatisi seurojen panostusta myös tyttöjen junioritoimintaan, sekä ottelutapahtumien kehittämisestä, joka osaltaan kohottaisi naisten divarin profiilia.
Kuvat: Tässä ovat kaikki juniorisarjojen Suomen mestarit ja mitalistit
Viimeinen alkulämpö kengännauhat auki - yhden Happeen "Rembrandtin" ura päättyy Superfinaaliin
Kaikki Superfinaalista - katsasta kattava lukupaketti tästä
Kulttipelaajan ura loppunee tähän kauteen: ”Todella pieni takaportti, että jatkaisin”
Eliisa Alanko jätti tunteikkaat jäähyväiset liigakentille - "Eiköhän tämä ollut tässä"
Divarissa kaksi kahdeksan joukkueen lohkoa. Lohkojen neljä parasta ristiin pudotuspelikierrokselle (paras kolmesta), josta voittajat liigajoukkueita vastaan karsintaan (paras kolmesta). Lohkojen neljä huonointa ristiin pudotuspelikierrokselle, josta häviäjät putoamiskarsintaan 2. divarijoukkueita vastaan (paras kolmesta).
Vähemmän matkustamista ja kuluja, vähemmän puuduttavia runkosarjapelejä, enemmän mielenkiintoisia pudotuspelejä. Kunnon tasonmittaukset sarjojen välillä. Kaikille merkityksellisiä pelejä kauden loppuun.
Jonkinlaiset tyttöjunioritoiminnan vaatimukset tarvitaan.
Vaikka itsekin kannatan tuota kahden lohkon systeemiä, niin en ole täysin varma onko sillä kuitenkaan saavutettavissa merkittäviä kustannussäästöjä?! Jotta olisi, niin lohkot pitäisi tehdä maantieteellisin perustein, mutta onko tällöin vaarana se että niistä tulee eri tasoiset. Onko esim. itälohkoon tai pohjoislohkoon riittävästi laadukkaita joukkueita tarjolla? Karsiutuisiko lännessä tai etelässä laadukkaita joukkueita pois?
Ero alueellisen 2.divarin ja valtakunnallisen 1.divarin välillä on joka tapauksessa mielestäni niin merkittävä, että 3 suoraa putoajaa on liikaa. Monelle joukkueelle putoaminen on yhtä kuin pelaajapajatson tyhjeneminen. Tässä kohtaa peräänkuuluttaisin juurikin noita tasonmittauspelejä.
Suora putoaminen pakottaa myös etukäteen sarjan heikoimpia joukkueita panostamaan jokaiseen otteluun ja pelaamaan kauden alusta asti tosissaan. Pahimmillaanhan kausi vedettäisiin läpi löysällä kädellä ja vasta keväällä panostetaan pariin otteluun jolloin sarjapaikka varmistuisi