On tiistai-ilta. Superfinaali-tapahtuma on edessä tulevana lauantaina. Tampereen Classicin miesten loppuottelussa kohtaavan Esport Oilersin treenit ovat juuri loppuneet, kun tavoitan Sylvester Raikamon, yhden joukkueensa tärkeimmistä pelaajista.

Puhelimeen vastaa kiireisen oloinen mies. Aloitan juttutuokion kysymällä fiiliksistä Superfinaalin alla.

– Sori, laitan radiota vähän pienemmälle, just treeneistä oon lähdössä. Niin mitäs sä kysyitkään?

Superfinaali kolkuttelee jo lähestulkoon ovella, mitkä fiilikset?
– Odottavaiset ja hyvät fiilarit, kiva päästä pelaamaan isossa hallissa, Sylvester Raikamo laukaisee letkeään sävyyn. Jännityksen hiventäkään ei äänessä vaikuta olevan.

Raikamo on pelaaja, joka oli jo nuorena todella lahjakas, ja vieläpä monessa lajissa. Hän pelasi jääkiekkoa, jalkapalloa ja salibandya. Lajiksi valikoitui monen mutkan kautta lopulta viimeisenä mainittu.

– Futis jäi ensin. Lätkä kiinnosti eniten ja sitä pelasin pitkään Jokereissa ja Jäähongassa. Jossain vaiheessa, olisiko ollut nuoremmassa B-ikäluokassa, salibandykoutsit alkoivat puhua, että kannattaisi alkaa tehdä lajivalintaa. En tiedä mitä siinä sitten tapahtui, mutta salibandya ruvettiin pelaamaan, Raikamo kertoo uransa alkutaipaleesta.

Raikamolla on taskussaan MM-kulta nuorten kisoista vuodelta 2011 Saksan Weissenfelsista, mikä on myös miehen mukaan uran tähän saakka ehdottomasti paras muisto. Raikamoa ja hänen junnuajoilta tuttua tutkapariaan, Matias Kaartista, pidettiin tuolloin lahjakkaina, mutta hankalina tapauksina.

– Ehkä me jollain tavalla osasimme olla hankalia, mutta oli siinä meidän mielestä ylireagointiakin muiden osalta. Joka tapauksessa junnuna sitä otettiin laji vähän rennommin. Vanhemmiten on tajunnut, että tähän käytetään niin helvetisti aikaa, että pakko se on alkaa ottamaan homma oikeasti tosissaan. Se on kai luonnollistakin, että ikä tuo kypsyyttä, mutta ei sitäkään sovi unohtaa, että pitää pystyä nauttimaan ja heittämään läppää.

– Tällä kaudella etenkin on keskitytty siihen, että kun paikalle tullaan, niin hommat tehdään sata lasissa. Eli jos joskus vähän hankala ollaan oltukin, niin ei olla kyllä enää, Raikamo paaluttaa.

”Loukkaantumiset, ne loukkaantumiset”

Rightin puolen maalinsylkijän nimi muistui mieleen nuorten MM-kullan jälkeisillä kausilla, sillä hän latoi kaudella 2011-2012 kaikkiaan 24 osumaa ja seuraavallakin sesongilla 18 maalia. Sitten kehitys kuitenkin tyssäsi ja kaksi seuraavaa kautta olivat vaisuja.

Sylvester Raikamo, miksi kehityksesi pysähtyi?
– Loukkaantumiset, loukkaantumiset, ne loukkaantumiset. Tässä on ollut nyt viimeiset vuodet joka kaudella vammoja. Melkein joka vuosi on tullut ennen playoffeja vähän pidempi pakkohuili. Vaikka meno on ollut vuosi vuodelta urheilullisempaa, pitäisi jostain löytää keino välttää niitä. Olisi oikeasti tosi kiva nähdä, mihin sitä pystyisi, jos saisi pelata edes yhden täysin ehjän kauden.

