Miesten Superfinaalissa iskevät lauantaina vastakkain runkosarjan voittanut Classic ja kakkoseksi sijoittunut EräViikingit. Pääkallo.fi haastatteli kauden viimeistä viikkoa viettävää Classicin Nico Saloa ottelun alla.

Salolla on kokemusta jo viime vuoden Superfinaalista, eli Hartwall Arenan kirkkaat valot eivät nuorelle, mutta kokeneelle tamperelaiselle tule yllätyksenä.

– Aika samanlainen jännitys tässä silti on kuin viimeksikin. Vähän turvallisemmin mielin tässä nyt ehkä on, kun on hyvät muistot viime vuodesta takaraivossa. Voi ehkä vähän itsevarmemmin lähteä peliin, Salo pohtii.

Varsinaista hyötyä siitä ei Classicin ykkössentterin mukaan ole, että viime kevään mestarit ovat jo kertaalleen saaneet tapahtuman kokea.

– Ei siitä ainakaan mitään varsinaista etua ole. EräViikingeillä on paljon kokeneita kavereita, jotka ovat tottuneet pelaamaan ison yleisön edessä, Salo tuumii.

Ei vielä hyvästejä

Lauantain Superfinaali on toistaiseksi Salon viimeinen ottelu Classicissa, sillä 23-vuotias keskushyökkääjä siirtyy ensi kaudeksi Ruotsin Superliigaan, Helsingborgin riveihin. Vielä jäähyväisottelu ei Classicin kasvatissa herätä erityisiä tuntemuksia.

– Ei sitä ole oikein vielä itse tajunnut, että on lähdössä pois, kun on elänyt joukkueen mukana niin vahvasti tätä kevättä. En ole antanut itseni vielä haikailla tulevaa. Laitetaan ensin lauantaina kaikki likoon ja katsotaan sitten tuleeko ikävä. Veikkaan kyllä, että tulee. Tarkoitus on kuitenkin kesäkin vielä treenata poikien kanssa, niin eivät nämä vielä hyvästit ole, Salo availee fiiliksiään.

Salo on pohtinut siirtoa jo pidempään. Parin vuoden ajan takaraivossa on siintänyt ajatus siitä, milloin olisi oikea hetki.

– Nyt on siviilipuolellakin asiat sillä tavalla hyvin, että on mahdollista lähteä ja SM-kultaa on jo kertaalleen voitettu Classicissa. Tuntuu, että nyt on hyvä hetki nähdä jotain uutta. Koen myös, että sentteripelaaminen on edennyt sen verran hyvälle tasolle, että on mukava lähteä jatkamaan sen kehittämistä Ruotsiin.

Maajoukkueessakin isoon rooliin kahden viimeisen MM-projektin aikana noussutta Saloa on tituleerattu viime vuosien aikana jopa Salibandyliigan parhaaksi pelaajaksi. Hänen ruutunsa hallitsevan mestarin rosterissa on kentällä sen verran tärkeä, että sitä ei ole helppo paikata edes liigan huippujoukkueessa. Pukukopin puolella Salo ei kuitenkaan ole se Classicin äänekkäin. Hän kuvailee itseään jopa ujoksi.

– Kyllä Jussi Piha hoitaa kapteenin ominaisuudessa suurimman osan puhumisesta. Itse puhun silloin, kun sellanen fiilis on, enkä ole koko aikaa äänessä. Olen normaalisti aika ujo ryhmässä, mutta silloin kun on tietty fiilis tai flow päällä tai koen, että on tarvetta avata suu, niin tekstiä voi tulla paljonkin.

Yksi joukkueen johtavista pelaajista hän kuitenkin kokonaisvaltaisesti on. Vaan kuka sitten on Classicin kopin äänekkäin?

– Kyllä se Salmisen Tino taitaa olla. Jekkua tulee koko ajan ja yrittäähän se sitä läppääkin viljellä aika paljon. En sitten tiedä onko se niin hyvää, Salo naurahtaa.

