Markus Huhtimo, 37, nimettiin keväällä EräViikinkien naisten päävalmentajaksi. Suorasanainen salibandypersoona on tulevalla kaudella ensimmäistä kertaa urallaan pääsarjajoukkueen pääkäskijä.

Huhtimo on Pääkallo.fi:n kesähaastattelusarjan kolmas vastaaja. Entinen liigapelaaja vastaili Pääkallo.fi:n uteluihin puhelimen välityksellä.

Miten EräViikinkien kesä on sujunut tähän asti?

– Oikeastaan aika hyvin, sillä joukkueen kasaaminen alkoi jo ajoissa ennen viime kauden loppumista. Rakennettiin joukkuetta ja saatiin se kasaan sen verran aikaisin, että 4. toukokuuta päästiin aloittamaan joukkueen kanssa yhteistuumin.

– Aloitus on ollut melko samanlainen kuin EräViikinkien miehillä viime kaudella. Melko fuusiohenkistä toimintaa tämä on ollut tähän mennessä. Paljon uusia pelaajia on tullut mukaan ja kyseessä on taas uudenlainen ympäristö. Paljon on vielä työsarkaa, mutta kyllä tässä sellainen positiivinen ”viba” on tällä hetkellä taustalla, niin pelaajilla kuin valmennuksella. Hyvältä vaikuttaa, mutta matka on vielä toistaiseksi kivinen, Huhtimo valaisi.

EräViikingit on ollut aktiivisin joukkue naisten liigan siirtoruljanssin osalta ja ryhmä on uudistunut sekä nuorentunut viime kaudesta. Joukkueen yhteenhitsaantumisen suhteen riittää Huhtimon mukaan vielä työsarkaa.

– Sen suhteen riittää vielä tekemistä, vaikka harjoituksissa on ollut hyvä fiilis toistaiseksi. Tietyllä tavalla sen näkee edelleen, että kentällä vielä hiukan pyöritään ja haetaan asemia. Nyt vielä katsotaan sitäkin, että kuka on kentällä johtaja ja kuka mahdollisesti sitten taas johtaa kopissa ja niin edelleen.

– Hirveästi ei olla vielä pelattu, vaan lähinnä ollaan rakennettu fysiikkaa ja sitä kautta haettu kehitystä. Ei tässä vielä ihan kaikkia askelmerkkejä ole katsottukaan. Töitähän on tehtävä, kun kasassa on nuori joukkue. Pitää saada ryhmä sitoutumaan siihen yhtenäiseen juttuun.

– Teema on ollut se, että pelaajat, jotka ovat tulleet mukaan ovat myös sellaisia, jotka haluavat itse olla mukana pelaamassa. Se ei siis saa olla vain valmentajien valinta, vaan myös pelaajien oma. Kyllä se näkyy toiminnassa, kun pelaajat ovat valmiita ottamaan ohjeita vastaan ja valmiita oppimaan uusia asioita sekä toimimaan ryhmässä, Huhtimo suitsutti.

Missä asioissa joukkueella on eniten kehitettävää?

– Kun kyseessä on eräällä tavalla fuusiojoukkue ja mukana on toistakymmentä uutta pelaajaa, niin olen lähtenyt vähän sillä teemalla, että nyt on aika haudata vanha Erä eli ”Keppana”. Tulevaa kautta ajatellen ruvetaan luomaan täysin uutta. Elokuun ensimmäinen viikonloppu meillä on kotikenttäleiri ja silloin käydään eri teemoja sekä ajatusmaailmoja tarkemmin läpi. Uuden äärellä tässä ollaan.

– Fysiikkaan on panostettu erityisesti. Sen huomaa, että kun on ollut aiemmin varsinkin miesten puolella ja päässyt edustamaan hienoja seuroja, niin tällaisessa nuoressa porukassa on paljon tehtävää fysiikan suhteen. Pelikuri on myös yksi asia, jossa riittää parannettavaa. Kentällä pitää olla vapauksia ja pelaamisesta tulee nauttia, mutta tietynlaista pelikuria tulee noudattaa, että peli ei mene sähläämiseksi.

