Seinäjoen Peliveljiä on leimannut viime aikoina tietty teema. Vaikka seuran suhteen on käytetty uskonnollista retoriikkaa ennenkin, niin tähän SPV:n mestaruusvuoteen voidaan liittää eritoten uudelleensyntyminen, vaikka se ei varsinaisesti perinteiseen suomalaiseen uskontokäsitykseen istukaan.
Otetaan alkuun vaikka Mikko Kohonen. Ura ehditty haudata jo monesti. Ei kerkeä mihinkään ja paikat ei kestä. Tämän kauden pudotuspeleissä nähtiin kuitenkin taas se vanha Kohonen. Liike ei ole ehkä kaikkein sulavinta, mutta sillä ei ole niin väliä jos voitat pudotuspelien pistepörssin ja isket finaalin voittomaalin jatkoajalla. Ei kannattanut kuopata Kohosen uraa vielä. Kohosen vammakierteestä voit lukea tästä.
Entä sitten Juha Kivilehto? Ei riitä taso maajoukkueeseen. Liian hidas. Lähinnä rikkoo. Kivilehto tuli tähän kauteen aivan uudella jalalla ja osoitti pelimiehen luonteensa kauden alkaessa, hurmasi joulukuun MM-kisoissa ja loisti koko kevään. Kivilehto sai uralleen täysin uudenlaisen käyrän Seinäjoella – ja on kaiken suitsutuksensa ansainnut.
Oli vielä eräs Janne Hulmi. Hän tippui viimeisten joukossa Suomen MM-joukkueesta. Tiettävästi joukkueesta putoaminen otti Hulmille varsin koville. Kausi ei tämän jälkeen lähtenyt oikein minkäänlaiseen lentoon, mutta toisessa finaalissa Tommy Koponen istutti luottomiehensä Sami Kosken ja Mikko Kohosen väliin viimeiseen erään. Hulmi pelasi erinomaisesti ja koko ketju loisti. 0-3-tappioasema kääntyi lopulta 5-3-voittoon. Tämä oli todennäköisesti finaalien tärkein erä. Hulmin ja ykkösketjun peli oli varsin vahvaa tuon jälkeenkin. Kaupan päälle finaalisarjan jälkeen selvisi, että Hulmi pelasi kylkiluu murtuneena.
Entäs koko SPV sitten? Viime kausi päättyi rimanalitukseen, kun joukkue tippui Oilersille jo puolivälierissä. SPV aloitti kautensa vahvasti, mutta sai osakseen kritiikkiä pelitavastaan. Kivilehdon mukaan ennen MM-kisoja pidettiin kriisipalaveriakin. Joukkue päätti kuitenkin puskea omalla tyylillään ja SPV oli loppukaudesta yksi sarjan vahvimmista.
Lopulta joukkue raivasi tiensä finaaliin saakka. Finaaleissa Happee nappasi ensimmäisen kiinnityksen ja moni veikkasi, että SPV ei tänä keväänä juhli mestaruutta. Paikka oli henkisesti vaikea koko joukkueelle.
Koitti kuitenkin pääsiäinen. Kristillisen ylösnousemuksen juhla. Lauantain toisessa finaaliottelussa joukkue nousi kolmen maalin takaa voittoon. Nousi haudan partaalta – joidenkin mielestä jopa haudan takaa voittoon viimeisessä erässä.
Koitti sunnuntai ja sama teema jatkui. Taas joukkue oli kolmannessa erässä takaa-ajomatkalla. Taas joukkue näytti, että kello oli sen ystävä – ei suinkaan vihollinen. Henkisesti tärkeä jatkoaikavoitto takasi sen, että pääsiäisteema sai jatkoa.
Viimeiseen finaaliin SPV lähti katkaisemaan sarjaa ja Suomen mestaruus oli jo käden ulottuvilla. Jälleen mentiin siten, että SPV joutui lähtemään takamatkalta viimeiseen erään. Jalka nousi jälleen vahvasti loppuun saakka. Ratkaisumaalin niittasi Kohonen. Se oli jotenkin SPV:n mestaruustarinaan sopiva lopetus.
Tarinan keskushahmo ei ole kuitenkaan Kohonen, vaan Tommy Koponen. Koponen on jaksanut uskoa omiin metodeihinsa. Luonnollisesti myös omiin pelaajiinsa. Töitä tekemällä muutama pelaaja on löytänyt vielä uudenlaisen tason pelaajina. Koponen on ollut tarpeeksi jääräpää monessakin asiassa, mutta myös kehittänyt ja päivittänyt itseään sekä joukkiotaan aina tarvittaessa.
