Naisten Salibandyliigan runkosarja on ohittanut puolimatkan krouvin. Pääkallo.fi katsastaa alkukauden onnistujat ja epäonnistujat.

Naisten liigan topit:

1. PSS:n upea syksy

Pääkallo.fi rankkasi kauden alla porvoolaiset vasta kahdeksanneksi, mutta tyttöjen SM-kultaa keväällä juhlineet nuoret ovat osoittaneet, että he ovat täyttä rautaa liigatasolla jo nyt. PSS on voittanut kuusi edellistä otteluaan päästäen yhteensä näissä otteluissa vain 10 maalia, ja sijoitus on tällä hetkellä kärkikolmikon takana hienosti neljäs.

Joukkueessa on vain kaksi 80-luvulla syntynyttä pelaajaa, joista maalivahti Krista Nieminen on ollut alkukaudella ilmiömäinen torjuen jo kaksi nollapeliä. Kenttäpelaajista Henna Uljua on ollut ykkönen pisteiden valossa, mutta hyvää tulitukea hän on saanut esimerkiksi Jonna Karoselta sekä Ella ja Fanny Holmbergiltä. Erkka Westerlundin vasta 16-vuotias tytär Daniela on koonnut puolustajan tontilta jo 11 pistettä hätyytellen koko liigan puolustajapörssin kärkisijoja. Jos PSS jatkaa näitä esityksiään, on välieräpaikka keväällä täyttä realismia.

2. Tasaisin kärki pitkään aikaan

Naisten liigassa on totuttu siihen viime vuosina, että Classic ja SB-Pro kaahaavat karkuun muilta hyvissä ajoin. Tällä kaudella asia on toisin, ja NST on kärkikaksikon kanssa tasapisteissä. PSS hiillostaa neljän pisteen päässä ja Koovee, Papas sekä M-Team ovat myös iskuasemissa taistelemassa kotiedusta. Joukkueet ovat pelanneet aiempaa enemmän ristiin, ja se jos mikä on hyvä asia sarjan yleisen kiinnostavuuden kannalta.

3. Kaupin kaksoset

Onhan tästä puhuttu aiemminkin, mutta mitä olisikaan Koovee ilman Kauppeja? Veera 11 ottelua, 18+18 ja +31. Oona 9 ottelua, 18+6 ja +21. Molemmat neljän parhaan joukossa pistepörssissä, vaikka pelejä on jäänyt väliinkin. Molemmat maalipörssin jaetulla kärkipaikalla yhdessä Classicin Eliisa Alangon kanssa. Listaa voisi jatkaa. Edelleenkin vasta 17-vuotias kaksikko on ollut värkkäämässä puolia Kooveen 74:stä osumasta, eikä hiipumisen merkkejä näy. Yksinkertaisesti loistavasti yhteen pelaava kaksikko aiheuttaa tuhoa vastustajan maalin läheisyydessä ilta toisensa perään, ja Kaupit voivat hinata viidentenä majailevan tamperelaisryhmän keväällä mitalipeleihin.

4. NST:n paluu huipulle

Kaksi kautta ilman mitalia pelannut perinteikäs menestyjä on ollut odotetun vahva syksyllä. Jaettu kärkipaikka yhdessä Classicin ja SB-Pro:n kanssa kertoo siitä, että mitali siintää hyvin kirkkaana lappeenrantalaisten silmissä ja ennen joulua haettu vierasvoitto Classicista antoi viimeistään osviittaa siitä, mihin NST voi keväällä pystyä. Paluumuuttajat ovat tuoneet kaivattua kokemusta pukukoppiin, ja kentän puolella takuuvarma suorittaja Juuli Hakkarainen on jatkanut tuhotöitään johtaen mestarillisesti ”Nakkien” hyökkäystä. Kunhan muutaman ottelun jo pelannut Marianne Hannonen pääsee huippukuntoon, joensuulainen tutkapari Hakkarainen-Hannonen on jälleen ehdottomasti liigan kuumimpia. Paluun NST-maalille tehnyt Jonna Mäkelä lähti loppukaudeksi Ruotsiin tavoittelemaan mestaruutta, mutta Anni-Maija Seppäsessä lappeenrantalaisilla on silti yksi liigan eittämättä parhaista maalivahdeista.

5. TV-näkyvyys ja yleisöennätys

Ylen Urheiluviikonlopussa on nähty syksyn mittaan myös naisten liigaotteluita, ja ennen joulua VeikkausTV näytti ottelun Classic-Happee. Tämä on erittäin tärkeä asia naisten salibandylle, jonka ruutuaika on ollut erittäin tiukassa. Tampereella tehtiin marraskuussa myös naisten liigan runkosarjan yleisöennätys, kun Classicin ja SB-Pron välistä kärkikamppailua oli seuraamassa 938 katsojaa.

