Salibandyn Superfinaali mitellään lauantaina Hartwall Arenassa. Classicin ja EräViikinkien välinen miesten finaali tulee olemaan kiihkeä kamppailu.

Kaksi sangen suorasanaista, mutta erilaista salibandypersoonaa Toni ”Ylijohtava” Lötjönen sekä ammattifilosofi Jani Hakkarainen ruotivat Pääkallo.fi:lle Superfinaalin lähtökohdat. Samalla selvisi, että kenen joukoissa herrat seisovat ja millä perusteilla. Tämän kattavan ennakon kautta pääset helpoiten kiinni miesten Superfinaalin pelillisiin lähtökohtiin.

—

Eli ensiksi Lötjönen vastaa ja kysymys on simppeli: Kummalla joukkueella on parempi maalivahtiosasto?

Toni Lötjönen:
– Omissa papereissa tilanne on tasan. Kumpikaan ei ole onnistunut vakuuttamaan ainakaan meikäläistä näissä pudotuspeleissä. Toki siellä on hyviä suorituksia ja otteluita, mutta myös heikkoja hetkiä. Yhden ottelun finaalissa tämä asettaaa pienet kysymysmerkit varmasti jengien kannattajillekin. Kumman päivä on lauantaina? Toivottavasti molempien.

Jani Hakkarainen:
– Myös minä näen tilanteen ennakolta varsin tasaisena ykkösvahtien osalta. Sekä Strandberg että Toriseva ovat MM-kisojen portteja kolkuttelevia nuoremman polven maalivahteja. Asetan kuitenkin Classicin ja Torisevan aavistuksen edelle, koska Toriseva on jo voittanut yhden Superfinaalin viime vuonna. Mikäli Strandberg tai Toriseva ei pysty pelaamaan, tilanteen arviointi on vaikeampaa, koska Classicin penkillä on nykyään ailahteleva Joni Järviö ja EräViikingeillä nuori jokerikortti Markus Laakso.

—

Kummalla joukkueella on paremmat puolustajat?

Hakkarainen:
– Myös puolustuspelaajisto menee tamperelaisille niukasti ennakolta. Kärjessä Classic lyö pöytään Krister Savosen, Janne Lammisen ja Mikko Leikkasen. Tukea antavat Asser Jääskeläinen, Tino Salminen ja Atte Eronen. Tässä eivät Tommi Aro, Tero Tiitu, Janne Salonen ja nuorukaiset aivan pärjää.

Lötjönen:
– Tässä on kompattava tohtori Hakkaraista. Onhan tuo Familyn alakerta kermaista luettavaa. Etenkin pallollisessa pelissä Classicin alakerta pesee ErViä, jolta oikeastaan Tommi Aro on ainoa mitat täyttävä pallollinen puolustaja. Myös muutama maistuvainen viivapelote löytyy Nykyn suojateista.

—

Kummalla joukkueella on paremmat hyökkääjät?

Lötjönen:
– Tiedän, että jossain revitään pelipöksyjä ja asetellaan SSV-laseja meikäläiselle, kun sanon että tämä vaakakuppi kallistuu tällä hetkellä ErVille. Toki vain niukasti. Nyt on katsottava muutakin kuin nimiä selässä. Tamperelaisten ykkösketjun hyökkääjät eivät ole pudotuspeleissä olleet odotetussa iskussa. Kakkoskentän miehet ovat tehneet yli 50 prosenttia maaleista. Kolmonen jää ErVin vastaavasta jo selvästi. Leveys ratkaisee omissa papereissa sen, että ErVi on tässä kategoriassa sen napsun edellä.

Hakkarainen:
– Hyökkäysarsenaalin leveydestä olen samaa mieltä, jos EräViikinkien kakkossentteri Janne Hyvönen pystyy pelaamaan ja on ainakin melkein täydessä tikissä. Classicin keskushyökkääjäosasto ei silloin pärjää leveydessä helsinkiläisille, vaikka kolmosketjun laitahyökkääjät Riku Reunamäki ja Miro Lehtinen olisivat monessa liigajoukkueessa ykkösen miehiä.

– Hyökkäysmateriaalin terävyyden suhteen Lötjönen tuijottaa liikaa tilastoja. Riippumatta Hyvösen tilanteesta, Classicin kaksi ensimmäistä ketjua ovat timanttia. Vastaavaa terävyyttä ja kovuusastetta EräViikingeiltä löytyy vain ykkösestä. Varsinkin tamperelaisten kaksi ensimmäistä sentteriä ovat jäätävän hyviä Salibandyliigaan: Nico Salo ja Jussi Piha. Koska pelataan vain yksi ottelu ja Classic kaventaa helposti kahteen kenttään, myös hyökkäysosastokin menee tamperelaisille.

Kummalla joukkueella on parempi valmennus?

Hakkarainen:
– Alan jo toistaa itseäni, mutta Classic on jälleen vahvempi – eikä tämä johdu tamperelaisnäkökulmasta. Petteri Nykky ja Samu Kuitunen lyövät Jyri Korsmanin ja kumppanit ennakolta selvästi. Korsmanin valmennusryhmä on luultavasti työteliäämpi Superfinaaliin valmistautumisessa ja hyökkäyspeliosaamista sieltä löytyy enemmän kuin Nykyn tiimistä, mutta nyt on kysymys enää joukkueen virittämisestä yhteen arvo-otteluun – varsinainen työ on tehty.