– Meillä on kyllä hyvä henki. Nippu on aika tiivis. Eihän siihen kauheasti muutoksia viime kaudesta tullutkaan. Tässä ovat monet pelaajat pelanneet vuosia kimpassa ja taso on koko ajan vain parantunut joukkueen sisällä. Kilpailuhenki on pysynyt kovana ja vaadimme toisiltamme koko ajan enemmän, Salo jatkaa vakavoituen jälleen.

Kevät herätti

Classicin kauden kokonaisuudessaan rauhallinen persoona näkee sujuneen suhteellisen hyvin. Runkosarjassa ei monesti miehen mukaan vielä joukkueen parasta peliä nähty ja osa voitoista irtosi jopa rutiinin myötä.

– Vähän hilkulla oli muutamat matsit. Teimme tosi vaikeita niistä itsellemme. Playoffeissa on sitten löytynyt hyvä meininki, kun työnteko kimpassa on parantunut ja reagoimme viisikkona paremmin. Onneksi löytyi kevään aikana nimenomaan. Olimme tosi hyviä välieräsarjassamme.

Välierissä joukkue totisesti kylvetti Jyväskylän Happeeta voitoin 4-0 ja passitti tylysti ”hirvet” pronssiotteluun. Puolivälierissä Indiansia vastaan kone hieman yskähteli kahdessa ensimmäisessä pelissä. Tuntui kuin käsijarru olisi unohtunut päälle.

– Emme heittäytyneet ihan täysillä pelille niissä ensimmäisissä matseissa. Ei annettu jokaista solua kentälle. En tiedä mitä siinä varsinaisesti tapahtui, että peli alkoi luistamaan paremmin, mutta tajusimme taas, että yhdessä niitä hommia on paiskittava. Keskityimme jokaiseen vaihtoon yksi kerrallaan ja löimme kroppaa likoon. Siitä se sitten aukesi. Indians oli kyllä loistava vastustaja siihen sarjaan. He pelasivat tosi hyvin ja haastoivat meitä ihan kunnolla, Salo toteaa.

Superfinaalissa vastaan asettuvan EräViikinkien ryhmästä löytyy paljon Salolle tuttuja pelaajia maajoukkueprojekteista. Joukkueet kohtasivat aiemmin tällä kaudella jo runkosarjapelien lisäksi cupin finaalissa, jonka vei nimiinsä niukasti EräViikingit. Vastustajan vaarallisuus on siis varsin hyvin tiedossa.

– Vastustaja on erittäin hyvä. Maajoukkueesta olen oppinut tuntemaan osan heidän pelaajistaan, ja he ovat kyllä todella voitonhaluisia pelaajia sekä varsinaisia voittajatyyppejä. Tulossa on kova matsi ja innolla odotan, kummasta joukkueesta löytyvät ne vahvemmat voittajatyypit. Heillä on paljon taitoa ja leveyttä, ja he saivat varmasti virtaa, kun harjasivat välierissä SPV:n tiukasti vasta ”seiskapelissä”, Salo analysoi.

Eroja valmistautumisessa ja sitä kautta mahdollisesti pelivalmiudessakin voi olla lauantaina, sillä Classic on ollut pelaamatta selvästi pidempään kuin EräViikingit.

– Ei ole aiempaa kokemusta tällaisesta tilanteesta. Varmaankin se selviää sitten pelin alussa kummin päin pelituntuma tai pelaamattomuus kääntyy. Olemme mekin tässä treenanneet kovaa tämän kaksi viikkoa, eikä olla sillä saralla varmasti annettu siimaa. Tiistaina pelasimme ihan kunnon matsin keskenämme vastakkain, jotta olisimme valmiina pelitempoon, johon vastustaja on nyt tottunut.

Treenaamisen suhteen on muutoin edessä enää loppusuora.

– Vähän käymme vielä erikoistilanteita ja teemme pikku hiomista. Enempää taikoja ei varmasti pystykään enää tekemään, keräillään energiaa lauantaille, Salo sanoo.