Pääkallo.fi ennakoi tulevia miesten Salibandyliigan finaaleja Pääkalloparlamentin hengessä. Toimituspäälliköt Henri Pitkänen ja Joel Siltanen ruotivat finaalijoukkueet läpi ja päättelivät, että Happee jatkaa valtaistuimella.

Happee ja SPV kohtaavat niin kutsutussa “Väli-Suomen väännössä”. Nähdäänkö maakunnissa kaikkien aikojen salibandykarnevaali?

Henri Pitkänen: Nähdään. Kaikki elementit ovat olemassa sille, että näistä tulee jos nyt ei kaikkien aikojen, niin ainakin parhaat finaalit pitkään aikaan niin kentällä kuin etenkin sen ulkopuolella. Sunnuntain peliä odotetaan sormet syyhyten niin Jyväskylässä kuin Seinäjoellakin, ja uskon, että finaalipeleissä nähdään paljon vierasfaneja ja mieletöntä tunnelmaa. Katsomot pullistelevat, taisteluparit vääntävät askissa niska limassa pelistä nauttien ja panokset ovat kotimaisella kamaralla isoimmat mahdolliset. Alkais jo!

Joel Siltanen: Itsekin uskon tähän. Toki tässä on nyt se vaara, että kun odotukset ovat korkealla, niin se “ei ihan sitä mitä odotin” voi tuntua suhteettoman huonolta. Älkää pettäkö Jyväskylä ja Seinäjoki! Luotto on kova.

Molempien joukkueiden maalivahtipeli on ollut keväällä jälleen huippuluokkaa. Kumman joukkueen maalivahtipeli on vahvempaa tällä hetkellä?

Joel Siltanen: Yleensähän maalivahdin rooli on korostunut kevään ratkaisupeleissä. SPV:n Jarno Ihme on palannut tänä keväänä huipputasolle ja Eero Kosonen on ollut valtakunnan ykköstorjuja vuoden päivät. Tällä haavaa on erittäin vaikea sanoa kumman eduksi maalivahtipeli lopulta kallistuu. Se voidaan sanoa, että Kosonen on ainakin viime vuosina ollut hyvä tilanteesta riippumatta, kun taas Ihme on ailahdellut ajoittain. Tällä hetkellä siitä ei ole mitään merkkejä.

Henri Pitkänen: Sekä Kosonen että Ihme ovat huippukunnossa, joten suurta eroa näiden kahden välille en saa. Molemmat ovat osoittaneet pystyvänsä torjumaan joukkueensa mestaruuteen viime vuosina, ja siinä mielessä kummallakin pääkopan kyllä pitäisi kestää. Kososella on onnistunut ja tasainen kausi takana, kun taas Ihmeen käyrä on ollut enemmäkin loppua kohden jyrkästi nouseva. Mahtavaa päästä katsojan ominaisuudessa nauttimaan tälläkin osa-alueella aivan maailmanluokan työskentelystä.

Välierissä Mikko Kohonen nousi esille SPV:n leiristä pisteiden valossa, kun taas Happeen kirkkaimmin tuikkinut tähti oli Juuso Heikkinen. Ketkä nousevat esille finaalisarjassa?

Henri Pitkänen: Mistäs sitä vielä tietää? Happeen onni on jo pitkään ollut se, että sillä on kolme ratkaisuihin pystyvää kentällistä, joista vähintään yksi tai kaksi kentällistä ovat pelipäällä. Uskon ja luulen, että koko kauden korkealla tasolla pelanneet Jami Manninen ja Peter Kotilainen loistavat myös kauden tärkeimmissä peleissä. SPV:n puolelta Juha Kivilehdon ja unelmafinaaliaan nyt todeksi elävän Mikko Kohosen kokemus nousee arvoonsa näissä kamppailuissa, eikä pää kovissa väännöissä ole näiltä kaiken nähneiltä vesseleiltä ole ensimmäisenä pehmenemässä. Kuten “Kippari” lupasi ennen kauden alkua, Kohonen laulaa mestaruusjuhlissa (ilman paitaa) – nähtäväksi vain jää, että kumman juhlat ne ovat. Tähän hymiö.

Joel Siltanen: Uskon, että Kivilehto nostaa tasoaan vielä pykälän. Sen miehen kohdalla kirjoitetaan hienoa tarinaa tällä hetkellä. Näistä sinun nostoista on vaikea olla eri mieltä, mutta heitetään sopan sekaan vielä Otto Tikka, jonka rooli korostuu erikoistilanteissa, joilla on varmasti merkitystä tässä sarjassa.

Molemmista joukkueista löytyy niin sanottua “telaketjuosastoa” ja todellisia tahtopelaajia. Keitä tahtopelaajia suuren yleisön olisi hyvä seurata?

