Miesten Divarissa pelattiin viime keväänä ensimmäistä kertaa pudotuspelit, joiden mestari M-Team palkittiin sarjanousulla ja finaalin häviäjä SB Welhotkin pääsi vielä yrittämään liigakarsintaan.
Naisten 1. divisioonassa ei pudotuspelejä tunneta, vaan sarjanousu ja karsintapaikat jaetaan suoraan runkosarjan perusteella. Divarissa putoamisen suhteen ei tunneta nykyisin karsintoja, vaan runkosarjan kolme viimeistä lähetetään suoraan takaisin turnausmuotoisena pelattavaan 2. divisioonaan. Kakkosen parhaimmisto puolestaan ratkaisee nousupaikat keskinäisillä karsintapeleillä, kuten miehissäkin.
Pitäisikö naisten divarissa sitten pelata playoffsit? Tämä jakaa sarjan valmentajien mielipiteet. Noin puolet kannattaa ideaa, muutaman mielestä sitä kannattaisi ainakin kokeilla tietyin reunaehdoin ja loput torjuvat ajatuksen.
Pääsääntöisesti sarjan kärkipäähän arvioitujen joukkueiden taustoissa ajatus pudotuspeleistä saa kannatusta, mutta kaikki kärkeen povatutkaan eivät idealle lämpene.
Pudotuspelien rinnalle tai jopa niitä tärkeämmäksi nostetaan tasonmittaus sarjan loppupäässä. Nyt vaihtuvuus koetaan liian suurena. Jonkinlainen karsinta- tai playout-järjestelmä pidentäisi myös häntäpään joukkueiden kautta.
Naisten divari muuttui yksilohkoiseksi kaudeksi 2013–14. Sitä ennen sarja pelattiin kahdessa kahdeksan joukkueen lohkossa. Osa joukkueista kaipaa paluuta tähän kahden lohkon systeemiin matkojen lyhentämiseksi ja kulujen pienentämiseksi. Tässä mallissa pudotuspelit voitaisiin pelata lohkojen välillä ristiin.
Vastauksista huokuu myös huoli siitä, voisiko sarjajärjestelmä tavalla tai toisella tukea nykyistä paremmin joukkueiden toimintaa. Nyt naisten puolella kaudesta toiseen pelaaja- tai rahapula tuntuu koituvan jonkin joukkueen lopulliseksi kohtaloksi.
Valmentajat heittävät ilmoille toiveita myös jonkinlaisen ”divarilisenssin” käyttöönotosta, mikä vaatisi seurojen panostusta myös tyttöjen junioritoimintaan, sekä ottelutapahtumien kehittämisestä, joka osaltaan kohottaisi naisten divarin profiilia.
Pitäisi olla, mutta valtakunnallinen Divari on aivan liian kallis sarja monelle läpivietäväksi. Se lienee isoin ongelma.
Liiga 12 joukkuetta. Neljä joukkuetta putoamiskarsintaan, kahdeksan playoffseihin.
Divarissa kaksi kahdeksan joukkueen lohkoa. Lohkojen neljä parasta ristiin pudotuspelikierrokselle (paras kolmesta), josta voittajat liigajoukkueita vastaan karsintaan (paras kolmesta). Lohkojen neljä huonointa ristiin pudotuspelikierrokselle, josta häviäjät putoamiskarsintaan 2. divarijoukkueita vastaan (paras kolmesta).
Vähemmän matkustamista ja kuluja, vähemmän puuduttavia runkosarjapelejä, enemmän mielenkiintoisia pudotuspelejä. Kunnon tasonmittaukset sarjojen välillä. Kaikille merkityksellisiä pelejä kauden loppuun.
Jonkinlaiset tyttöjunioritoiminnan vaatimukset tarvitaan.
Jamesilta hyvä ehdotus.
James puhuu asiaa (Y) Myös miehiin tasonmittaukset sarjaportaiden välillä. Alemman sarjan paras ei automaattisesti ole parempi kuin ylemmän tason huonoin. Urheilullisesti ei ole perusteita nostaa/tiputtaa ketään suoraan. Joukkue, joka pelillisesti on niin hyvä että ansaitsee nousta, nousee myös karsimalla ylemmän sarjaportaan joukkueen kanssa.
Samaa mieltä edellisten kanssa. Viime vuoden playout-keskusteluissa korostettiin urheilullisuuden vaadetta. En kuitenkaan nähnyt perusteluita sille, miksei voisi pelata karsintasarjaa SHLn malliin. Jos liigapaikan haluaa, se pitää voittaa liigajoukkueelta. Reilu ja selvä tasonmittaus.
Tilanne lienee tällä hetkellä se, että osa joukkueista ei halua 1.divarissa pelata kulujen takia, vaikka siihen olisikin urheilulliset perusteet olemassa. Voidaanko kuluja pienentää laajentamalla joukkuemäärää ja jakamalla se kahteen lohkoon?
Vaikka itsekin kannatan tuota kahden lohkon systeemiä, niin en ole täysin varma onko sillä kuitenkaan saavutettavissa merkittäviä kustannussäästöjä?! Jotta olisi, niin lohkot pitäisi tehdä maantieteellisin perustein, mutta onko tällöin vaarana se että niistä tulee eri tasoiset. Onko esim. itälohkoon tai pohjoislohkoon riittävästi laadukkaita joukkueita tarjolla? Karsiutuisiko lännessä tai etelässä laadukkaita joukkueita pois?
Ero alueellisen 2.divarin ja valtakunnallisen 1.divarin välillä on joka tapauksessa mielestäni niin merkittävä, että 3 suoraa putoajaa on liikaa. Monelle joukkueelle putoaminen on yhtä kuin pelaajapajatson tyhjeneminen. Tässä kohtaa peräänkuuluttaisin juurikin noita tasonmittauspelejä.
Suorat putoamiset pitäisi poistaa kaikilla sarjatasoilla. Liikaa kun jopa 30% joukkueista hakee vauhtia alempaa. Nousut ja laskut pitäisi ratkoa post seasonilla.
Kolme suoraa putoajaa on mielestäni liikaa, mutta kannatan että löytyy myös suora putoaja. Sarjaan tulee vaihtuvuutta ainakin yhden joukkueen verran, lisäksi suoralla nousijalla on aikaa harjoitella ja hankkia vahvistuksia noin 5 kuukauden ajan ennen sarjan alkua. Keväällä ei tarvitse olla vielä Liiga/Divarikelpoinen kun sarjal alkaa vasta syyskuun loppupuolella.
Suora putoaminen pakottaa myös etukäteen sarjan heikoimpia joukkueita panostamaan jokaiseen otteluun ja pelaamaan kauden alusta asti tosissaan. Pahimmillaanhan kausi vedettäisiin läpi löysällä kädellä ja vasta keväällä panostetaan pariin otteluun jolloin sarjapaikka varmistuisi