Kevään pudotuspeleissä ovat nousseet jälleen runkosarjaa enemmän esiin nämä kuuluisat ”ylilyönnit”. Happeella Otto Tikka joutui seuraamaan ratkaisupelit sivussa ja nyt kova kohtalo osui game 7 EräViikinkien Tommi Rosendahlin kohdalle. Tikka sai ottelun jälkeisessä tutkinnassa kolmen ottelun pelikiellon, jolla hän missasi viimeiset välieräpelit sekä tulee missaamaan pronssiottelun. Rosendahl joutuu huilaamaan Superfinaalin, joka on itsessäänkin jo kova rangaistus.

Oma mielipiteeni on se, että molemmissa tuomiot olivat perusteltuja ja oikeita. Pelaaja on vastuussa käsistään ja käsissään kantamastaan mailasta.

Mielestäni meidän lajina tulee ottaa selkeä linja näiden ylilyöntien osalta. Ja tämä pitää tuomareiden linjata tulevalle kaudelle selkeästi. Salibandylla on hyvä mahdollisuus erottautua jääkiekosta, joka on kaikessa älyttömyydessään mennyt väkivaltaisuudessa täysin yli. Ja kun jääkiekossa vielä tietyt valmentajat selkeästi piilossa ”käskyttävät” pelaajia pelaamaan ”kovaa”, niin silloin se tarkoittaa yleensä suurta loukkaantumisvaaraa vastustajan jollekin satunnaiselle pelaajalle, joka sattuu ylikovan kontaktin kohteeksi. Tätä ”käskyttämistä” en itse toivoisi näkeväni jatkossa salibandykentillä. Meillä on mahdollisuus linjata toimintamme vauhdikkaaksi ja taitoa suosivaksi lajiksi. Vastustajaa täytyy kunnioittaa enemmän.

Puolustan Tikkaa ja Rosendahlia sillä, että tuomarit eivät vielä ole linjanneet näitä asioita tarpeeksi selkeästi. Pelaaja on vastuussa käsistään ja mailastaan myös silloin, kun maalin eteen mennään lyömään maalivahtia täysiä sormille. Tässä tuomareiden pitäisi pystyä suojelemaan myös maalivahteja paremmin ja se on helppoa linjata niin, että jokaisesta maalivahtia sormille tulleesta lyönnistä tulisi antaa viiden minuutin rangaistus automaattisesti. Törkeistä lyönneistä tulisi antaa suoraan punainen kortti ja yhden pelin huili. Kun nykyään saa maalivahtia teloa aika surutta, niin puolustan täysin sitä, että Tikka ja Rosendahl ottivat pelikieltonsa tilanteista. Tikan tapauksessa Nico Salo löi todella kovaa Happeen maalivahtia sormille ja niin taisi olla myös Rosendahlin tapauksessa.

Itseäni häiritsee myös suunnattomasti se suunta mihin salibandyn ”kovaa” pelaaminen on mennyt normaalissa 5vs5-pelaamisessa. Pelaajat saavat käyttää käsiään aika kovasti jatkuvaan vastustajassa roikkumiseen ja vauhdin hidastamiseen. Saman ilmiön olen huomannut sekä A-junioreiden sarjassa että miesten liigassa ja tämä näkyy lähes poikkeuksetta kaikissa peleissä mitä nykyään pelataan. Jos tässäkin linjattaisiin selkeämmin käsien käyttö siten, että jos käsillä estetään selkeästi vastustajan vauhdin hidastaminen tai liikkuminen esimerkiksi laidoissa ja kulmissa, niin siitä annetaan aina kahden minuutin jäähy. Uskon, että tällä saataisiin kitkettyä käsien käyttö pois ja nopeille ja taitaville pelaajille lisää tilaa ja aikaa toteuttaa itseään. Tuloksena olisi varmasti viihdyttävämpää peliä. Nyt hyökkääjiltä viedään liikaa taidollista etua pois jatkuvalla roikkumisella ja puolustajat saavat tällä selkeän edun puolustettaessa.

Tuomareiden, liiton ja liigan pitäisi linjata peliä siihen suuntaan, että se suosii enemmän taitopelaamista. Taitopelaamisella tarkoitan hyökkäyspelaamisen lisäksi myös sitä, että puolustajien pitää oppia puolustamaan taitavammin hyökkääjiä. Kroppaa pitää alkaa osata käyttää oikein ja sitä kättä, jossa maila puolustettaessa on. Sillä kädellä, jossa maila on, pitää osata pelata ja puolustaa oikein ja paremmin ilman kahden käden painiotetta, jolla tapetaan aina vauhti hyökkäyspelaamisesta. Mailakäden käyttökin on helppo linjata niin, että aina kun maila osuu korkealla vastustajaa päähän, niin siitä tulee automaattisesti kahden minuutin rangaistus. Ja törkeimmistä osumista tulisi viisi minuuttia tai enemmän. Silloin niitäkään tilanteita ei tarvitse aina arpoa erikseen.

Selkeästi linja vaihtelee tuomaripareittain. Toinen pari suosii ”kovempaa” peliä ja joku toinen ottaa herkemmin rikkeet pois. Liian usein tuomaroinneissa keskitytään ns. lillukanvarsiin ja tulkitaan sääntökirjasta täysin peliin kuulumattomia asioita. Yhtenä räikeimpänä esimerkkinä oli liigan peli, jossa pelattiin äärimmäisen kovaa, roikuttiin ja revittiin ja jäähyjä jätettiin surutta viheltämättä selkeistä fyysisistä rikkeistä ja ylilyönneistä. Sitten annettiin jäähy väärästä etäisyydestä. Tullaan kysymykseen, että mikä on tuomareiden tehtävä? Suojella pelaajia ja suosia taitopelaamista vai tulkita sääntökirjasta ne säännöt, joilla ei pelin kulkuun ole käytännössä mitään tekemistä?

Jos me onnistuisimme siis linjaamaan käsien käyttö eri pelintilanteissa paremmin, niin suurimmilta ”ylilyönneiltä” vältyttäisiin. Pelaajat voisivat turvallisin mielin käyttää käsiään siihen tärkeimpään eli näyttävään ja taitavaan pelaamiseen. Maalivahdit saisivat rauhassa keskittyä torjumiseen pienemmällä pelolla siitä, että sormet ovat maalinedushässäköissä hajalla. Kaikki voisivat turvallisin mielin pelata peliä, jossa ei ole suurta pelkoa siitä, että joku vetää mailanvarrella hampaat sisään. Tai jos vetää, niin siitä on sitten luvassa vähän isompaa ”kakkua”.

Niin, ja loppuun vielä se jäähyjen kalastelu, sukeltelu ja hyppinen. Lopettakaa nyt hyvät pelimiehet se. Ei se kuulu tähän lajiin.