– Tässä virittämisessä Nykky ja Kuitunen ovat eittämättä Korsmanin tiimiä edellä. Syytä on nostaa esille myös rauhallisuus itse ottelun aikana. Korsman käy vielä kokemattomuuttaan liikaa kierroksilla. Nykky ja Kuitunen pysyvät rauhallisina. Sikäli he pitävät myös joukkueensa rauhallisena ja fokus pysyy oleellisessa. Rauhallinen valmentaja pystyy myös harkitumpiin ratkaisuihin pelin aikana kuin vahvasti tunteella elävä valmentaja. Korsmanilla on vielä tässäkin suhteessa paljon opittavaa.

Lötjönen:
– Nykky osaa tämän leikin. Urheilijan virittämisessä yksittäiseen otteluun ja suoritukseen hän on edelläkävijä koko suomalaisessa urheiluvalmennuksessa. Allekirjoitan myös täysin Hakkaraisen sanat Korsmanin käyttäytymisestä pelin aikana. On ollut otteluita joissa joukkue lähtee mukaan tähän käsien levittelyyn ja tuomarille huuteluun. Nyt siihen ei ole missään nimessä varaa. Fokuksen on pysyttävä omassa tekemisessä.

—

Kumpi voittaa ja miksi?

Lötjönen:
– Puhutaan kahdesta huippujoukkueesta ja pienen pienistä eroista. Sanoin ennen kauden alkua että ErVi voittaa Suomen mestaruuden enkä muuta mieltäni kuten tohtori Hakkarainen MM-kisoja edeltävänä iltana. Nyt kannattaa aika pitkälti unohtaa menneet sarjat ja keskinäiset kohtaamiset. Luonnollisesti maalivahtipeli ja erikoistilannepelaaminen on isossa osassa, mutta lähtökohtaisesti nämä menevät tasan. Vaikka Nykky saa varmasti viritettyä ryhmänsä oikeaan säveleen niin fuusioseuran pelaajistossa on aika kokenutta ja nälkäistä karjua.

– Lopulta perustan päätökseni siihen, että ErVi on muuntautumiskykyisempi. Näen, että ErViltä löytyy tarvittava osaaminen ja materiaali tulla niin takaa-ajoasemasta ohi kuin pitää johtoasemakin. Classicin ryhmässä on kysymysmerkkejä ilmassa jos joukkue joutuu takaa-ajajaksi. Pienen pienet marginaalit ratkaisevat. Suon mestaruuden Classicillekin, mutta en lähde enää kelkkaani kääntämään. Ja eihän tässä saada vetoa aikaiseksi jos sanon saman kuin Hakkarainen.

Hakkarainen:
– Arvioin, että todennäköisyydet ovat 55-45 Classicin eduksi. Yllä sanottu perustelee tätä jo pitkälti ja erikoistilanteet ovat ennakolta tasan. Näiden lisäksi haluaisin painottaa joukkueiden kehitysvaiheen eroa. Classic on edennyt Ray Backmanin ja Jarkko Rantalan päävalmentajakausien kautta Nykyn aikaan, jossa dynastian synty on lähellä. Tämä matka on sementoinut joukkueen viisikkopelin hyvin vahvalle pohjalle, vaikka esimerkiksi prässikarvauksessa aukkoja on edelleen.

– Backman päivitti hyökkäyspelin, Rantala viisikkopuolustamisen. Nykyn aikana nämä on sitten yhdistetty ja hiottu yhä korkeammalle tasolle erityisesti viisikkopuolustamisessa alueellisella miesvartioinnilla. Itse asiassa Nykyn valmennusryhmän ei edes tarvitse juuri enää valmentaa hyökkäyspeliä. Se on niin selkärangassa pelaajilla (tämä ei tarkoita, että siinä ei ole parannettavaa).

– Vastaavasti EräViikinkien yhteinen historia ei ole vielä edes kokonaisen kauden mittainen. Tämä näkyi puolivälierissä ja välierissä viisikkopelin tason melkoisena heittelynä. EräViikinkien huippuajat ovat vasta edessä. Sikäli Classic saa todennäköisemmin huipputason irti viisikkopelistään myös yhdessä ottelussa ja salibandy on viisikkopeli. Mutta se on vain yksi ottelu ja EräViikingien 45 prosentin todennäköisyys voi aivan hyvin toteutua – kuten Suomen pienempikin todennäköisyys toteutui MM-finaalissa (koskaanhan en veikannut, että Ruotsi voittaa, määrittelin vain todennäköisyyden Ruotsin voitolle).

—

Aika vähän kommentteja pelitavoista. Onko niissä eroa ja kumman eduksi?

Hakkarainen:
– Yleisellä tasolla kummankin pelitapa on hyvin samanlainen: totaalista salibandya lyhytsyöttöpelillä. Totaalinen salibandy tarkoittaa yksinkertaisesti, että kaikki pelaajat hyökkäävät ja puolustavat ja että koko kenttäalue pyritään aina hyödyntämään.

