Maalivahtipeliä ei voi koskaan painottaa liikaa kevään ratkaisupeleissä. Lauantaisessa naisten Salibandyliigan Superfinaalissa Tampereen Classic luottaa tolppien välissä pelaavaan Kreeta Lakkalaan, joka ei finaaleita hätkähdä. Paljon urallaan saavuttanut maalivahti osaa latautua kauden isoimpaan otteluun.
Lakkala sai tulikasteensa liigakentillä syksyllä 2006, kun hän pelasi ensimmäisen kautensa Classicin edustusjoukkueessa. Siitä lähtien pelipaitaa ei ole koristanut pääsarjassa minkään muun joukkueen logo.
Syytä kysyttäessä hänen vastauksestaan huokuu aito seurauskollisuus, jollaista harvoin nykyajan urheilussa nähdään.
– Classic on ollut aina ainoa vaihtoehto. Ei ole koskaan ollut mielessäkään vaihtaa seuraa. Koen sen niin, Lakkala vastaa päättäväisesti.
Classicissa pelaamiseen löytyy myös perustelut, eikä hänen mielestään niin kutsuttu ”family-henkisyys” ole vähättelyä.
– Kyllä sen (”familyn”) tuntee täällä, ja sen voi kokea joka päivä, kun menee halliin sisään.
32-vuotiaan Lakkalan meriittilista on vakuuttava, ja hän on tottunut juhlimaan kaikkein kirkkaimpia mitaleita. Lauantaina hän taistelee jo uransa kuudennesta Suomen mestaruudesta Hartwall Arenalla. Lisäksi palkintokaapista löytyy yksi SM-hopea kaudelta 2013–14.
Lakkalan mukaan jokaisen mestaruuden takana on oma tarinansa, eikä yksikään nouse ainakaan äkkiseltään ylitse muiden. Edes historian ensimmäinen Superfinaali ei tunnu hätkähdyttävän paljon voittanutta torjujaa.
– Kyllä se on niin, että ottelu on yksi muiden joukossa. Ei peli itsessään muutu mihinkään, vaikka tapahtuma olisi erilainen kuin aiempina vuosina. Rento ja odottava fiilis on tällä hetkellä.
Menestyksestä huolimatta Lakkala on välttänyt isot otsikot uransa aikana, eikä hän ole edustanut Suomen maajoukkuetta vielä yhdessäkään ottelussa.
– Ei se maajoukkue ole jäänyt kaivelemaan. Siellä on ollut aina oikeat ihmiset edustamassa. En ole edes ajatellut sitä enää tai pitänyt ajankohtaisena, Lakkala tuumii rauhallisena.
Liigauralle on mahtunut myös yksi välikausi, jolloin Lakkala ei pelannut salibandya ollenkaan. ”Velho”-lempinimelläkin tunnettu maalivahti on kuitenkin tyytyväinen valintaansa, ja paluukaudella 2011–2012 hän pääsi jälleen juhlimaan mestaruutta tamperelaisjoukkueessa.
– Pidin silloin välivuoden ihan omasta tahdosta. Tarvitsi vähän motivaatiotaukoa salibandysta. Se oli hyvä vuosi ja nyt on taas hommat maistuneet.
Mistä tuo Velho-nimi muuten tulee?
– Se on pidempi tarina. Juontaa juurensa 2000-luvun vaihteeseen B-junnuaikoihin, mutta sen kummemmin en avaa sen historiaa, Lakkala naurahtaa.
Kuluvalla kaudella Classicin maalivahtien vastuu jakautui tasaisesti runkosarjassa. Lakkala pelasi 13 ottelussa, kun taas Melissa Kotiaho sai tililleen yhden ottelun enemmän.
Pudotuspeleissä Lakkala on kuitenkin ollut joukkueensa ykköstorjuja.
– Kevättä kohti olen pystynyt parantamaan omaa pelaamista. Ei runkosarjassa mitään työnjakoa ollut, vaan katsoimme peli kerrallaan, miten mennään. Valmennushan sen lopulta päätti, kumpi pelaa. Olimme molemmat tosi tyytyväisiä vastuuseen.
Classicia vastaan astelee Hartwall Arenalla Lappeenrannan NST, joka sijoittui runkosarjassa toiseksi. Molemmat joukkueet selvittivät tiensä kauden päätökseen ilman ainuttakaan tappiota pudotuspeleissä.
Lakkalan mukaan tamperelaisten valmistautuminen otteluun on selkeä.
– Ihan normaalisti mennään. Pidetään treenit vielä keskiviikkona ja torstaina. Sitten vain lähdetään pelaamaan. NST on erittäin kova joukkue, ja heillä on paljon kokemusta. Varmasti kova ja tiukka vääntö tulossa, Lakkala ennakoi ilman erityisiä tulosveikkauksia.