Loukkaantumiset saattavat usein kasvattaa pelaajaa ja sitä kautta tuoda kypsyyttä. Raikamo ei näe asiaa kuitenkaan aivan näin. Kysymyksen jälkeen hän huokaisee, pitää pienen tauon ja aloittaa sitten.

– En tykkää ajatella, että olisin kasvanut pelaajana tai ihmisenä loukkaantumisten vuoksi. Niitä on ollut niin paljon, että kunnossa ollessaankin on välillä jo osannut odottaa, että kohta menee joku paikka taas hajalle. Voi kai se jollain tasolla olla kasvattavaakin, mutta enemmän se syö miestä ja ärsyttää todella paljon, Raikamo manaa jopa ääntään hieman korottaen.

Loukkaantumiset eivät ole täysin karttaneet espoolaista maalitykkiä tälläkään kaudella, vaikka hän pelasikin 23 peliä runkosarjassa ollen joukkueensa paras pistemies tehoin 22+18=40. Myös pudotuspeleissä vaivat ovat pitäneet pari peliä sivussa.

Nähdäänkö Superfinaalissa kuitenkin askissa terve Sylvester Raikamo?
– Joo, nähdään. Olen täysin satasella matkassa, Raikamo painottaa kuin apteekin hyllyltä.

Aiemmin puhutun urheilullisuuden suhteen Oilers ei varmasti jää kakkoseksi kilpakumppanilleen Classicille. Akseli Ahtiainen on tunnetusti vaativa valmentaja, joka laittaa joukkueen kuin joukkueen fyysisesti kovaan kuntoon.

– Kyllä ”Aksu” on laittanut nyt jätkät sellaiseen ”minttiin”, että kannua pitäisi nostella viikonloppuna. Hän on tehnyt kyllä täysin selväksi sen, että ainoastaan kovalla työnteolla pääsee eteenpäin ja tähän saakka ollaan nyt päästy. Lauantaina nähdään riittääkö se, Raikamo kertoo ja puhelimen välityksellä voi jopa kuulla herran hymyilevän innosta, kun puheet kääntyvät kunnolla takaisin Superfinaaliin.

Hurja voitontahto

Edessä häämöttävä Superfinaali on Raikamolle omien sanojensa mukaan hänen uransa tärkein ottelu tähän mennessä.

– Kyllä mä sen niin näen. En ole mitään muuta voittanut kuin sen nuorten MM-kullan. Haluan voittaa seurajoukkueessa ja nyt siihen on mahdollisuus, Raikamo toteaa vakavaan sävyyn.

Raikamo on käynyt pitkän tien ja jopa melkoisen kasvutarinan hankalaksi leimatusta junioripelaajasta loukkaantumisten ja vastoinkäymisten kautta joukkueensa yhdeksi ratkaisupelaajista. Esitän tunnustelevan kysymyksen tavoitteista ja mainitsen kysymyksessäni maajoukkueen. Edelleen vasta 24-vuotias maaliruisku vastaa jo lähestulkoon ennen kuin saan kysymykseni loppuun.

– Tavoitteeni kohdistuvat ainoastaan seurajoukkueeseen ja sen kanssa voittamiseen. En voi vaikuttaa maajoukkuepäätöksiin, joten keskityn täysillä jokapäiväiseen tekemiseen. Jos mahdollisuus tulee, niin miksei, mutta en ole asiaan tuhlannut sen enempää energiaa, Raikamo sanoo.

Raikamo on siirtymässä treenien jälkeisille ruokaostoksille kauppaan, mutta esitän lopuksi vielä yhden kysymyksen.

Miten päättyy miesten Salibandyliigan kauden 2015-16 viimeinen ottelu lauantaina?
– Kyllä me hoidetaan se. Numeroista en tiedä, mutta (Markus) Olkkonen on ollut niin liekeissä, että hän ratkaisee jatkoajalla, Raikamo letkauttaa.