Sipoolainen Ådalens Idrottsförening, ÅIF, pelaa naisten Salibandyliigaa kaudella 2017-2018. Divarin voitto ja sarjanousu varmistuivat viikonloppuna Turussa, kun ÅIF voitti sarjajumbo AFC Campuksen. Voiton myötä nousu sinetöityi jo kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä, kun piste-ero sarjakakkoseen SB Vantaaseen kasvoi 8 pisteeseen.

Edelliskauden liigakarsinnassa Happeelle viidennessä pelissä koetun karvaan pettymyksen muistot pyyhkiytyivät kerralla mielistä suoran nousun myötä. ÅIF:n sarjanousua voi pitää ansaittuna, sillä joukkue oli naisten divarin selvästi tasaisin ja tasapainoisin joukkue, jonka suoritustasossa ei tapahtunut merkittäviä heilahduksia kauden aikana.

Muutoin tasaisessa divarissa vain kaksi tappiota (ennen kahta viimeistä kierrosta) kokenut ÅIF ei jättänyt muille mitään mahdollisuutta yllätykseen. Naisten divarin suoran nousijan osalta Pääkallo.fi:n kausiennakko piti siis hyvin kutinsa.

Ratkaisijarintamalta löytyi leveyttä

Yksi menestyksen avaintekijöistä oli, että ennen kautta kesällä ÅIF:n pelaajistossa tapahtui vain maltillisia muutoksia.

Edelliskauden runkopelaajista siipiään liigaan lähtivät kokeilemaan avainpuolustaja Rina Rautala (Happee) ja hyökkääjä Elina Hautojärvi (PSS). Muuten pelaajapakka pysyi pääosin hyvin koossa. Uusia pelaajia saapui vähän, merkittävimpänä ilopilleri Ella Ahtiainen Turun Sheriffseistä, mutta kokonaisuutena edelliskauden vahvan rungon varaan oli hyvä rakentaa joukkueen peliä.

Pelaajapakan kokiessa pieniä muutoksia ÅIF:n kivijalan onkin muodostanut joukkueen tiivis yhtenäisyys ja tasaisen vahva pelaajamateriaali. On laskettava joukkueen vahvuudeksi, että ringissä ei ole ollut varsinaisia tähtiä. Sen sijaan vahvoja profiilipelaajia on löytynyt sitäkin enemmän. Läpi kauden joukkue on voinut peluuttaa kolmen vahvan kentällisen rulettia eikä vastuu ratkaisuista ole jäänyt yhden kentän tai yksittäisten pelaajien varaan millään pelin osa-alueella.

Maalivahtipeli oli sarjan ehdotonta huippua. Ykköstorjujan paikan lunasti kauden mittaan itselleen nuorten maajoukkueessakin esiintynyt Teea Lehikoinen, jonka torjuntaprosentti ennen kahta viimeistä sarjakierrosta on mukava 91,49. Toinen torjuja Laura Karppinen on antanut panoksensa joukkueelle sekä maalinsuulla että äänekkäänä hengenluojana.

Puolustuspelaamisessa korostui vahva koko joukkueen taktinen puolustaminen, mutta pakkikalustossa sipoolaisten maalia varjelivat profiilipelaajina kokeneet Satu Saarikoski, Eerika Suominen ja Veera Simola. Etenkin kahden jälkimmäisen runsas liigakokemus, vahva pallollinen pelaaminen ja tulivoimaisuus olivat kovia pelotteita myös joukkueen hyökkäyspelissä.

Kahden suunnan hyökkääjistä profiiliaan nostivat erityisesti taitavakätinen Ira Töyrylä ja älykkäästi sijoittuva kapteeni Anni Kettunen.

Hyökkäyspäässä ykkösketjun tutkapari Emma Hartwall-Bianca Boman oli odotetun tehokas. Yhteensä yli 40 maalia paukuttaneen kaksikon taustalla useat muutkin pelaajat osoittivat, että liiganousijan taso on laaja: esimerkiksi Susanna Aura (joka oli syksyllä pitkään poissa loukkaantumisen vuoksi) ja Camilla Granqvist iskivät liki 10 maalia naiseen ja olivat pelillisesti vahvoja kauden ratkaisuhetkillä. Edellisellä kaudella rotaatiopelaajan rooliin joutunut tuulennopea Mette Wecksten otti vakuuttavasti paikkansa pelaavasta kokoonpanosta ja oli vahva osa sipoolaisten yllätyksellistä hyökkäystä lähes kymmenellä maalillaan.

