Kokenut Salibandyliiga-pelaaja Mikko Kohonen otti viime viikolla sanomalehti Ilkassa kantaa tuomaritoimintaan. Kohonen esitti ehdotuksen siitä, voisiko liigaotteluiden tuomareiden määrää lisätä nykyisestä kahdesta kolmeen. Pääkallo.fi tavoitti SPV:tä edustavan Kohosen kertomaan näkemyksistään.
Kohonen, 37, perusteli ideaa lajin jatkuvan kehittymisen kannalta.
– Tämä on niin nopea laji, että tämä vaatii silmiä. Joka pelissä tunteet nousevat pintaan, kun tuomarin duuni on kaikista vaikein kentällä. Joku tekee hienoja ilmaveivejä, mutta se ei ole läheskään niin vaikeata kuin tuomarin homma. Tämä on maailman nopein laji, hyökkääjä sanoi Ilkka-lehden mukaan.
Salibandyliiton hallitukseenkin kuuluva Kohonen korjaa puhelimessa hieman kommenttejaan ja korostaa, että kolmannen tuomarin mukaantulo on yksi varteenotettava vaihtoehto.
– Liiton hallituksessa saamme selville, kuinka paljon epäselviä ratkaisuja tulee, ja koko ajan haluamme tehdä duunia sen eteen, että säännöt ja tuomaritoiminta kehittyvät lajin mukana. Vaihtoehtoja toiminnan kehittämiseen on monia: videotarkkailu, kolmas tuomari, neljäs tuomari tai lisätekniikka, Kohonen listaa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että uudistusten myötä myös kustannukset lisääntyvät. Siksi ei voida varmasti sanoa, kuinka nopeasti uudistuksia olisi mahdollista tehdä, mutta kolminkertainen Suomen mestari painottaa keskustelun ja reagoinnin tärkeyttä.
– En sano, että tuomaritoiminta olisi huonoa, mutta kyseessä on laji, jossa pitää olla askeleen edellä. Joka vuosi tulee pelejä, joissa katsomo sekä molemmat joukkueet tietävät, että nyt ei ollut lajin sääntöjen kannalta hyvä päivä. Sitten tulee myös sellaisia, joissa kaikki ovat tyytyväisiä.
– Näitä koko ajan pohditaan. Olen pelannut 20 vuotta liigassa ja minulta kysytään usein kehityskohteita, ja yhteistyötä tehdään aktiivisesti.
Länsinaapuri Ruotsissa on erityisesti tällä kaudella käyty keskustelua liian kovaksi äityneestä fyysisestä pelistä, jotka ovat johtaneet jopa aivotärähdyksiin. Kohosen mukaan vastaavaa ongelmaa ei ole Suomessa.
– Ruotsissa tilanne on haastavampi, koska siellä on aiemmin linjattu sallivampi fyysinen kontakti ja mailakontaktit vihelletään herkemmin. Pelaajien turvallisuus on nyt noussut siellä tapetille. Suomessa puolestaan vartalokontaktia otetaan tarkemmalla kädellä pois.
Konkarihyökkääjä kuitenkin kertoo, että peli muuttuu kevättä kohti kotimaan liigassakin paljon fyysisemmäksi.
– Runkosarjan matalatempoinen viikkopeli on täysin eri kuin playoff-ottelu. Pleijareissa maalin edessä saa repiä, käyttää susikäsiä ja välillä kaksi miestä vetää leukoja käsivarsissa. Mutta tuomarit eivät tee sitä, vaan itse laji, Kohonen paaluttaa.
Lisäys 12.1. 15.44. Mikko Kohonen täsmensi kommenttejaan näin Twitterissä:
@ipairola @paakallofi Hallituksen edustajat ovat aina olleet ns. Kanava liiton operatiivisen toiminnan ja seurojen välillä, lisäksi…
— Mikko Kohonen (@MikkoKohonen17) January 11, 2017
@ipairola @paakallofi … Vuosien saatossa kurinpitomenettelyjen vaikeus tuottanut päänvaivaa lajin nopeuden ja sääntöjen kehittymisen takia
— Mikko Kohonen (@MikkoKohonen17) January 11, 2017
Hyvää tarinaa kohoselta. Toimittaja voisi vähentää paalutussanan käyttöä, ei joka kolumniin.
Pitäisköhän niihin sääntöihin kohta saada ne liiga/divari-tulkinnat, jotta voidaan oikeuttaa ne jokaisessa pelissä olevat sääntöjen vastaiset työntämiset ja nuo mainitut susikädet ja roikkumiset. Perustavan laatuinen ongelma mielestäni, että lajin korkeimmalla tasolla ei pelata sääntöjen mukaisesti.
Hyviä kommentteja todelliselta asiantuntijalta eli huippupelaajalta. Olisi tosiaan ihan kiva, jos lajia pelattaisiin sen voimassaolevilla säännöillä. Nyt tuntuu, että tehdään vain tulkintoja aiheesta kukin oman (usein jääkiekkoon perustuvan) tulkinnan mukaan. On jokseenkin naurettavaa että junnupeleissäkin puhutaan pään ylhäällä pitämisen tärkeydestä ettei päälle ajettaessa tule pahempia vammoja. Tällaiset ajot kun ovat sääntöjen vastaisia, mutta jatkuvastihan niitä näkee junnuista liigatasolle. Vauhtia, vääntöä olka olkaa vasten ja taitoa takaisin kentälle. Raukkamaista selkään ajoa ei moni kaipaa. Eli jospa vain noudatettaisiin olemassa olevia sääntöjä eikä tulkita liikaa.
