Yksi helsinkiläisen salibandyn legendoista saattoi pelata liigauransa viimeisen ottelun lauantaina. Tom Strömsten otti Superfinaali-tappion ymmärrettävästi raskaasti, mutta hehkutti EräViikinkien tähän asti kulkemaa taivalta.
Strömsten saapui Pääkallo.fi:n haastateltavaksi tunteikkaana, ja konkarin kasvoilta paistoi pettymys.
EräViikinkien pelaaminen puolustuspäässä ei ollut sillä tasolla, jolla hän Strömsten odotti sen olevan.
– Sanotaan näin, että sattui lapsuksia turhan paljon. Kohelsimme puolustuspäässä. Pallollinen peli parani loppua kohden, mutta jos päästää yhdeksän maalia, niin ei sillä voi voittaa.
Strömsten oli myös kriittinen oman ja kentällisensä pelaamisen suhteen.
– Olen tosi pettynyt omaan ja meidän viisikon peliin. Kolme otettiin omiin, vaikka pitäisi pystyä pelaamaan aika lailla nolla–nollaa.
Ottelun käännekohdaksi muodostui toisen erän jälkimmäinen puolisko. EräViikingeillä oli oma etsikkoaikana 4–5-tappiolla ollessaan, mutta pallo ei uponnut Classic-vahti Lassi Torisevan selän taakse.
Tamperelaiset puolestaan käyttivät paikkansa hyväksi ja iskivät kolme maalia alle kahdessa minuutissa. Strömstenin oli vaikea löytää syytä yht’äkkiseen tilanteen repeämiseen.
– Se on hyvä kysymys, miksi siinä pääsi niin käymään. Siinä tuli pieniä merkkausvirheitä ja menetimme pallon keskialueella, mistä kaveri teki. Kohelsimme pallon kanssa liikaa.
EräViikingit on näyttänyt aiemmin, että se pystyy nousemaan vaikeastakin tilanteesta viimeisen 20-minuuttisen aikana, ja siitä haettiin uskoa myös Superfinaalissa.
– Meillä on ollut hyviä viimeisiä eriä tällä kaudella. Olemme ottaneet huonoudestamme kiinni ja parantaneet. Nytkin paransimme ja olimme pallolla, mutta emme päässeet riittävän lähelle, kokenut hyökkääjä harmitteli.
Strömsten kehui vuolaasti EräViikinkien debyyttikautta Salibandyliigassa. Matka Superfinaaliin on sujunut hänen mukaansa hienosti, vaikka joukkue kasattiin kahden vanhan kilpakumppanin ympärille.
– Olimme Mosahallilla ennen tänne jäähallille lähtöä, ja jokainen sai sanoa muutaman sanan tästä kaudesta. Lopputulema oli se, että kaksi paikalliskilpailijaa hitsautui joukkueeksi. Saimme uusia ystäviä ja pelasimme alusta asti toisillemme. Se on uskomatonta. Aloimme tehdä hommia logon eteen, ja se oli hienoa nähdä.
Päättyikö liigaurasi tähän otteluun?
– Turha sitä on tänään päättää. Viime pelin jälkeen oli hyvä fiilis ja nyt on erilainen fiilis. Huilataan tässä vähän aikaa. Tällä tasolla todennäköisempää on pelien loppuminen kuin jatkuminen, mutta mietitään sitä myöhemmin.
Tapanilan Erä, tuo aito Helsinkiläinen autenttinen urheilu- ja salibandyseura takaisin.
Viikonlopun hesarissa toimittaja ehdotti Viikingit nimeä seuralle.