ÅIF:n nuorista juniorikoulun kasvateista useat pelurit nousivat merkittävään rooliin. Annika Hautojärvi oli luotettava runkopuolustaja läpi kauden. Myös juniori-ikäinen Viktoria Myllylä esitti erittäin lupaavia otteita. Hyökkäyspäässä useat nuorista pelaajista saivat kauden mittaan arvokasta kokemusta naisten peleistä ja myös onnistuivat pelillisesti, kuten kauden ratkaisupeleissä erinomaiseen vireeseen äitynyt Krista Päivärinne.

ÅIF:n A-tyttöjen joukkue pelasi kauden aikana A-tyttöjen SM-sarjaa, joten sipoolaisen pelaajatuotannon tulevaisuuskin näyttää valoisalta.

Sarjanousun varmistaneen Campus-voiton jälkeisessä juhlatunnelmassa joukkueen pelaajilla on lähes yksimielinen näkemys menestyksen syistä. Taitavan ja yllätyksellisen Susanna Auran mielestä keskeiset syyt liiganousulle ovat olleet hyvä joukkuehenki, kaikkien pelaajien motivaatio ja tahto voittaa. Auran kehut saa myös hyvä valmennus ja hyvin laadittu taktiikka, jossa pelaajienkin mielipidettä on kuunneltu.

Samoilla linjoilla on hyvän kauden pelannut Mette Wecksten, jonka mielestä joukkuehenki ja valmennus ovat olleet ”ihan sairaan hyviä”, koko joukkueella on ollut korkea motivaatio ja omien tavoitteiden eteen on tahdottu tehdä ja myös tehty töitä täysillä. Kokenut Veera Simola puolestaan odottaa jo paluuta liigapeleihin parin vuoden divarikokemuksen jälkeen. Simola yhtyy Auran ja Weckstenin näkemyksiin ja toteaa lisäksi, että mahdollisuus päästä tahkoamaan liigapelejä on ollut suuri motivaatiotekijä.

Kehitystä myös taktisella puolella

Voittavan pelaajamateriaalin lisäksi voittava joukkue tarvitsee voittavan valmennuksen. Joukkueen valmentajina kaudella aloittivat uudet nimet Jukka Kettunen ja Sami Vidgren. Harvemmin ajatellaan, että täysin uusi valmennusporras astuisi tuttuun toimintaympäristöön, mutta ÅIF:n tapauksessa näin voi sanoa. Yhtenäisyyden tukijalka rakentui osittain sen varaan, että uusi päävalmentaja tunsi ennestään joukkueen pelaajiston ja pelilliset vahvuudet.

Päävalmentaja Kettusella oli jo pestiä aloittaessaan selkeä näkemys joukkueesta, sen pelaajien ominaisuuksista ja pelitavallisista vahvuuksista, sillä hän oli seurannut joukkueen suorituksia tiiviisti edelliskauden aikana. Hyvä pelaajatuntemus yhdistettynä opettajan pedagogiseen valmennusotteeseen on varmasti vaikuttanut myönteisesti uuden pelitavan ja taktisten kuvioiden nopeassa juurruttamisessa sekä toimivien ja hyvin roolitettujen pelaajakoostumusten muodostamisessa.

Kettusen apuna valmennuksessa toiminut monipuolinen salibandytietäjä ja -osaaja Sami Vidgren on ollut merkittävässä roolissa joukkueen taktisten linjausten kehittämisessä. Valmennuskaksikon yhteistyö onkin ollut sujuvaa ja tuottanut hyvää tulosta niin kaukalon laidalla kuin laatikon sisällä.

Päävalmentaja on kiitellyt joukkueensa yhtenäisyyttä ja yhteishenkeä niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Kettusen mukaan joukkueessa keskustellaan pelillisistä asioista ja niitä myös pyritään ratkaisemaan niin pelaajien kesken kuin pelaajien ja valmentajien välisillä yhteiskeskusteluilla. On kuvaavaa, että ÅIF pelasi läpi kauden kolmella vahvalla kentällisellä, jossa jokainen pelaaja oli mukana vahvalla panoksella. Sana ”yhtenäisyys” kuvaa hyvin Ådalensin naisten kautta niin pelaajistossa kuin valmennuksessa.