” Liiton hallituksessa saamme selville, kuinka paljon epäselviä ratkaisuja tulee.”
Toimitus osannee vastata mitä Kohonen on tarkoittanut yllä olevalla. Mitä epäselviä ratkaisuja hallituksen jäsen Kohonen haastattelussa on tarkoittanut ja miten liiton hallitus tai sen jäsen Kohonen on kyseisiä tilanteita monitoroinut.
Morjensta kaikille! Mahtava ja tärkeä keskustelu. Epäselvillä ratkaisuilla tarkoitin juuri niitä tilanteita kun esim. Kontaktien linjauksista on liikaa epäselvyyksiä eri tahojen kesken. Niistä tulee viidakkorummun ja suorien yhteyksien kautta viestiä ja kysymyksiä. Ratkaisuja pitää aina tehdä. Joskus tuomari näkee tilanteen toisin , josku kahdella tuomarilla ei voi nähdä kaikkia tilanteita, joskus pelaajat ja valmentajat ovat tunnereaktioissaan laput silmillä ja täysin väärässä. Voi olla että kaikki tilanteet ovat selviä tuomareille, mutta pelaajilla ja valmentajilla on monesta tilanteesta kysymyksiä ja erilainen näkökanta liikaa ja sitten kun ottaa vielä katsojanäkökulman niin lähepäs katsomaan ns. Uuden katsojan kanssa peliä , jolle täytyy selittää jokainen vapari , jäähy miksi näin ja miksi noin ja miksi aiemmin jne. Televisionkin selostajien täytyy aina improvisoida selostusta vapareiden ja jäähyjen kohdalla . Meillä on tuomarituominnalle tosi vaikea laji ja en halua antaa kuraa vaan nostaa pöydälle sen että se on vaikeaa ja sille pitää antaa kaikki apu, jotta pääsemme parempaan laatuun lajina kentällä , vaihtopenkillä , tvssä, ja katsomossa. Ratkaisu on asioiden korjaamiseksi on helppo: säännöt ja linjaukset kaikille vesiselväksi ja lisää silmiä kentälle jotta niistä voidaan pitää huolta, mutta käytännössä asia ei ole niin helppo ,vaan vaatii paljon työtä. #salibandynhaastavintyö
Eikö kansainvälinen lajiliitto IFF ole se taho joka päättää säännöistä? Näin ollen viestiä olisi hyvä laittaa lajiliittojen suuntaan. Jääkiekossa on videotuomaria ja ukkoa kentällä kuin pipoa, niin silti esimerkiksi ISTVn asiantuntijat ruotivat viikottain mikä taklaus milloinkin on puhdas. Näin on myös salibandyssä. Yhteistä kummankin lajin selostajille on usein se se, että he eivät tunne kovinkaan hyvin lajinsa sääntöjä. Sama näyttäisi pätevän myös useamman pelaajan osalta. Ennen kustannusten lisäämistä voisi olla hyvästä, että kaikki pelaajat perehdytettäisiin jo nuoriena pelin sääntöihin.
Jepelle; aivan loistava kommentti!
Maksamme hintaa kiekkomarinoinnista eli laji-ihmisetkin valtaosin ajautuneet väärinkäsitykseen taklaamisesta/ fysisestä pelaamisesta.
Säännöt eivät kuitenkaan ole muuttuneet mitä taklaamiseen tulee, mutta olemme kiekon takia jakenties ’ruotsin mallin’ perässä ajautuneet nykyiseen tilanteeseen.
No, vein kaverini, joka viheltää futista pääsarjatasolla, katsomaan miesten salibandyliigan ottelua. Hetken peliä seurattuaan hän totesi että tuomarithan vaan seisovat kentällä! Itsekin jääkiekkoa ja salibandyä viheltäneenä katselin hommaa hetken tarkemmin ja näin tosiaan oli. Molemmat seisoivat omassa päädyssään. Ja saman olen pannut merkille tämän jälkeen muissakin peleissä. Ehkä tuo liikkeen lisääminen voisi auttaa epäselvin tuomioihin.
pöh, paikallaan oleva tuomari näkee paremmin kuin juokseva. Mihin siellä pitäisi edes juosta? Toki liikkuvat pelin mukana ylös ja alaspäin, mutta silloinkin tulee monesti kiire peruuttaa alta pois.
En nyt ainakaan lisäisi säntäilyä kentällä, ovat vaan sitten tiellä.
Ihan huomautuksena, meillä on joitakin parin lajin huipputuomareita jotka viheltävät sekä salibandyn että futiksen pääsarjaa. Yksi jopa on kv- tuomari salibandyssä, ja FIFA-tuomari futiksessa. Lisäksi molempien lajien erotuomarijohdossa on toisen lajin pääsarjaa viheltänyt henkilö.
Aiemmin oli jopa sellainen hauska tilanne, että salibandyn ja jalkapallon erotuomarivaliokuntien puheenjohtajina oli veljekset. 😀
Eli kyllä ne käytänteet jotka soveltuvat toiseen palloilulajiin useimmiten pääsevät harkintaan ja kokeiluun.
tottakai futisdumari juoksee 90m kentällä pelin mukana kun on ainoa pillimies
säbässä kaksi jotka hoitavat noin puolen kentän alueella liikkumista, eli noin 20 m, ei siinä tarvitse koko ajan juosta (joka tuntui olevan arvonmittari)