Joel Siltanen: Happeen Janne “Hullu” Hoikkanen on osoittanut jälleen kevään edetessä miten tärkeä sytyttäjä hän on omassa joukkueessaan. Ei kaikkein taitavin, mutta erittäin röyhkeä joukkuepelaaja. SPV:n leiristä voisi odotella taas Tuukka Kivirannalta kovaa panosta. Harva pelaaja pystyy nostamaan tasoaan niin rajusti kovissa peleissä kuin Kiviranta.

Henri Pitkänen: Otit hyökkääjäpuolen ykkösvöyhöttäjät, niin itse menen sitten pakkipäähän. Happeen Jaska Kunelius ja Harri Karjala ovat sellaisia luupäitä, joiden kanssa on mukavaa pelata samalla puolella ja vastaavasti ikävää pelata vastaan. Laitetaan tuleva liikkaope Hoikkanen siis hankaamaan konstaapeli-tykkimies Karjalan kanssa ja kiltti luokanopettajasetä Kunelius tanssahtelemaan valo- ja videokuvaaja Kivirannan parina – kirjatkaahan ylös näiden kaksikkojen kaksinkamppailuvoittoja.

Ps. Suuren yleisön tai vaikka pienemmänkin kannattaa myös seurata Happeen akkuporakone-tuulimylly Joonas Kaasalaisen finaalikampausta, joka lienee taas muutaman valokuvan arvoinen.

Erikoistilannepelaaminen nousee tässä vaiheessa kautta suureen rooliin. Kummalla on tämän asian suhteen etulyöntiasema?

Joel Siltanen: SPV:n alivoima on ollut toistaiseksi varsin heikkoa. Siinä on Happeella selkeä iskun paikka, jos SPV ei saa alivoimaansa parempaan kuosiin. Toisaalta Happee ei ole erityisemmin loistanut ylivoimalla. Rankkarikisa olisi mielenkiintoista nähdä siinä mielessä, että molemmilla on loistavat veskarit ja molemmista joukkueista löytyy roppakaupalla yksilötaitoa. Näillä premisseillä Happeella on pieni etu erikoistilanteissa.

Henri Pitkänen: Happee on päässyt pelaamaan niin vähän ylivoimaa pudotuspeleissä, ettei sitä voi oikein arvioida. SPV:n alivoimapelaamista on varmasti tutkittu, ja niin on tietysti toisinkin päin. Joukkueet tuntevat toisensa niin hyvin, että ihmeellisiä yllätyksiä tuskin pystytään toiselle tarjoamaan, mutta onhan se selvää, että jäähymäärien pysyessä pieninä ne muutamatkin mahdollisuudet voivat ratkaista ja pään täytyy pysyä kylmänä. Happee pelaa erittäin raikasta ja aggressiivista alivoimaa, jossa pallosta ei luovuta helposti ja siinä rohkeudessa piilee tietysti omat riskinsäkin. Itse kysymykseen jos vielä vastataan, niin sanoisin Happeen olevan yhden puuhelminauhan verran edellä erikoistilanteissa.

Kumpi joukkue voittaa Suomen mestaruuden ja miksi?

Joel Siltanen: Erittäin vaikea kysymys. Vastaan kuitenkin, että Happee ja sarja ratkeaa vasta viidennessä ottelussa. Ei oikeastaan mitään hirveän järjellistä perustelua tälle, koska puntit ovat niin monilta osin tasan. No ehkä kuitenkin. Hyökkäysmateriaalin leveys kallistaa tasaisessa väännössä vaakakupin Happeen puolelle.

Henri Pitkänen: Happee voittaa 3-1 tai 3-2. Perustan väitteeni yksinkertaisesti siihen, että sen pelitapa, parantunut puolustuspelaaminen, tasaisuus, itseluottamus ja viime vuosina vankistunut voittamisen kulttuuri ovat tällä hetkellä sillä tasolla, ettei sitä kukisteta kolmea kertaa. Kuningas pysyy valtaistuimellaan vielä ainakin tämän vuoden.

—

Finaalien otteluohjelma:
Su 29.3. klo 16:00 Happee – SPV, Monitoimitalo JKL Yle TV2
La 4.4. klo 16:45 SPV – Happee, Seinäjoki Areena Yle TV2
Su 5.4. klo 15:30 Happee – SPV, Synergia Areena Yle TV2

La 11.4. klo 15:30 SPV – Happee, Seinäjoki Areena (tarvittaessa) Yle TV2
Su 12.4. klo 14:05 Happee – SPV, paikka avoin (tarvittaessa) Yle TV2