Kesäharjoitteluun valmentajavelhot toivat omia mausteitaan, kuten painiharjoitteita, uudenlaista fyysistä harjoittelua ja uusia taktisia elementtejä. Pelaajarungon ollessa kasassa hyvissä ajoin kesällä, oli joukkueella myös aikaa harjoitella uusia taktisia kuvioita. Merkittävänä taktisena muutoksena pettymykseen päättyneestä liigakarsintakaudesta Kettunen ja Vidgren vahvistivat koko kentän ja koko kentällisen puolustuspelaamista.

Edelliskaudella korkeasta karvauspelistä tunnetuksi tullut ÅIF siirtyi käyttämään vastustajan mukaan muokkautuvaa, pelin aikanakin vaihdellutta karvaustasoa ja -aktiivisuutta sekä muunneltavaa puolustusmuodostelmaa.

Pelin avaamisessa korostui aktiivinen pallonhallinta, jonka myötä oma joukkue sai tarvittaessa kaipaamansa pelillistä lepoaikaa pallollisena ja toisaalta oli hyökätessäänkin jo valmistautunut puolustamaan. Pelaajien suunnitelmallinen sijoittuminen ja aktiiviset tukiliikkeet niin pallollisessa kuin pallottomassa pelissä olivat läpi kauden joukkueen tukiranka. Erityisen selvästi se näkyi tiukoissa peleissä, joissa joukkue oli ajoittain vastaanottavana osapuolena, mutta pystyi kääntämään ne silti edukseen järkevän puolustustaktisen pelaamisen ansiosta.

Ennen kahta viimeistä kierrosta sipoolaisten verkkoon on tehty ylivoimaisesti vähiten maaleja naisten divarissa, 55, eli vain 2,75 maalia peliä kohti ja yli kaksikymmentä maalia vähemmän kuin sarjakakkosen SB Vantaan rysään.

Luottavaisin mielin kohti pääsarjaa

ÅIF saavutti kauden tavoitteensa, mutta ei aio tyytyä vain haistelemaan ilmapiiriä ensi kauden liigassa. Liigajoukkueita vastaan pelatut ottelut antavat uskoa menestymiseen pääsarjassa.

Suomen Cupissa vastaan asettunut TPS tosin osoittautui liian kovaksi, mutta esimerkiksi syksyllä ennen kautta pelatut harjoitusottelut EräViikinkejä vastaan päättyivät sipoolaisten selviin voittoihin. Ja vaikka ÅIF voitti divarin suvereeniin tyyliin, parannettavaakin jäi. Esimerkiksi ylivoimapelaaminen ei ollut niin tehokasta kuin sarjataulukon tai ylivoimatilaisuuksien perusteella voisi kuvitella. S

amoin nopeisiin tilanteenkääntöihin puolustuksesta hyökkäykseen riittää sipoolaisten valmennusportaalla varmasti uusia näkemyksiä liigakautta varten.

Sipoon Ingman Areenalla kuitenkin halutaan kokea onnistumisia ja saavuttaa menestystä myös valtakunnan korkeimmalla sarjatasolla. Valmentaja Kettunen vakuuttaa olevansa rauhallinen ja luottaa ryhmäänsä, jonka on nähnyt kehittyvän ja kasvavan myös kuluvan kauden aikana. Vahvan kauden jälkeen on hyvä ponnistaa kesälaitumelle lataamaan liiga-akkuja.

Pelaamalla ansaittu sarjanousu on hartaasti toivottu palkinto pitkäjänteisestä juniorikasvatuksesta ja naisten joukkueen järkevästä rakennustyöstä Sipoossa. Samalla se on merkittävä piristysruiske koko seuralle. Ennestään tiivis ja aktiivinen seuratoimijoiden yhteisö saa varmasti lisää puhtia toimintaansa liigastatuksen myötä.

Joukkueessa on valmis ja hyvä sekoitus nuoria lupaavia omia kasvatteja ja liigatasolla aiemminkin rutinoituneita kokeneempia pelaajia. Tiivis ja tunnelmallinen Ingman Areena on takuuvarmasti hikinen paikka vierailla jokaiselle liigajoukkueelle.

Tällä hetkellä ÅIF kirjoittaa kiehtovaa salibandytarinaa eikä tarina taida olla vielä edes huipennuksessaan.