– Jokaisella osa-alueella tullaan takamatkalta, mutta toisaalta se on hienoakin, että päästään tekemään jotain uutta ja mikään ei ole vielä valmista, Huhtimo pohti.

Olet nyt ensimmäistä kertaa pääsarjajoukkueen päävalmentaja, miten se on sujunut omasta mielestäsi tähän asti?

– Olen tähän ehkä vähän huono vastaamaan tuohon kysymykseen ja siitä pitäisi kysyä joltain viisaammalta, joka on seurannut vierestä. Onhan tämä erilaista kieltämättä. Tässä lajissa on ollut mukana vaikka kuinka monessa roolissa pelaajana, kolmosvalmentajana, kakkosvalmentajana, maajoukkuevalmentajana ja juniorivalmentajana, mutta onhan tämä vähän erilainen tilanne taas.

– Toimintaympäristö on muuttunut nyt, kun on hypännyt niin sanotusti isoihin puikkoihin. Tietysti minulla on tuossa hyvät apukädet, kun esimerkiksi Vaittisen Marko oli jo viime vuonna naisten mukana. Valmennettiin aikoinaan A-junioreita Viikkareissa ja sitäkin kautta kyseessä on tuttu kaveri. Suonpään Timo on taasen maajoukkueesta ja peliajoilta tuttu, joten siinä ovat ihan hyvä palikat ympärillä.

– Onneksi tässä 2010-luvun maailmassa ei tarvitse yksin kaikkea kantaa, eikä tämä ole mitään DDR-johtamista. Näen tämän sillä tavalla, että joukkueen tulee johtaa itse itseään ja me olemme niitä apuvälineitä, jotka luovat sen ympäristön ja antavat avaimet kentälle sekä yleiseen toimintaan. Ei tämä toistaiseksi erityisen haastavalta ole tuntunut. Hommat toimii ja kaikilla tuntuu olevan työympäristössä sellainen tunne, että pystyy nauttimaan toiminnasta.

– Intohimo ja nauttiminen pitää olla ne peruslähtökohdat tässä asiassa. Jos niitä ei ole, niin on parempi jäädä kotiin miettimään onko oikean asian parissa, Huhtimo avasi filosofiaansa.

Naisten liigan vähäinen ottelumäärä ei miellytä

Naisten liigassa pelaa ensi kaudella vain 10 joukkuetta, kun Happee ja M-Team luopuivat sarjapaikoistaan. Runkosarjassa pelataan nyt ainoastaan kaksi kierrosta, joten otteluita kertyy kaikkiaan 18. Ottelumäärien suhteen kysyttiin myös seurojen mielipiteitä, mutta sittemmin eri seuroista ja maajoukkuevalmennuksen saralta on kuulunut soraääniä päätöksen suhteen.

– Se ei ole millään tavalla hyvä asia. Tilanne on nyt se, että pelataan vain 18 peliä ja juuri katselin tuota ensi kauden otteluohjelmaa ja koska me pelataan. Kyllähän se vähän sellaista ”sinne-tänne-pelaamista” on, kun sitä tiirailin. Erittäin haastava tilanne ja vähän harmittaa sekin siinä samalla, että pudotuspeleissä mentiin helpon kautta ja pelataan paras viidestä -idealla.

– Pudotuspeleihin pitää tietysti ensin päästä, mutta paras seitsemästä olisi ollut parempi. Joka tapauksessa Superfinaalille on merkitty päivä ja odottelua on tiedossa sen suhteen. Kukaan ei halua odotella siinä vaiheessa kautta, vaan nimenomaan pelata. Se, että mikä on oikea tapa, on asia josta on kyselty joukkueilta ja sitä on pohdittu toki muutenkin, Huhtimo harmitteli.

Huhtimon mukaan naisten liigaan tulisi satsata nykyistä enemmän.

– Onhan se tietysti hankala tilanne, että sarjapaikkaa tarjottiin neljälle joukkueelle ja yksikään ei sitä ottanut vastaan. Se kertoo olennaista siitä, että missä naisten salibandyssa mennään tällä hetkellä. Vaadittaisiin vähän enemmän ponnistusta ja tekemisen meininkiä. Pitäisi saada seurat tukemaan myös sitä naisten toimintaa ja ylipäätään naisten sarjaa tulisi ”boostata” isommin.

