Keskiviikkona 14. päivä syyskuuta käynnistyvässä naisten Salibandyliigassa on tällä kaudella vain ja ainoastaan yksi mestarisuosikki. Jotain todella hämärää täytyy tapahtua, ellei Classic palauta mestaruuspyttyä jälleen Tampereelle. Pääkallo.fi rankkaa jälleen tuttuun tapaan joukkueet järjestykseen.

NST nappasi viime kaudella kultamitalit itselleen vuosikymmenen tauon jälkeen, kun se kukisti historian ensimmäisessä Superfinaalissa Hartwall Arenalla Classicin 3-2. Nyt mestarijoukkue on lahonnut pahasti käsiin, eikä entisestään vahvistuneella Classicilla ole uhkaajia lähipiirissä.

Eniten hanttiin tamperelaiselle tähtisikermälle tulevat pistämään SB-Pro sekä PSS, joka on saanut merkittäviä vahvistuksia joukkueeseensa. Happee on jälleen saanut vanhoja luottopelureita takaisin riveihinsä, ja Jyväskylässä pelataan kaiken järjen mukaan viime kevään karsintakurimuksen jälkeen jälleen pudotuspelejä.

Uusia joukkueita sarjassa ovat Steelers, joka palaa liigaan vuoden tauon jälkeen, sekä Rankat Ankat, joka palautti Oulun jälleen pienen hiljaiselon jälkeen vakuuttavasti pääsarjakartalle. Lisäksi EräViikinkien voi laskea olevan uusi joukkue, vaikka ryhmä onkin viimevuotinen Erä III.

Kahdeksan parasta jatkavat runkosarjan jälkeen pudotuspeleihin, yhdeksikkö lähtee lomille, sijat 10-11 karsivat liigapaikasta ja jumbo putoaa suoraan. Mestari on selvillä 22.4., kun Hartwalla Arenalla pelatan historian toinen Superfinaali.

—

Naisten Salibandyliigan runkosarjaranking:

1. Classic – jos vain Tampere voisi olla Ruotsissa

Classic nappasi kultaa 2013, hopeaa 2014, kultaa 2015 ja viime keväänä 2016 jälleen hopeaa. Nyt on helppo povata, että vuorossa on jälleen kirkkaimpien mitalien vuoro jopa paraatimarssimaisella suorittamisella, sillä niin kivikova nippu Tampereella on koossa. Pois ovat lähteneet lopettaneet Anne Suomalainen, valmentajaksi siirtynyt Katriina Saarinen ja maalivahti Kreeta Lakkala, mutta tilalle on tullut laatua esimerkiksi maailman parhaimmistoon kuuluvan maalivahdin Laura Loisan, maajoukkuepuolustaja Gitta Suomisen ja kaiken kokeneen älysentteri Katri Luomaniemen muodossa.

Maajoukkuetähdistä Nina Rantala pelasi tykkikauden halliten pistepörssiä suvereenisti, ja sama tahti jatkunee tälläkin kaudella. Rantalalle tukea tarjoavat tuttuun tapaan esimerkiksi Alangon siskokset Eliisa ja Ella, joilla tosin on vammoja ja Ella Alangon Champions Cup onkin jäämässä väliin.

Joukkueen valmennus on pieni arvoitus, sillä se vaihtui kokonaan, mutta ”hevosmiesten tietotoimiston” mukaan sekin on pelkästään positiivinen asia. NST tarjosi Champions Cup-paikan Classicille, ja se on joukkueen tärkeä tavoite heti syksyllä. Jos olisi mahdollista, Classicin kannattaisi Suomen liigan sijaan pelata tällä kaudella Ruotsin Superliigaa. Mestaruus ilman tappioita 29 voiton putkella kuulostaa hurjalta, mutta se on täyttä realismia (22 peliä runkosarjassa, 3 puolivälierissä, 3 välierissä ja Superfinaali päälle).

Plussat ja miinukset:
+ Ylivoimainen pelaajamateriaali muihin joukkueisiin nähden
+ Nälkää viime kevään hopean jälkeen riittää
+ Uusi valmennus, uudet ideat ja uusi into niin kaukalossa kuin sen laidallakin
– Toisaalta uuden valmennuksen (Katriina Saarinen, Tapio Tamminen, Liisa Elomaa) ensimmäinen kausi ja sen mahdollisesti tuomat haasteet
– Pysyvätkö kaikki tähdet tyytyväisinä, kun vastuu jakautuu?

