Leveitä hymyjä ja ilon kyyneleitä – Jyväskylän hyväntekeväisyystapahtuma oli tunteikas nappionnistuminen

Kuva: Esa Jokinen

henripitkanen
Kuva: Esa Jokinen

Lauantaina Jyväskylässä järjestetty #MVkaikkipeliin-hyväntekeväisyysottelutapahtuma oli menestys, ja se osoitti jälleen, millainen voima yhteistyöllä ja yhteisöllisyydellä on.

Sykähdyttäviä hetkiä, syviä tunteita, herkkiä rakkauden kyyneleitä, välittämistä, kunnioitusta, taistelutahtoa, positiivisuutta, asennetta, kannustamista, iloa, nostalgiaa, leveitä hymyjä, kosiminen, komeita miehiä ja kauniita maaleja.

Marko Viinikainen lyömässä ylävitosia kera oman tähdistöjoukkueen, jossa pelasivat oman peliuran tärkeimmät ja parhaat ystävät. Kaukalo täynnä lapsia ampumassa valtavalla ja pyyteettömällä innolla sekä onnistumisen riemulla rankkareita Heimo Hirvelle toisella erätauolla.

Nostalgiaryöppy, kun muun muassa Vesa Koirikivi, Pete Heinonen, Teppo Rantala, Mika Kohonen, Mikko Lehto, Teemu Häkkinen, Lasse Riitesuo, Petri Manninen ja kumppanit astuivat kaukaloon Happee-paidassa. Seppo Pulkkinen lukemassa pukukopissa legendaarista ”Päivän epistolaa”, joka saa aina hymyt huulille sukupolvesta toiseen.

Listaa voisi jatkaa vielä, mutta noin suurin piirtein tästä kaikesta oli Jyväskylän lauantai-iltapäivä koottu.

852 katsojaa saapui todistamaan Synergia-areenalle, kun syöpää vastaan taistelevan Viinikaisen peliuran ystävistä koottu joukkue MVkaikkipeliin kohtasi Happeen nykyisistä ja entisistä tähdistä kootun kokoelmajoukkueen. Hirvipaidat taipuivat tappioon värikkäiden vaiheiden jälkeen 13-12, ja rankkarikisakin kirjattiin valkopaitaisten haastajien nimiin 2-0, mutta paljon itse lopputulosta tärkeämpi oli se ystävyyden, sosiaalisen tuen ja elämänilon lämmin henki, joka hallissa lauantaina vallitsi, ja jonka jokainen paikalla ollut varmasti aisti.

Pelejä tulee ja pelejä menee. Joskus joku voittaa, ja joku häviää, mutta kaukaloissa käytävät taistelut eivät ole mitään siihen verrattuna, kun syöpädiagnoosi kerrotaan, ja alkaa elämän tärkein ottelu pirullista vastustajaa vastaan. Vastustajaa, joka on kyllä nujerrettavissa, muttei yksin.

Hattutempun ottelussa tehneen Viinikaisen avausmaalin jälkeinen reaktio symboloi erinomaisesti, mistä tapahtumassa oli kyse. Pitkäaikaista avopuolisoaan toisessa erässä keskiympyrässä kosinut Viinikaisen hyvä ystävä Henri Forss passasi pallon päivän hahmolle, joka tinttasi hienon kudin ohi Jens Pedersenin. Molemmat joukkueet ryntäsivät yhteistuumin onnittelemaan maalintekijää, ja ainakin allekirjoittaneella tunteet nousivat välittömästi pintaan.

Lauantai oli suuri ja tunteikas päivä Marko Viinikaiselle. Kuva: Esa Jokinen

Kaj Kunnaksen erinomaisesti isännöimässä tapahtumassa kerättiin rahaa Suomen Syöpäsäätiölle, ja tapahtuman puuhamies Forss arvioi, että lopullinen rahapotti tulee nousemaan komeasti yli 10 000 euron. Yhteistyökumppanit olivat upeasti mukana alusta lähtien, ja paikalle saapuneet katsojat jättivät myös vapaaehtoisilla pääsymaksuilla mukavan potin tärkeään tarkoitukseen. Keräys on auki vielä toukokuun loppuun saakka, ja sen jälkeen tiedetään lopullinen summa.

Kesän triathlonkilpailuihin valmistautuva Viinikainen oli otettu päivän kulusta ja tapahtumista.

– Uskomaton päivä, joka ei tule unohtumaan koskaan. Jos joku olisi sanonut pari vuotta sitten, että olen keskialoituksessa kapteenina toista kapteenia Mika Kohosta vastaan melkein tuhannen ihmisen edessä Jyväskylän jäähallissa, olisin todennäköisesti väittänyt uneksi, Viinikainen maisteli päätään pyöritellen.

Kiitospuheessaan tärkeimmät kiitokset lähtivät luonnollisesti oman perheen suuntaan.

– Kiitos Marita, Minea, Manu ja Matilda. Te olette se syy, miksi mä jaksan taistella, Viinikainen päätti tunteitaan pidätellen.

Eikä ollut muuten Viinikainen ainoa, jolla oli yhtäkkiä roskia silmäkulmissa.

—

—

Ottelu ja tapahtuma kokonaisuudessaan on katsottavissa Happeen YouTube-kanavalla. Marko Viinikainen käväisi studiovieraana haastattelussa videolla ajasta 2:47:00 eteenpäin, ja miehen omat ottelunjälkeiset kiitossanat voi kuulla ajassa 3:22:40.

Esa Jokisen ottelukuvat

Kalle Kemilän kuvia tapahtumasta

Niklas Suomisen kuvia löytyy Facebookista

Kaj Kunnas haastattelee Peter Kotilaista ja Mika Kohosta tapahtuman jälkeen

One comment

  1. Ei voi olla suomesta? Mehän ollaan niin katkeraa ja surullista kansaa? Täälläkin tulee usein vastaan ”mikä meitä suomalaisia vaivaa?” ”Hävettää olla suomalainen”, kun pari negatiivista kommenttia on jossain uutisessa. Itsestä kyllä tuntuu että tällaisia kaikkia suomalaisia mollaavia parin idiootin takia on enemmän kuin itse näitä idiootteja. Onneksi kuitenkin kaikista eniten on tällaisia hienoja ihmisiä (kuten tässä uutisessa) jotka auttavat muita ja huomioivat muita. Vaikka itse syöpä on aina surullinen asia niin muuten kiva että näitäkin asioita huomioidaan eikä kirjoiteta vaan huonoista asioista sillä sillon just tää ”hävettää olla suomalainen” asenne vaan katkeroituu. Zemiä syövän taisteluun.

    Vastaa