Keväällä 1999 Espoon Oilersissa pelannut hyökkääjä Juha Markelin nosti Salibandyliigan mestaruuspokaalin kohti LänsiAuto Areenan kattoa, ja poika Rasmus istui katsomossa. Lauantaina roolit ovat erilaiset, kun Juha-isä jännittää yhdessä muun perheen kanssa Hartwall Areenan lehtereillä Rasmuksen taistellessa mestaruuskannusta Oilersin kanssa.
Perhoset eivät ole ainakaan vielä Juha Markelinin sanojen mukaan menneet vatsaan lauantain Superfinaalista, mutta myöntää otteluiden katsomisen olevan jännittävää.
Salibandy on ollut Markelinien perheessä mukana myös jälkipolven myötä. Kaikki lapset, Rasmus, Oliver ja Daniela, viihtyvät edelleen salibandykaukaloissa. Viisi kautta Salibandyliigassa pelannut Juha-isä on pitänyt itse taukoa kentiltä, mutta on edelleen tuttu näky laidan toisella puolella.
– Pariin kolmeen vuoteen en ole itse pelannut. Olkapää leikattiin aiemmin, ja sitä on pitänyt kuntouttaa. Tarkoituksena olisi kuitenkin ensi syksynä alkaa taas pelata jossain. Lapset ovat jo sen verran vanhempia, ettei treeneihin tarvitse enää kuskata. Nyt saa vain nauttia katsomisesta, Markelin heittää naurahtaen.
Perhe sai jo yhden Suomen mestarin tälle keväälle, kun nuorimmainen, Daniela, voitti helsinkiläisessä M-Teamissa A-tyttöjen mestaruuden. Oliver pelasi puolestaan Oilersin A-nuorissa puolivälieriä, mutta tie tyssäsi niissä Turun Palloseuraa vastaan.
– Ihan kaikkia Oilersin liigapelejä ei ole päässyt katsomaan tällä kaudella. Niiden lisäksi Danielan pelejä tuli katsottua niin A-junnuissa kuin naistenkin liigassa. Samalla myös Oliverin pelejä on tullut seurattua ja olimme parissakin pudotuspelimatsissa katsomossa.
Oilers on ymmärtänyt menestymisen vaatimukset
Tapiolan Urheiluhallilla Oilersin liigajoukkue lopettaa lajitreeninsä, ja kaukalon kasaamisen jälkeen Rasmus Markelin saapuu katsomopenkeille haastatteluun.
– Nyt on kauden viimeiset lajitreenit täällä vedetty, hän toteaa heti alkuun.
Oilers valmistautuu taistelemaan kaikkein kirkkaimmista mitaleista kymmenen vuoden tauon jälkeen. Puolustajana pelaavan Markelinin mukaan joukkueessa on aistittavissa terve jännitys.
– Hyvät fiilikset tällä hetkellä. Sama peli se (Superfinaali) on edelleen. Huomaa kyllä joukkueesta, että nyt mennään oikeasti ihan sata lasissa. Ei ole kuitenkaan ylijännittynyt fiilis.
Runkosarjan kolmannen sijan valloittanut Oilers on esiintynyt vahvasti läpi kauden. Seuralegenda Akseli Ahtiainen palasi päävalmentajaksi Sveitsin-vuosien jälkeen ja on saanut nostettua ”öljymiesten” tekemisen uudelle tasolle.
– Hommia on tehty tosi paljon, ja vuoden mittainen projekti alkaa tämäkin kausi olla.
Onko Akseli Ahtiaisen tulo ollut niin merkittävä asia, että sen vuoksi pystyitte viimein etenemään finaaliin asti?
– Oikeastaan on. Olemme tehneet hommia ihan eri lailla kuin aikaisemmin. Nyt ymmärrämme, mitä pitää tehdä menestymisen eteen. Minun mielestä jokainen pelaajakin on kasvanut kauden aikana. Fysiikka on eri tasolla, ja ehkä ennen vain luulimme, että pärjäisimme. Emme olleet viime kausina kuitenkaan aina ihan täysillä mukana.
Myös Juha Markelin on samaa mieltä muutoksista, jotka ovat näkyneet päävalmentajan vaihdoksen jälkeen.
– Ihan eri tekemistä on ollut tällä kaudella. Paljon yhtenäisempi joukkue, viisikkopelaaminen on tiiviimpää ja he puolustavat hyvin. Tempo on samalla noussut Ahtiaisen tulon myötä, isä ”Jusa” arvioi.
”Jos ei mene ihan kananmunat kainaloissa, niin silloin sattuu myös itseä vähemmän”
Rasmus Markelinille kuluva kausi on viides miesten peleissä. Varmaotteinen pakki iski viime kaudella uransa parhaat pisteet tehtyään 26 ottelussa tehot 10+11=21. Tämä sesonki ei ollut pojojen muodossa yhtä kova, mutta hän pitää tärkeämpänä oman maalin varjelua ja kentällisen kanssa onnistumista.
Teholukema +25 oli koko Oilersin paras runkosarjassa.
– Ihan hyvin on mennyt. Joukkueen etu on minulla mennyt aina omien pisteiden edelle. Varsinkin pleijareissa on ollut pelejä, ettei ole mennyt juuri ollenkaan omiin. Silloin tietää onnistuneensa. Kai se teholukema kertoo siitä, miten on tehty hommia joukkueen eteen, Rasmus puntaroi.
Hänen debyyttikaudellaan 2011–2012 Timo Mäkynen haastatteli isää ja poikaa Salibandylehteen. Rouhijahyökkääjänä urallaan tunnettu Juha odotti silloin, että Rasmus saisi vielä lisää röyhkeyttä pelaamiseensa.