Kohonen kertoi finaaliottelun jälkeen, että fysiikka oli ratkaisevassa asemassa taistossa Happeeta vastaan. Ei voi olla eri mieltä. SPV tuntui nauttivan nimenomaan viimeisistä eristä ja eritoten viimeisistä kympeistä. Kauden alla juostut kilometrit Joupiskan mäessä maistuvat nyt mannalle.
Jännittää nähdä minkälainen joukkue SPV on ensi kaudella ja tulevaisuudessa. Kivilehdon arvellaan vaihtavan maisemaa. Tuukka Kiviranta pohtii uransa jatkoa. Huhuja on muidenkin pelaajien mahdollisista liikkeistä. Toisaalta Mika Kohosta viedään veljen seuraksi lakeuksille. Ensi kauden SPV voi olla hyvin erinäköinen. On se sitten minkä näköinen tahansa, niin Pohjanmaalta kajahtaa varmasti jatkossakin.
Tahto tehdä töitä, olla jääräpäisesti erilaisia ja syntyä tarvittaessa uudelleen ei ole katoamassa mihinkään.
Linkit:
Ottelutilastot 4. finaalista
Esa Jokisen ottelukuvat 4. finaalista
Pääkallotodistus: Mestaruuden ratkaissut Kohonen ainoa viiden kallon pelaaja
Pääkalloraportti: Lakeuksilta tärähti: SPV on salibandyn Suomen mestari
Tilastokummajainen: SPV johti finaalisarjaa minuutin ja kolme sekuntia
Video: Näin SPV vei Suomen mestaruuden jatkoajalla
Mika Kohonen: ”Mikko on kovempi äijä kuin minä”
Mestaruuden ratkaissut Mikko Kohonen: ”Vanhan liikkeellä löytyi paikka”
Kääntyikö salibandyn finaalisarja vilautukseen erätauolla? ”Kirjoita siitä silleen nätisti”
Kuva: Mestaruussuihkun kastelema Tommy Koponen – ”Sanat ovat niin pieniä nyt”
Kouvonen vuoli viime keväänä kultaa Happeessa, nyt SPV:ssä – Henkisesti todella kova sarja”
Juha Kivilehdolle kuudes Suomen mestaruus – ”Syvissä vesissä uitiin”
Pulkkinen ei tiedä vielä jatkostaan – ”Täytyy jutustella kavereiden kanssa”
Kapteeni Kauko nosti hattua SPV:lle – ”Ei ollut sattumaa”
Ratkaisufinaalissa osunut Härkönen: ”Enää ei seisoskeltu, vaan mentiin tosi lujaa päästä päähän”
Läpimurtokauden pelannut SPV-lupaus: ”Nautin täysillä, enkä jännittänyt yhtään”
Pettynyt Junkkarinen: ”Ensimmäinen peli ehkä hämäsi meitä”
Olipas hyvä kirjoitus! Kiitos
Kaiken sen huutelun ja pilkkaamisen jälkeen mitä speveen on täällä kohdistunut voitto maistuu entistä paremmalle. Voin kuvitella että mahtaa ivailijoiden sisuksissa korventaa. Ai että!
Kiitos jutusta! Koponen ja Koposen metodit ansaitsevat erityishuomion. Classicin hyljeksimästä Petri Hakosesta valmennettiin lyhyessä ajassa maajoukkuetason puolustaja. Tommy tuntee lajinsa. Hattu päästä.
Hyvä kirjoitus. Kyllä koponen vaan osaa hommansa. Myös kivilehto on saanut loistavan nousu suhteen seinäjoella ja liikkuihan juhalla jalka pudotuspeleis paremmin kuin pitkään aikaan;)
Missä on Pasi Kotilaisen pelitapa analyysit? PASI HERÄTYS? ONKO ANTEEKSIPYYNTÖ JO LÄHTENYT? xDDD
Joukkueen monipuolista peliähän on, kun velipoika haastaa päättömästi ja puskee kanttia joka tilanteessa pää alhaalla. Minä, minä, minä = joukkue. Niinhän Pasi?
Säbänderukselle lähtee kauden antispv-palkintona mestaruuksien määrää mukaillen 3 lounaslippua liikennekeidas jaripekassa. Onnittelut!
Kun Pasi Kotilainen syksyllä tyrmäsi täysin SPV:n pelitavan ja Tommy Koposen joukkueen päävalmentajana, voidaan nyt kysyä, mitkä olivat hänen motiivinsa? Kotilainen on noviisi valmentajana Koposeen verrattuna ja meriiteiltään höyhensarjalainen Tommyn rinnalla. Lisäksi voidaan todeta, että Kotilainen on itse saanut omat salibandyoppinsa pitkälti juuri Koposelta.