Paras pelaaja: Ella Alanko, hyökkääjä
Nouseva tähti: Jenna Ruokostenpohja, puolustaja
Päävalmentaja: Katriina Saarinen

—

2. PSS – niistä muista se paras

Jukka Kouvalaisen valmentama ryhmä on vahvistunut mukavasti, kun maan eliittipuolustajiin kuuluva Mia Karjalainen tuli mestari-NST:stä, luottomaalivahti Krista Nieminen palasi veräjälle Sveitsistä ja taitava Ella Holmberg vaihtoi myös Zugin maisemat tuttuun Porvooseen. Iina Siirilä lähti Turkuun ja Milla Korhonen Lappeenrantaan, mutta merkittäviä menetyksiä he eivät ole, ja siirtomarkkinat olivat vahvasti plusmerkkiset.

Viime kaudella PSS kukisti tiukassa puolivälieräsarjassa Kooveen, mutta mitali jäi saamatta, kun Classic ja SB-Pro olivat viimeisissä peleissä liian kovia. Nyt mitali lienee tulossa ja finaalipaikkakin on erittäin lähellä, sillä hyvä runko on saanut jo mainittuja uusia tukipilareita ja nuoret lahjakkuudet ovat jälleen klassisesti vuoden kokeneempia.

Vahvuudet/heikkoudet
+ Erinomaiset vahvistukset kentän jokaiselle osa-alueelle
+ Nuoret näyttäneet jo taitonsa – sadonkorjuun aika?
+ Laatuvalmennus
– Pystyykö ottamaan uuden stepin mitalipeleissä finaaliin asti?

Paras pelaaja: Mia Karjalainen, puolustaja
Nouseva tähti: Fanny Holmberg, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jukka Kouvalainen

—

3. SB-Pro – jääkö finaali jälleen haaveeksi?

Superfinaaliin Classicin kanssa on toki vahvasti tyrkyllä myös kevään 2014 Suomen mestari SB-Pro, joka nappasi viime keväänä pronsit kaulaan. Uusvanha tuttu Harry Virtanen otti tahtipuikon valmennuksessa Timo Suonpäältä, joka jatkaa kuitenkin valmennustiimissä. Merkittävin poislähtijä pelaajista oli Sveitsin kestomenestyjä Piranha Churin valinnut maajoukkuepuolustaja Silja Eskelinen. Tshekkikaksikko Denisa Ratajova-Hana Sladeckova palasi kotimaahan, ja Sara Piispa sekä Kristiina Järvinen suuntasivat Eskelisen tavoin Sveitsiin ”suomalaisseura” Zug Unitedin riveihin.

NST:ssä mestaruutta juhlinut maajoukkuesentteri Jaana Lirkki on erinomainen vahvistus, joka yhdessä Kujalan sekä Hietamäen siskosten kanssa pitää huolen siitä, että verkko heiluu tasaisesti hyökkäyspäässä edelleen. Joukkueen rutiinitaso on korkea, ja se riittää välieriin asti takuuvarmasti. Todennäköinen välieräsarja PSS:n kanssa on kiperä, ja on mahdollista, että SB-Pro jää jälleen Superfinaalista pois.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Kova hyökkäys ja rutiini vievät taas pitkälle
+ Kova nälkä ja halu pelata Superfinaalissa
– Pahat menetykset kirpaisevat auttamatta

Paras pelaaja: Jaana Lirkki, hyökkääjä
Nouseva tähti: Emili Kumpuniemi, hyökkääjä
Päävalmentaja: Harry Virtanen

—

4. TPS – Saario hinaa ja muut tukevat

Turkulaisessa salibandyssa puhaltaa voimakas myötätuuli niin naisten kuin miestenkin puolella. TPS oli viime kauden ehdoton yllättäjäjoukkue, ja nuoret pelaajat mielettömän kauden pelanneen Jenna Saarion johdolla näyttivät kuuluvansa vähintään liigan keskikastiin. Viime kaudella tie tyssäsi puolivälierissä urhoollisen taistelun jälkeen SB-Pro:ta vastaan.

Nyt kaikki uroteot pitää toistaa uudestaan, mutta palikat tukevalle pudotuspelipaikan metsästykselle ovat olemassa. Nuoret ovat Turussakin vuoden kokeneempia, ja lisää leveyttä joukkue sai esimerkiksi divarijoukkue Sheriffsistä. Mielenkiintoinen pelaaja on myös KaPa-65:n paras pistenikkari viime kaudella ollut Juulia Peura, joka pääsee näyttämään nyt taitojaan liigassa.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Kokonaisuus kunnossa
+ Jenna Saario tekee vieruskavereistakin parempia
+ Hyvä jatkaa siitä, mihin viime kaudella jäi
– Kapea ratkaisijamateriaali