– Kovempaakin hän voisi vielä pelata, mutta kolailihan hän jo viime kaudella niin, että pääsi otsikoihinkin. Pleijareissa ei oteta taka-askelia, eikä pidäkään, ja silloin pitäisi pystyä pelaamaan tarpeeksi kovaa. Vaikka onhan tämä aika eri laji kuin minun aikanani. Peli on nopeampaa ja pelaajat taitavampia, Juha tuumii ja jatkaa.
– Itsellä oli tapana mennä tilanteisiin aina kovempaa, ja edelleenkin tulee katsomossa vähän nojailtua puolelta toiselle, kun näkee, että joku pelaaja olisi voinut mennä tilanteeseen vieläkin kovempaa. Se on luonnekysymys. Mutta niinhän se on, että jos ei mene ihan kananmunat kainaloissa, niin silloin sattuu myös itseä vähemmän.
Rasmus itse uskoo, että kehitystä on tapahtunut niin fysiikassa kuin pelillisellä puolella sitten debyyttikauden.
– Ehkä nykyään menen vähän kovempaa tilanteisiin, mutta tietysti vastustajaa kunnioittaen. Silloin ensimmäisellä kaudella ei ehkä tiennyt vielä niin paljon liigavauhdista. Oma pelaaminen on tullut varmemmaksi ja itseluottamus on noussut. Juniorivuosina myös treenaaminen saattoi olla vähän heikkoa välillä, mutta nyt on alkanut ymmärtää, miten paljon tämä vaatii, Rasmus pohtii.
Poikkeuksellisen lahjakas kortteliliigajoukkue
Juha Markelinin rooli ei ole jäänyt pelkästään poikansa neuvomiseksi. Hän nimittäin valmensi Rasmuksen joukkuetta junioreissa usean vuoden ajan, ja samasta ryhmästä ovat nousseet liigakentille muun muassa Oilersin Jesperi ja Santeri Lindfors sekä Sylvester Raikamo. Kaikki sai alkunsa kortteliliigaa pelanneesta jalkapallojoukkueesta.
– Se lähti futisjengistä liikkeelle, kun aloimme pelata salibandya talvisin vähän niin kuin vastapainona. Lajit tukivat toisiaan. Ikäluokka oli tosi kova, vaikka materiaali oli aika kapea. On makeeta mennä katsomaan Superfinaaliin jätkiä, joita on joskus opettanut ihan kädestä pitäen salibandyssa.
– Jo silloin oli nähtävissä, että siinä oli lahjakkaita pelaajia. Hyökkäyssuunnan treeneissä annoimme oikeastaan vapaat kädet jätkille, kunhan vain pelaajat ja pallo liikkuivat. Omat oivallukset, jotka tulevat omista ytimistä opettavat kaikista eniten, Juha-isä kertaa.
Rasmus Markelin teki lajivalinnan, kun osoittautui, että lahjat löytyvät mailan kanssa pelatessa.
– Lopetin futiksen muistaakseni 14-vuotiaana. Olin siinäkin aika peruspakki, en mikään kovin tekninen ja luovuin pallosta heti. Salibandy oli lopulta mielenkiintoisempaa. Meillä oli poikkeuksellisen lahjakas joukkue Oilersissa ja treeneissä tehtiin oikeita asioita, Rasmus muistelee.
Neuvomisen Juha Markelin on omien sanojensa mukaan jättänyt pois siksi, ettei enää pärjäisi kentällä pojalleen. Rasmuksen mukaan vinkkejä on silti tullut myös liigassa pelatessa.
– Pari vuotta sitten tuli vielä jonkin verran ohjeita, mutta ei oikeastaan enää. Paljon hyviäkin neuvoja on tullut, mutta myös muutamia sellaisia, joihin on joutunut laittamaan vastaan. 90-luvulla peli oli pikkaisen erilaista. Nykyään minä annan enemmänkin vinkkejä Oliverille ja Danielalle. Sisko ei kyllä oikein pidä siitä kun neuvon, Rasmus nauraa.
Nouseeko pytty myös pojan käsissä?
Kevään -99 mestaruusjuhlat on yksi harvoista hetkistä, joita Rasmus Markelin muistaa isänsä peliuralta. Oilersin seurahistorian ensimmäinen mestaruus on kuitenkin Juhalla edelleen hyvin muistissa.
– Hauskoja muistoja on sieltä jäänyt. Silloin pelattiin aika pitkiä sarjoja, kun finaalitkin menivät viimeiseen otteluun. Sitä on aika puhki sen jälkeen, kun pelit ovat ohi. Mutta samalla se vetää olon tyhjäksi, Juha Markelin kertoo.
Tulevana lauantaina koko Markelinin perhe, Rasmusta lukuunottamatta, istuu katsomossa, kun Oilers kohtaa Classicin odotetussa Superfinaalissa Hartwall Arenalla. Usko mestaruuteen on sekä isän että pojan osalta kova.
– Kun tieto siitä aikanaan tuli, ajattelin, että paras joukkue ei tule yksittäisessä finaalissa selville. Mitä olen kuitenkin seurannut, niin he ovat saaneet hyvän pöhinän päälle ja siitä tulee varmasti hieno tapahtuma. Tunnelmasta ei pitäisi jäädä kiinni, jos melkein 10 000 lippua on jo myyty. Oilersilla on täydet mahdollisuudet voittaa, Juha hehkuttaa.
– Onhan se (Hartwall Arena) hienoin paikka pelata salibandya Suomessa – ainutlaatuinen homma. Me olemme kovakuntoisempi joukkue ja jaksamme puolustaa paremmin. Ei siihen mitään ihmeitä tarvitse tehdä, ja luotetaan vaan omaan tekemiseen.
—