Naisten liigan flopit:

1. Hirvittäret hukassa

Viime kaudella pronssia ottanut Happee vahvistui täksi kaudeksi entisestään, ja kaiken piti olla kunnossa mitalijahtia varten. Pääkallo.fi kirjoitti ennakkossaan näin: ”Materiaalia riittää kolmeen kentälliseen, ja vauhdikkaan raastavasta pelityylistään tunnettu Happee taistelee vahvasti mitalista ensi keväänäkin. Eväät eivät riitä haastamaan kärkikaksikkoa, mutta pronssi on jyväskyläläisten ulottuvilla”. Käsi pystyyn virheen merkiksi tässä vaiheessa: pieleen meni. Kärkikaksikon lisäksi moni muukin joukkue on Happeen edellä, sillä sijoitus on hämmentävästi vasta yhdeksäs.

Pelaamisen punainen lanka on ollut hukassa, eivätkä uudet pelaajat ole istuneet hirvipaitojen melko yksioikoiseen pelitapaan odotusten mukaisesti. Kun vielä vanhoillakin pelureilla on ollut yllättäviä vaikeuksia, rentous on loistanut poissaolollaan ja joukkue on näyttänyt kipsaantuneelta. Häntäpään sarjanousija Steelers kaatui hikisesti 4-3, eikä keväästäkään voi riemumarssia povata. Materiaali on edelleen hyvä ja potentiaali on olemassa, mutta joukkueen valmennuksen ja pelaajien täytyy ottaa nyt itseään niskasta kiinni, jos kaudelta halutaan vielä jotain saavuttaa. Pudotuspelipaikan Happee ottanee, mutta välieräpaikka lienee utopiaa tällä kaudella.

2. TPS:n Via Dolorosa

Turkulaisella naissalibandylla ei pyyhi mitenkään järkyttävän hyvin. Syksyn ensimmäinen valmentajavaihdos nähtiin Aurajoen rannalla, kun Harri Malkki luovutti tahtipuikon entiselle maajoukkuevalmentajalle Matti Kaipiolle. Syksyn saldo on kaksi voittoa 12:sta ottelusta, ja edelliset seitsemän ottelua ovat päättyneet tappioon. Sarjapaikka on mahdollista säilyttää jälleen karsinnoissa Milla Nordlundin ja Jenna Saarion voimin, mutta materiaali on auttamatta liian kapea ja joukkue on pelannut joitain otteluita kymmenellä pelaajalla. Pahimmassa tapauksessa joukkueen tarina jatkuu ykkösdivarin puolella.

3. SB Vantaan puolustus

Ykkösdivarin voittajana liigapaikan lunastanut SB Vantaa voitti avausottelun Steelersiä vastaan, mutta sen jälkeen on tullut lunta tupaan 11 kertaa peräkkäin. Paljoa ei ollut odotettavissakaan, mutta esitykset ovat olleet silti melko masentavia. Vantaalaiset ovat päästäneet kerran neljä ja kerran viisi maalia, muissa otteluissa munkki on isketty rysään vähintään seitsemän kertaa ja päästettyjä maaleja on nyt yhteensä 103, joka on 19 enemmän kuin TPS:lla.

4. Haavoittuvainen Classic

Joku saattaa ihmetellä, että mitä sarjakärki tekee flopeissa. Perusteet löytyy. Classicin odotettiin jyräävän voitosta voittoon viime kauttakin vahvemmalla rosterilla, mutta syyskaudella joukkueen pelissä on ollut ongelmia sarjan kärkipaikasta huolimatta. Eräiden näkemysten mukaan Classic jopa taantunut viime kaudesta, vaikka tilanteen tulisi olla päinvastoin. Valmentajapersoona Veli-Matti Koivusen tiedetään heittäneen pilke silmäkulmassa, että hän lähtee, jos tulee kolmekin tappiota. Se on nyt yhden tappion päässä. Classicin on yksinkertaisesti pystyttävä paljon parempaan.

5. Joukkuemäärä

Onko naisten liigassa liikaa joukkueita? Tällä hetkellä näyttää, että kyllä. Vaikka sarja on yläpäästä tasaisempi kuin pitkään aikaan, niin pohjille ei aurinko paista. SB Vantaa on täysi heittopussi. Sopii myös kysyä, että oliko järkevää nostaa hajonneen OLS:n tilalle Steelers, joka ei ollut vielä valmis liigaan. Olisiko ollut järkevämpää viedä kausi läpi 11 joukkueella? Ehkä. Ja Steelerskin olisi voinut olla yhden lisärakennusvuoden jälkeen valmiimpi liigaan.