Paras pelaaja: Jenna Saario, hyökkääjä
Nouseva tähti: Sofia Leino, hyökkääjä
Päävalmentaja: Matti Kaipio

—

5. Happee – vanha jengi on koossa taas

Happeen käyrä on heilahdellut vähän sinne ja tänne aina sen mukaan, ketä joukkueessa kulloinkin on ollut pelaamassa. Vuonna 2014 joukkue otti pronssia ja vielä seuraavanakin keväänä ”Hirvittäret” oli välieräjengi, mutta viime vuonna liigapaikka ratkesi vasta viidennessä ÅIF-karsintapelissä, kun ryhmä oli nuorentunut merkittävästi ja kausi oli melkoista rimpuilemista alusta loppuun asti. Nyt ennusmerkit ovat jälleen moninkertaisesti paremmat, sillä kokeneet laatupelaajat Jenni Timonen, Iina Autio, Johanna Helminen, Aino-Maija Laaksonen ja todennäköisesti myös Mari Tuppurainen palaavat riveihin. Myös O2-Jyväskylän parhaan pelaajan Pinja Juvosen siirtyminen paikalliskilpailijan puolelle on merkittävä vahvennus.

Gitta Suominen lähti Classiciin ja Henna Haverinen sekä Johanna Homi Kooveen paitaan, mutta Jarno Lötjösen valmentama nippu menee jälleen heittämällä pudotuspeleihin. Suurin kysymysmerkki ja este välieräpaikan tiellä on maalivahtipeli, sillä mitat täyttävää ykkösvahtia joukkueella ei oikein ole.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Valtava määrä kokemusta palasi takaisin
+ Maalintekijöitä useampaan ketjuun
+ Valmennus parantunut
– Maalivahtipeli
– Konkaripelaajien iskukyky pieni kysymysmerkki

Paras pelaaja: Jenni Timonen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Marianne Väliaho, puolustaja
Päävalmentaja: Jarno Lötjönen

—

6. M-Team – varmasti taas pudotuspeleissä

Helsinkiläisten nuorehko joukkue on ottanut pieniä askelia eteenpäin, ja junioreissa menestystä niittäneet pelaajat ovat kasvaneet jo varhaisella iällä mukavasti korkoa liigassa. Viime kausi päättyi puolivälierissä, kun NST oli parempi suoraan 3-0. Runkosarjassa joukkue pakotti mm. Classicin jatkoajalle ja kiusasi sitkeästi lappeenrantalaisia mestareitakin, joten potentiaalia etenkin kotona on tehdä koviakin tuloksia.

Runkopelaajista Kia Lehmusvuori, Daniela Markelin ja Emma Itänen vaihtoivat SB-Pro:n paitaan, joten tämä avaa tilaa taas uusille tähdille. Maajoukkueessa debytoinut Trine Sällström, 17, on mielenkiintoinen pelaaja. 16-vuotias Taru Nordman oli viime kauden paras pistenainen 20 pisteellä, mutta kukaan ei tehnyt edes kymmentä maalia, joten maalintekovoima jakautuu monen pelaajan kesken. Puolivälieriin käy matka jälleen, muttei sen pidemmälle.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Hyvä perustaso, laadukkaita nuori vino pino
+ Valmennus osaa kehittää joukkueen peliä
– Ailahtelevaisuus, voi huonona päivänä hävitä kenelle tahansa
– Varmojen pistenaisten puute
– Lopulta vain junnujoukkue

Paras pelaaja: Trine Sällström, puolustaja
Nouseva tähti: Taru Nordman, hyökkääjä
Päävalmentaja: Joni Kokkonen

—

7. NST – jäikö sinne ketään?

Lappeenrannassa juhlittiin mestaruutta ”one more year”-projektin päätteeksi, mutta sen jälkeen on lakaissut niin järjettömän iso luuta, että heikompaa hirvittää. Paljon mainetta ja mammonaa seuralle pitkien urien varrella tuoneet Jonna Mäkelä, Laura Kokko, Heli Suoreijus ja Tiia Ukkonen lopettivat, ja niin tekivät myös mittavan uran pelannut Elina Sinisalo sekä ison palkinnon reissaamiselleen saanut Marianne Hannonen. Jatketaan nyt vielä hetki poislähtijöiden listaa: Hana Konickova palasi Tsekkiin, Mia Karjalainen meni PSS:n riveihin, Jaana Lirkki on SB-Pro:ssa, Anu Ruokonen lopetti ja Heidi Lirkin tilanne on vielä auki.