Oliko todellisuudessa niin, että Pasi pelkäsi jo syksyllä juuri SPV:n laittavan lujimmin kapuloita velipoikien rattaisiin mestaruustaistossa ja halusi siksi sekoittaa analyyseillään Seinäjokisten pasmoja. Onneksi Koponen uskoi omaan juttuunsa eikä lähtenyt muokkaamaan joukkueensa pelitapaa liikaa ulkopuolisten huutelujen perusteella ja osoitti viimeistään eilen kuinka väärässä hänen arvostelijana ovat olleet.
Mä en nyt oikein tajua tuota Pasi Kotilaisen höykkyytystä. Minkä vuoksi Koposta ei saisi arvioida tai kritisoida? Eikö se ole hyvä, että tulee keskustelua? Varmasti Tommykin mietti omaa valmentamistaan sen seurauksena ja kas, mikä oli tulos, pytty keväällä. SPV:n pelitapa ei ole liigan kauneinta katsottavaa, joka toisaalta voi olla pelaajien taitotasonkin seurausta. Joka tapauksessa näkyi selvästi, miten Happeen valmennus ei pystynyt muuttamaan pelitapaansa sen jälkeen kun Koponen peluutti Happeen vaarallisimmat kentät pois pallosta. Mestaruus ei tule pelkällä taidolla, varsinkaan nykypäivän fyysistyvässä salibandyssä.
Olipahan hieno kirjoitus, kiitokset. Jopa liikuttavan hyvä, tosin tuore mestaruus on voinut hiukan herkistää lukijaa. Pakko kommentoida kun otettiin tuo joukkueeseen liitetty uskonnollinen retoriikka esiin. Kaikkien aikojen pelikirjassa esiintyy suht keskeisessä roolissa todellinen joukkuepelaaja ja voimahyökkääjä joka pyrki syöttämään aina viimeiseen asti. Sen juttuun ei silloin uskottu ,eikä usko monet tänäpäivänäkään. Lähimmät uskoi ja se riitti isoon elävään tarinaan.Laittoi ketjukaverinsa edun aina omansa edelle , otti peittoa viimeistä naulaa myöden. Suoritti annetun tehtävän kuuliaisesti. Nosti rammat nextille levelille jaloilleen ja avasi näkynsä ja toivonsa menettäneille uusi toivon näköaloja. Uskoi.Oli nöyrä ja silti entiset fanit pisti lopulta vilttiin. Ei sinänsä liity speveen muuta kun että uskon että näitä elementtejä löytyy kaikista hyvistä joukkueista. Varmasti happeestakin.Se että spv sattui nousemaan aina kolmannessa erässä ja haudan takaa ja pääsiäisen aikaan on varmaan vaa sattumaa mutta hienoja fiiliksiä se nostaa silti. Tuo luku kolme vilahtelee isossa pelikirjassa monessa kohtaa ja tuo iso comebackikin tapahtui yllättäen kolmannessa ”erässä”
Mihinköhän perustuu se, että kotilainen olisi saanut salibandyoppinsa koposelta? Eiköhän se kuitenkin happeesta ja etenkin oilersista ole oppinsa saanut… Lisäksi seinäjokiset jäitä hattuun nyt. Syksyllä kotilaisen kritiikki oli täysin aiheellista, spvn pallollinen tekeminen oli tällöin aivan karseaa kuraa. Oikeassa paikassa kuitenkin paransivat huomattavasti ja mestaruus meni parhaalle joukkueelle.
Nyt te spvfanit vain paljastatte oman tyhmyytenne ja sokeutenne peliä kohtaan kitisemällä kotilaisen (silloin aiheelliselle) kritiikkille.
Totta kai Koposta saa arvostella, mutta Kotilaisen argumentit ei oikein olleet vahvalla pohjalla. Lajiasiantuntijana Pasin pitäisi tietää, että kesäharjoittelussaan SPV on perinteisesti panostanut kovaan fysiikan kehittämiseen ja pelitavan hiominen on aloitettu vasta myöhemmin ja sitä on sisäänajettu pitkin syyskautta siten, että joukkueen pallollinen peli on ollut parhaimmillaan aina keväisin (viime kautta lukuunottamatta ). Tästä syystä toki menestyminen Championship cupissa ja Suomen cupissa on ollut vaikeampaa. Lisäksi Kotilaisen arvostelu osui syksyllä ajankohtaan, jolloin SPV: n peli oli aallonpohjassa, joukkueen historian pahimman loukkaantumis-ja sairastelukierteen seurauksena. Olisihan Pasin nyt se pitänyt tietää, että SPV:n senhetkiset peliesitykset eivät olleet joukkueen koko kuva.
