Salibandyn suojalasikeskustelu on virinnyt jälleen viime päivinä. Keskustelussa on pitkälti kyse siitä pitäisikö suojalasien olla pakollisia salibandyssa vai ei. Keskustelu ei ole suuntaan tai toiseen yksinkertainen.

Vuonna 1999 ja sen jälkeen syntyneiden on tällä hetkellä pakko käyttää suojalaseja. Sääntö on ollut junioreiden osalta voimassa jo vuosia, mutta tämä ei kuitenkaan ole johtanut siihen, että niitä käytettäisiin kovin laajalti aikuisten sarjoissa.

Suojalasipakon suhteen olen nähnyt kaksi erinäistä teoriaa, joiden perusteella käyttö tulisi pakolliseksi tai ainakin yleisemmäksi myös aikuisten sarjoissa. Ensimmäisessä esimerkissä jonkun korkean profiilin pelaajan tulisi loukata silmänsä niin vakavasti, että Kansainvälisen Salibandyliiton olisi taivuttava suojalasipakkoon.

Toisessa teoriassa nähdään, että korkean profiilin pelaajan/pelaajien lasien käyttö ja esimerkki johtaisi siihen, että suojalasien käyttö yleistyisi kaikilla tasoilla.

Yksinkertaistetuissa esimerkeissä kohdan A tapauksessa esimerkiksi lupaava Alexander Rudd menettäisi näkönsä pallon tai mailan osuman vuoksi. Näin ollen julkinen paine nousisi liian suureksi ja pakko asetettaisiin kaikille ikäluokille.

Teoriassa B muutos voisi tapahtua positiivisen esimerkin kautta. Esimerkiksi Rudd, Jani Kukkola ja Tero Tiitu saisivat hyvän sponsoridiilin joltain lasivalmistajalta (tai rupeasivat omatoimisesti käyttämään niitä) ja tekisivät lasien käytöstä trendikästä.

Tunnetuille pelaajille on sattunut silmävammoja vuosien varrella. Suomessa ainakin Katriina Saarinen, Heikki Hätönen, Jussi Piha, Vili Rahkonen, Tommi Merto, Harri Karjala ja Jori Isomäki ovat saaneet osumia silmään. Kaikki ovat kuitenkin selvinneet ilman vakavia pysyviä silmävammoja. Hätönen ja Saarinen käyttävät suojalaseja tälläkin hetkellä.

Suojalasien käyttämättömyyteen on listattu usein käytännön syitä. Näitä ovat esimerkiksi näköhaitat, linssien huuruuntuminen ja pokiin tottumattomille ylipäänsä lasien päässä pitäminen. Itse en ole laseja kokeillut, mutta uskoisin, että osa näistä syistä liitetään vanhoihin laseihin, joissa tuote ei ollut kovin korkealaatuinen.

Tuotekehitystä onkin kuulemani mukaan tapahtunut alkuaikojen muovilinsseistä. Joillakin syy käyttämättömyyteen voi olla myös esteettinen, mutta sitä varmaan harvempi sanoo ääneen.

Mielenkiintoista onkin, että mikä on se perimmäisin syy olla käyttämättä?

Itselläni ainakin silkka mukavuudenhalu toistaiseksi. Vakava vamma tuskin naurattaisi.

Keskustelin tästä laseihin tottumiskysymyksestä viime viikon torstaina SPV:n takalinjoilla miehekkäästi peittävän ja vääntävän Harri Karjalan kanssa. Karjalla oli itsellään aikanaan (n.10 vuotta sitten) salibandysta johtunut silmävamma ja hän sanoi, että silloiset suojalasit olivat laadultaan liian heikkoja, ja käyttöaika jäi lyhyeksi.

Hänen pointtinsa oli kuitenkin hyvä sen suhteen, jos laseja taas joutuisi käyttämään:

”Kyllä niihin varmasti kesän aikana tottuisi”

Täytyy myös muistaa, että jos käyttö olisi pakollista kaikille, niin hyödyt ja haitat olisivat suhteellisen samat kaikille.

Olen pohtinut asian tiimoilta myös sitä näkökulmaa, että onko lasien markkinoinnin ja tuotekehityksen eteen tehty tarpeeksi? Nythän markkinat ovat varmat, koska nuoret junnut joutuvat niitä käyttämään joka tapauksessa.

Keskusteluissa on nostettu esiin muista lajeista Lacrosse, jossa pelaajat käyttävät linssittömiä suojalaseja. Sekin olisi yksi varteenotettava vaihtoehto jos tuotekehittelyssä onnistutaan.

Keskustelussa on viitattu paljon jääkiekkoon ja sen ympärillä liittyneisiin kasvukipuihin varusteiden suhteen. Kypäräpakko, visiiripakko ja vaikkapa kaulasuojan käyttö ovat tällaisia esimerkkkejä. Visiiripakko tuli aikoinaan ja sen suhteen ei ole kuulunut nurinaa jälkikäteen.

Liikenneturvallisuuteen on viitattu. Rationaalinen ihminen käyttää autoillessa turvavyötä ja pyöräillessä pyöräilykypärää. Niin sen ainakin pitäisi mennä.

Tässä kohtaa pitää kehaista naisia. Naisille suojalasien käyttö ei vaikuta olevan läheskään niin suuri ongelma kuin miehille. Samaa olen ollut huomaavinani pyöräilykypärän käytön suhteen.

Loppujen lopuksi tämäkin teutarointi ja keskustelu päättyy jossain välissä. Tälläkin kertaa käsky tulee todennäköisesti ulkopuolelta. Uskon, että vakuutusyhtiöt seuraavat salibandyyn liittyviä silmävammoja hyvin tarkasti. Uskon, että heidän päätöksellään niistä tulee joka tapauksessa pakollisia.

Loppuun on vielä todettava, että en käytä suojalaseja pelatessani mutasarjoissa. Itseäni ei kuitenkaan haittaa jos niiden käytöstä tulee pakollista. Olisi jeesustelua vaatia niitä tässä pakolliseksi, koska olen itse toiminut toisin.

Tämän kirjoituksen perimmäinen pointti oli katsella asiaa eri näkökulmista. Samalla oli tarkoitus käydä vuoropuhelua aihepiirin hyödyistä ja haitoista omalta kantiltani. Toivottavasti se laittaa myös jonkun muun ajattelemaan asiaa.

—

Kirjoittaja on hölmö mies, joka ei käytä suojalaseja tai pyöräilykypärää.

Tästä on kyse:
Liigapelaaja sai pallon silmäänsä lähietäisyydeltä – ”Mä en nää mitään”
Moninkertainen Suomen mestari ja konkaripakki: ”Kannatan suojalasipakkoa”
Video: Näin pahaa jälkeä salibandypallo teki naispelaajan silmälle
Suojalasipakko on puhuttanut aiemminkin – lue Pääkallo.fi:n vieraskynäkirjoitus marraskuulta 2013