Viime kevään Superfinaalissa kentällä käyneistä pelaajista jäljellä on esimerkkiä nuoremmille näyttävä hyökkääjä Juuli Hakkarainen, Jyväskylästä Lappeenrantaan reissaava Ella Kettunen sekä maajoukkuepakki Inka Lampinen, joka tiettävästi hänkin on lähdössä mahdollisesti kesken kauden Sveitsiin. Siis kolme pelaajaa! Kyseessä on yksi kaikkien aikojen tyhjentymisistä, ja kun vielä muistetaan, että päävalmentaja Lasse Kurronen keskittyy maajoukkueprojektiin, keltanokkapäävalmentaja Joonas Haapalalla on edessään ohdakkeinen urakka.

Uusia pelaajia ovat muun muassa ennenkin Lappeenrannassa pelanneet puolustajat Aino Partinen ja Lotta Vesterinen sekä hyökkääjä Maria Utti, mutta muut tulijat ovat nuoria, eikä heiltä voi ihmeitä liigassa odottaa. Pudotuspeleihin rutosti vaihtunut joukkue saattaa silti, mutta ei sen pidemmälle.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Kukaan ei odota mitään, tabula rasa ja uudet tuulet
+ Sitoutumisen taso ja seuran toimintakulttuuri
+ X-factor: Juuli Hakkarainen
– Kuka tekee Hakkaraisen lisäksi maaleja?
– Kokematon valmennus tässä vastuussa

Paras pelaaja: Juuli Hakkarainen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Emma Kaila, puolustaja
Päävalmentaja: Joonas Haapala

—

8. Koovee – notkahdus viime kaudesta

Kooveessa on kokenut muutoksia ja heikentynyt, sillä ovi on käynyt lähinnä ulospäin. Anna-Mari Linnoinen torjuu Classicin maalilla, Jetta Uotila meni samaan suuntaan ja esimerkiksi Siru Jyrkkä ja Taija Jaakkola lopettivat.
Myös pätevä päävalmentaja Matias Ramstedt siirtyi syrjään, ja Kooveeta valmentaa jatkossa Tiina Röning. Joukkueen ykköstykki Veera Kauppi on koko loppuvuoden sairastuvalla, eikä hänestä ole apua kuin korkeintaan keväällä. Vaivoja on myös tärkeistä pelaajista Oona Kaupilla ja Elisa Männistöllä.

Henna Haverinen ja Johanna Homi tulivat Happeesta, mutta kaudesta voi povata sangen haasteellista, ja pudotuspelipaikka on maksimisuoritus. Ellinoora Huotarilta ja Elisa Männistöltä vaaditaan paljon tehoja jälleen, ja Oona Kauppi on totta kai kunnossa ollessaan huipputekijä. Pudotuspeleistä joukkue kuitenkaan tuskin pullahtaa ulos.

Vahvudet/heikkoudet:
+ Hyviä nuoria pelaajia, hyvä rutiinitaso
+ Veera Kauppi on parhaimmillaan jopa sarjan paras pelaaja – kunnossa ollessaan
– Paljon muutoksia, myös valmennuksessa, ei voi olla näkymättä
– Avainpelaajien loukkaantumiset
– Kokemusta lähti

Vahvuudet/heikkoudet:
Paras pelaaja: Oona Kauppi, hyökkääjä
Nouseva tähti: Mia Vallenius, hyökkääjä/puolustaja
Päävalmentaja: Tiina Röning

—

9. Rankat Ankat – musta hevonen

Oulussa pelataan jälleen pienen hiljaiselon jälkeen naisten liigaa, kun SS Rankat Ankat jyräsi viime kauden divarin läpi ilman yhtään tappiota vain kaksi tasapeliä ”rasitteenaan”. Nyt haaste kovenee liigatasolla, ja joukkue on tietynlainen musta hevonen ja jokerikortti sarjassa. Pelaajistossa on kokeneita liigapelureita á la Annukka Häkli, Happeessa viime kaudella pelannut Hanna-Mari Uimonen, Sveitsistä palannut Emmi Niemelä ja niin edespäin. Pistenainen Marianne Kinnusen lähtö Porvooseen toki kirpaisi.