– Tarkemmissa viisikkopelivalinnoissa on kuitenkin selkeitä eroja. EräViikingit prässikarvaa hanakammin kuin Classic varsinkin keskialueelta työntämällä. Tamperelaiset tykkäävät pitää pikemmin viisikon kasassa keskialueella. Näkisin, että tämä maltti on arvo-ottelussa Classicin etu. Myöhästynyt prässi on kummankin taholta tuhoisaa.

– Hyökkäyspelissä EräViikingit luottaa tamperelaisia enemmän harjoiteltuihin malleihin vastustaja huomioon ottaen. Kuten sanoin, niin Classicilla hyökkäyspelin liikkuminen ja syöttölinjat ovat hioutuneet vuosien varrella ennen kaikkea yhdessä pelaamisen myötä. Tämä eroa tarkoittaa toisaalta mahdollista hyökkäyspelillistä täsmäasetta EräViikinkien taholta juuri Classicia vastaan, toisaalta Classicin kykyä muuntaa vaihdon aikana hyökkäämistä vastustajan mukaan.

– Ehkä tarkimmin kannattaa katsoa EräViikinkien pelin kääntöä, jossa se pyrkii hyödyntämään pientä rakenteellista epätasapainoja Classicin prässissä tamperelaisten hyökkäyksien jälkeen. Yksikin tällainen epätasapainon hyödyntäminen saattaa ratkaista koko ottelun, jos se muodostuu maalin kamppailuksi. Toisaalta EräViikinkien myöhästynyt työntö keskialueelta prässiin voi olla yhtä hyvin itsemurha.

Lötjönen:
– Tohtori laittoi pelikirjat nippuun. Vastustajat on molemmissa leireissä varmasti scoutattu, mutta uskon että EräViikingit ottaa vielä enemmän huomioon vastustajan Classicin luottaessa vuosien varrella selkärankaan juurtuneeseen juttuunsa. Tämä voi olla se ErVin tuho, mutta myös yhtälailla avain onneen.

—

Olitteko puolueellisia, kotiseuturakkaita tai muuten vain kieroja vastatessanne?

Lötjönen:
– Objektiivisuuteen pyritään. Tietysti ErVistä löytyy useita pelaajia joiden kanssa olen pelannut ja treenannut yhdessä. Se antaa kavereista, näiden motiiveista ja kyvystä pelata isoissa peleissä, kuvan jota ei ulkopuoliset voi nähdä.

– Samoin lopettamisen jälkeen pääkaupunkiseudun joukkueiden pelejä näkee luonnollisesti enemmän. Se antaa varmasti näkemystä enemmän, mutta voi toki myös sokaista.

– Mitään kotiseuturakkautta tai toivetta jonkun seuran voittamisesta ei ole ollut oikeastaan koskaan lopettamisen jälkeen. Kyllä mestari mestaruutensa ansaitsee. Aina.

Hakkarainen:
– Asiantuntija pyrkii tosiaan sulkeistamaan henkilökohtaiset tunteet niin pitkälle kuin se on mahdollista. Arvostelukyky ei saa hämärtyä liiallisten tunteiden vuoksi. Salibandyssa tulee ottaa kyllä huomioon, että töitä tehdään yleensä oman toimen ohessa. Sikäli itsekin näen enemmän tamperelaisten kuin muiden pelejä kauden aikana.

– Tässä olisi varmaankin hyvä paikka oikaista eräs väärinymmärrys. Välillä minua syytetään Classicin suosimisesta tai jopa fanittamisesta. Se ei pidä paikkaansa. Taustani (Koovee, Gunners) vuoksi Classic on ollut historiassa minulle pikemmin paikalliskilpailija kuin kannatettava. Itse asiassa tämän henkilökohtaisen historian vuoksi pitää olla tarkkana, ettei ole ylikriittinen Classicia kohtaan.

—

Miksi mielipiteesi on tässä kohtaa parempi kuin vastapuolen?

Hakkarainen:
– Se on paremmin perusteltu.

Lötjönen:
– Tulos kertokoon kumman mielipide on parempi.

—

Puolet on nyt selkeästi valittu. Mitäs me laitetaan panokseksi tähän otteluun?

Lötjönen:
– Jos Classic voittaa niin lahjoitan vanhan pelipaitani Hakkaraiselle. Arvo: Mittaamaton.

Hakkarainen:
– EräViikinkien voittaessa yritän hoitaa Lötjöselle jonkin Manse Unitedin vaatekappaleen. Silloin Manse United olisi edelleen Classicin edellä miesten mestaruuksien määrässä.

—

Onko teistä mitään maukasta yhteiskuvaa?

Lötjönen:
– On. Hiekkalaatikolta.

Muita kun se hiekkalaatikkokuva? Sekin käy jos se teille käy?

Lötjönen:
– Ei oo muita. Ollaan vältelty toisiamme.

Hakkarainen:
– Egot eivät mahdu samaan kuvaan.

Näillä mausteilla mennään siis kohti Superfinaalia.