Seinäjoen Peliveljiä on leimannut viime aikoina tietty teema. Vaikka seuran suhteen on käytetty uskonnollista retoriikkaa ennenkin, niin tähän SPV:n mestaruusvuoteen voidaan liittää eritoten uudelleensyntyminen, vaikka se ei varsinaisesti perinteiseen suomalaiseen uskontokäsitykseen istukaan.
Otetaan alkuun vaikka Mikko Kohonen. Ura ehditty haudata jo monesti. Ei kerkeä mihinkään ja paikat ei kestä. Tämän kauden pudotuspeleissä nähtiin kuitenkin taas se vanha Kohonen. Liike ei ole ehkä kaikkein sulavinta, mutta sillä ei ole niin väliä jos voitat pudotuspelien pistepörssin ja isket finaalin voittomaalin jatkoajalla. Ei kannattanut kuopata Kohosen uraa vielä. Kohosen vammakierteestä voit lukea tästä.
Entä sitten Juha Kivilehto? Ei riitä taso maajoukkueeseen. Liian hidas. Lähinnä rikkoo. Kivilehto tuli tähän kauteen aivan uudella jalalla ja osoitti pelimiehen luonteensa kauden alkaessa, hurmasi joulukuun MM-kisoissa ja loisti koko kevään. Kivilehto sai uralleen täysin uudenlaisen käyrän Seinäjoella – ja on kaiken suitsutuksensa ansainnut.
Oli vielä eräs Janne Hulmi. Hän tippui viimeisten joukossa Suomen MM-joukkueesta. Tiettävästi joukkueesta putoaminen otti Hulmille varsin koville. Kausi ei tämän jälkeen lähtenyt oikein minkäänlaiseen lentoon, mutta toisessa finaalissa Tommy Koponen istutti luottomiehensä Sami Kosken ja Mikko Kohosen väliin viimeiseen erään. Hulmi pelasi erinomaisesti ja koko ketju loisti. 0-3-tappioasema kääntyi lopulta 5-3-voittoon. Tämä oli todennäköisesti finaalien tärkein erä. Hulmin ja ykkösketjun peli oli varsin vahvaa tuon jälkeenkin. Kaupan päälle finaalisarjan jälkeen selvisi, että Hulmi pelasi kylkiluu murtuneena.
Entäs koko SPV sitten? Viime kausi päättyi rimanalitukseen, kun joukkue tippui Oilersille jo puolivälierissä. SPV aloitti kautensa vahvasti, mutta sai osakseen kritiikkiä pelitavastaan. Kivilehdon mukaan ennen MM-kisoja pidettiin kriisipalaveriakin. Joukkue päätti kuitenkin puskea omalla tyylillään ja SPV oli loppukaudesta yksi sarjan vahvimmista.
Lopulta joukkue raivasi tiensä finaaliin saakka. Finaaleissa Happee nappasi ensimmäisen kiinnityksen ja moni veikkasi, että SPV ei tänä keväänä juhli mestaruutta. Paikka oli henkisesti vaikea koko joukkueelle.
Koitti kuitenkin pääsiäinen. Kristillisen ylösnousemuksen juhla. Lauantain toisessa finaaliottelussa joukkue nousi kolmen maalin takaa voittoon. Nousi haudan partaalta – joidenkin mielestä jopa haudan takaa voittoon viimeisessä erässä.
Koitti sunnuntai ja sama teema jatkui. Taas joukkue oli kolmannessa erässä takaa-ajomatkalla. Taas joukkue näytti, että kello oli sen ystävä – ei suinkaan vihollinen. Henkisesti tärkeä jatkoaikavoitto takasi sen, että pääsiäisteema sai jatkoa.
Viimeiseen finaaliin SPV lähti katkaisemaan sarjaa ja Suomen mestaruus oli jo käden ulottuvilla. Jälleen mentiin siten, että SPV joutui lähtemään takamatkalta viimeiseen erään. Jalka nousi jälleen vahvasti loppuun saakka. Ratkaisumaalin niittasi Kohonen. Se oli jotenkin SPV:n mestaruustarinaan sopiva lopetus.
Tarinan keskushahmo ei ole kuitenkaan Kohonen, vaan Tommy Koponen. Koponen on jaksanut uskoa omiin metodeihinsa. Luonnollisesti myös omiin pelaajiinsa. Töitä tekemällä muutama pelaaja on löytänyt vielä uudenlaisen tason pelaajina. Koponen on ollut tarpeeksi jääräpää monessakin asiassa, mutta myös kehittänyt ja päivittänyt itseään sekä joukkiotaan aina tarvittaessa.
Kohonen kertoi finaaliottelun jälkeen, että fysiikka oli ratkaisevassa asemassa taistossa Happeeta vastaan. Ei voi olla eri mieltä. SPV tuntui nauttivan nimenomaan viimeisistä eristä ja eritoten viimeisistä kympeistä. Kauden alla juostut kilometrit Joupiskan mäessä maistuvat nyt mannalle.
Jännittää nähdä minkälainen joukkue SPV on ensi kaudella ja tulevaisuudessa. Kivilehdon arvellaan vaihtavan maisemaa. Tuukka Kiviranta pohtii uransa jatkoa. Huhuja on muidenkin pelaajien mahdollisista liikkeistä. Toisaalta Mika Kohosta viedään veljen seuraksi lakeuksille. Ensi kauden SPV voi olla hyvin erinäköinen. On se sitten minkä näköinen tahansa, niin Pohjanmaalta kajahtaa varmasti jatkossakin.
Tahto tehdä töitä, olla jääräpäisesti erilaisia ja syntyä tarvittaessa uudelleen ei ole katoamassa mihinkään.
Linkit:
Ottelutilastot 4. finaalista
Esa Jokisen ottelukuvat 4. finaalista
Pääkallotodistus: Mestaruuden ratkaissut Kohonen ainoa viiden kallon pelaaja
Pääkalloraportti: Lakeuksilta tärähti: SPV on salibandyn Suomen mestari
Tilastokummajainen: SPV johti finaalisarjaa minuutin ja kolme sekuntia
Video: Näin SPV vei Suomen mestaruuden jatkoajalla
Mika Kohonen: ”Mikko on kovempi äijä kuin minä”
Mestaruuden ratkaissut Mikko Kohonen: ”Vanhan liikkeellä löytyi paikka”
Kääntyikö salibandyn finaalisarja vilautukseen erätauolla? ”Kirjoita siitä silleen nätisti”
Kuva: Mestaruussuihkun kastelema Tommy Koponen – ”Sanat ovat niin pieniä nyt”
Kouvonen vuoli viime keväänä kultaa Happeessa, nyt SPV:ssä – Henkisesti todella kova sarja”
Juha Kivilehdolle kuudes Suomen mestaruus – ”Syvissä vesissä uitiin”
Pulkkinen ei tiedä vielä jatkostaan – ”Täytyy jutustella kavereiden kanssa”
Kapteeni Kauko nosti hattua SPV:lle – ”Ei ollut sattumaa”
Ratkaisufinaalissa osunut Härkönen: ”Enää ei seisoskeltu, vaan mentiin tosi lujaa päästä päähän”
Läpimurtokauden pelannut SPV-lupaus: ”Nautin täysillä, enkä jännittänyt yhtään”
Pettynyt Junkkarinen: ”Ensimmäinen peli ehkä hämäsi meitä”