Päävalmentaja Timo Kukkosen ryhmällä on paljon voitokkaita kokemuksia viime kaudelta, ja monella pelaajalla itseluottamus on korkealla liigan käynnistyessä. Rutiinitaso liigassa on monen pelaajan osalta arvoitus, ja siksi pudotuspelipaikka on toki mahdollinen, mutta kiven alla. Sarjapaikka säilyttämisen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, mutta heittämällä meno pudotuspeleihinkään ei olisi yllätys.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Kokeneita ja jo tasonsa osoittaneita liigapelureita
+ Yllätysmomentti ja jokerikortti – paineetonta peliä
+ Vaikea voitettava Oulussa
– Riittääkö taso kärjen takana?
– Paljon kokemattomiakin pelaajia

Paras pelaaja: Emmi Niemelä, hyökkääjä
Nouseva tähti: Sofia Lappalainen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Timo Kukkonen

—

10. EräViikingit – vain nimi ja logo vaihtuivat

Jos miesten puolella Erän ja Viikinkien yhdistyminen tarkoitti isoa muutosta, sama tilanne ei ole naisissa, sillä SSV:n naisten toiminta ei ole ollut lähelläkään miesten puolta. Joukkue on siis käytännössä vanha Erä III:n joukkue, jonka päävalmentajaksi tuli Janne Nissinen. Kärkipelaajat Anna Yli-Kojolan, Nea Suomisen ja Tuuli Rannalan (os. Huuskonen) johdolla ovat erinomaisia, mutta kärjen takana materiaali on aika kapea.

33-vuotiaan Yli-Kojolan kohdalla kausi voi olla jo viimeinen, eikä Jenni Morottajakaan ole enää nuori pelaaja, joten konkarit laittavat varmasti kaiken peliin. Heidän vanavedessään joukkue voi yltää puolivälieriin, mutta karsintapeikkoa ei pitäisi niskassa olla.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Vahvat kärkipelaajat tuovat pisteitä
+ Nuoret pelaajat kehittyvät ja pystyvät yllättämään
– Kärjen takana hiljaisempaa
– Voi romahdella pahastikin peleissä, puolustus ei vakuuta

Paras pelaaja: Anna Yli-Kojola, hyökkääjä
Nouseva tähti: Aino Tuokkola, hyökkääjä
Päävalmentaja: Janne Nissinen

—

11. Steelers – Kovat Muijat taas pääsarjassa

Toissa kaudella liigasta pudonnut Steelers palasi vuoden divaripalloilun jälkeen taas isoihin valoihin, kun se palautti Joutsenon Katajan ykkösdivariin karsinnoissa. Ryhmä on pysynyt hyvin kasassa, ja joukkue pääsee sarjaan yllättämään isompiaan melko paineettomasti. ”Koviksi Muijiksi” itseään kutsuvan joukkueen kovin muija on ehdottomasti liigassa jo aimmin kannuksia hankkinut Senni Hietanen, joka harjasi koko sarjan pistepörssin voiton viime kaudella kymmenen pinnan erolla seuraavaan.

Ida Hamari oli Hatsinan paras pistenainen divarissa, ja hän on nyt Steelersin apuna liigassa. Pisteitä pitäisi syntyä Hietasen ja Hamarin lisäksi ainakin Heli Haapalahdelta ja Milla Vähälältä. Karsinnat kutsuvat, mutta eväät liigapaikan säilyttämiselle ovat olemassa.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Senni Hietanen
+ Paineeton altavastaajan asema
– Yleinen taso ei kovin korkea ole

Paras pelaaja: Senni Hietanen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Marika Haakana, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jani Perkonmäki

12. O2-Jyväskylä – Ampparit surisevat takaisin divariin

Viime kaudella liigassa debytoinut O2 säilytti sarjapaikkansa suoraan maalieron turvin, kun Koovee-tappio kääntyi kabinetissa voitoksi. Nyt joukkue on menettänyt ison liudan tärkeimpiä pelaajiaan, ja kaudesta voi povata erittäin haasteellista. Päävalmentaja Jere Viljanmaalla on käsissään melko kapealla materiaalilla varustettu joukkue, jonka ratkaisijat ovat vähissä. Jokunen yllätys voidaan nähdä, mutta sarjapaikan säilyttäminen vielä tälläkin kaudella olisi kova juttu Jyväskylässä. Paikalliskahinat tuovat väriä kaupunkiin, mutta Happee on ylivoimainen kaupungin valtiatar tällä kaudella.

Nuorista pelaajista Veera-Maria Jalkanen ja Kiia-Mari Avikainen ovat tulevaisuuden tähtiä, jotka ovat jo nyt isossa roolissa joukkueessa. Tukea tarvitaan taustalta, mutta vähissä se tuki on. Divari kutsuu.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Tiivis ydinryhmä, kaikki ovat sitoutuneita, jotka mukana ovat
+ Kukaan ei odota mitään, pääsee iskemään altavastaajana
– Materiaali ei kestä loukkaantumisia
– Heikko hyökkäyspeli, maaleja ei liikaa ole luvassa

Paras pelaaja: Emmi Luoma, puolustaja
Nouseva tähti: Veera-Maria Jalkanen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jere Viljanmaa