Kotilaisen Koposelta saamiin salibandyoppeihin sen verran, että Kotilainen on 2000-luvulla asunut myös Pohjanmaalla ja aikoinaan julkisesti kiittänyt Koposta tämän vaikutuksesta omaan uraansa eli perustan lausuntoni Koposen opeista pelkästään Kotilaisen omiin sanoihin.
Jos vaikka SPV:n pallollinen peli syksyllä olikin karseaa eikä vielä läheskään valmista, ei pelitapa sinänsä ollut joukkueelle väärä menestymistä silmälläpitäen. Koponen piti tiukasti kiinni omasta nopeisiin kääntöihin perustuvasta pelitavasta ja joukkue hioi pelitapaansa talven mittaan siten, että puolivälierä-ja välierävaiheessa jatkoonmenosta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Finaalisarjassa Happee antoi kunnon vastuksen, mutta parempi fysiikka, vahvempi mentaalipuoli, kokemus ja vahvat yksilöt (Kohonen, Kiviranta, Ihme) ratkaisivat kullan SPV:lle.
Kannattaa varmaan jokaisen vältellä kilpailijoitten julkista arviointia. Viisainta on keskittyä omien neuvomiseen. Esimerkiksi vastustajan kunnioittamisessa on aina opittavaa, Polvitaklaukset ja itkupotkuraivarit jää helposti yleisön mieleen ja leimaa pitkäksi aikaa.
Pasi Kotilaisen tekstistä vielä.
Ei kritisoimisessa ole mitään väärää, sitä saa tehdä ja pitääkin, mutta jos siihen ryhtyy, kannattaa asiat miettiä aika tarkkaan, eikä lähteä julkisesti mollaamaan vain yhtä joukkuetta / valmentajaa. Uskon, että moni koki sen aika epäkunnioittavaksi tekstiksi, siksi nyt asiaan on palattu, kun ”saatiin näpäyttää”.
Se pisti omaan silmään siksikin, kun kukaan ei arvostellut Pulkkista Happeen Champions Cup flopin jälkeen tai kun moni muukin jengi oli hukassa ajoittain – väistämättä tuli sellainen olo, että Pasilla oli jotain hampaan kolossa.
Nyt SPV:n mestaruuden jälkeen on ollut hauska lukea Pasin puolustelijoiden tekstejä, jotka on nähneet Pasin tekstin lähes avaimena SPV:n mestaruuteen.
Koponen on itse jossain yhteydessä sanonut, että muiden mielipiteet sekoitti joukkueen tekemistä, mutta lopulta he päättivät luottaa omaan tekemiseensä ja antaa muiden puhua. Pasin teksti siis sotki, ei avannut. Luotto omaan tekemiseen ja valmentajan johtajuuteen taas toi mestaruuden.
Siksi kai sitä julkista anteeksipyyntöä kaipaan. Koponen tiesi mitä teki, Pasi ei tiennyt mitä kirjoitti, sen todistaa SPV:n mestaruus.
Kaikki kunnia Koposelle ja spevelle, pelasivat juuri niillä pelimerkeillä mitä oli. Tiivis ja yksilötasolla parempi puolustus kuin Happeella. Ihme oli ehdottomasti voiton takuumies, ilman hänen flow-tilaansa noutaja olisi tullut. Spevellä nopeat käännöt ja pallo kaverin päätyyn vs. Happee, joka lähti hyvin usein hitailla alakolmiopallotteluilla. No siellähän oli jo sumppu odottamassa eikä nättejä siirtoja väleihin ja maalipaikkoihin saatu aikaan. Happeen 1 ja 2 ketjujen peli ei uudistunut sarjan aikana ja oli ennakoitavissa. Ykkösessä Heikkinen oli yleensä pallon nostaja mutta kieputteli laitaan ja päätyyn kunnes kaveri vei karkin. Palloa ei saatu jaettua sektorille vetopaikoille. Kakkosessa Kotilainen kuskasi ja puski pitkään ja vaarallisesti ja Manninen ei saanut palloja tekopaikoille. Kolmonen pelasi ehdottomasti kykyjensä ylärajoilla koko ajan, mutta avut olivat muualla kuin maalinteossa. Sen sijaan että ihmeteltiin kun maaleja ei saada, pelitapaa olisi pitänyt muuttaa enemmän paikkoja tuottavaksi. Nopeammat käännöt ja palloa jakoon ketjukaverille ennen ohjauspelisumppuun ajautumista. Tähän tietty parempi pallottomien liike. Happeen pelille oli mielestäni koko kauden jossain määrin tyypillistä liiallinen yksilöpelaaminen, jopa ajoittaiseen itsekkyyteen saakka. Ja tämä kostautui tosipaikassa. Spevellä ketju pelasi, kaverit oli roolitettu ja tiesivät missä toiset ovat. Ja halusivat pelata joukkueelle ja ketjukavereille