Smiley Coaches

Huhtimo ja hänen kollegansa Suonpää julkaisivat toukokuussa sosiaalisessa mediassa materiaalia ”Smiley Coaches” -nimen alla. Kyseessä on kahden innokkaan salibandyihmisen yhteistyöprojekti.

– Kollegani ja ystäväni Suonpään Timo on erittäin innokas salibandyihminen. Viime MM-kisojen aikaan ”Timi” oli ottanut Kansainvälisen Salibandyliiton pöytäkirjan haltuun ja lukenut mitä kaikkea IFF on miettinyt lajin tulevaisuuden suhteen, kun olympiastatusta haetaan. Siellä oli spekulaatiota erilaisten maiden mukaan ottamisesta ja siinä puitiin myös mitä voitaisiin tehdä ja miten näitä maita voitaisiin auttaa.

– Hän antoi sen minulle ja minäkin luin sen läpi. Timillä oli siihen sellainen visio, että josko rakennettaisiin konsepti ja voitaisiin sitten mahdollisesti jollain omalla tyylillä auttaa asiassa lajin saralla. Siitä se idea lähti ja minä lähdin rakentamaan sitä konseptipuolta ja sitä, että minkä tasoista esimerkiksi harjoittelu voisi olla.

Kaksikko on päässyt jo tositoimiin.

– Timi otti sitten kontaktia eri maihin. Singaporeen, Malesiaan sekä vähän Kiinankin suuntaan oli yhteyksiä. Malesiasta ilmeni aika nopeasti innostusta sekä kiinnostusta. Kun kerroimme konseptista tarkemmin, niin he ilmoittivat muutamaa päivää myöhemmin, että voisivat ottaa meidät sinne kuukaudeksi vetämään leiriä ja yllätyimme tuosta nopeasta vastauksesta hieman itsekin. Sellainen kaveri kuin Gary Lee auttoi ja majoitti meitä paikan päällä.

– Tämä itse ”Smiley Coaches” oli nimenä alkuun ehkä pieni vitsi, joka oli enemmänkin tällainen ”mukavat valkut”-herja. Tuolla Malesiassa brändättiin sitä hiukan lisää ja keksittiin muun muassa logo. Tavallaan kyseessä on kahden hyvän ystävyksen hauska juttu, mutta näemmä tässä myös omalla tavallaan mahdollisuuksia. Ei tämä mitään varsinaista bisnestä ole vielä, Huhtimo sanoi.

Jatkonkin suhteen on visioita.

– Tavoite on se, että saisimme tästä konseptista niin toimivan, että jonain päivänä pystyisimme jopa IFF:a auttamaan ja jotain korvaustakin saamaan vaikkei tietysti mistään miljoonista puhuta. Tavoite olisi viedä lajia eteenpäin omalla tyylillä. Tietyllä tavalla vakavalla otteella, mutta ei liian totisesti kumminkaan. Halutaan pitää omalaatuisuus tässä mukana, sillä ollaan melko omalaatuisia kavereita. Positiivinen ilmapiiri kuuluu asiaan.

– Timi lähtee tekemään viikon reissun Keniaan kauden alla. Itse en sinne pääse, kun samassa seurassa ollaan hommissa. Olisi tarkoitus, että molemmat päästäisiin jossain vaiheessa käymään Keniassa kimpassa. Toinen suunta missä pitäisi käydä on Singapore. Pieniä virityksiä on meneillään koko ajan ja katsotaan mihin se laiva lähtee tästä menemään, Huhtimo kertoi.

Myrskyn silmässä

Huhtimo aiheutti helmikuussa paljon pahennusta kommentoimalla M-Team-EräViikingit-pelin lehdistötilaisuudessa seuraavin sanoin:

”- Aika eksoottinen tapahtuma oli. Surulliseksi vetää, kun miettii kokonaistilannetta, enkä yhtään ihmettele, kun tuolla Kailiala (Miko) ja Kotilainen (Peter) kysyvät Twitterissä, että pitäisikö asioille tehdä jotain, Huhtimo avasi viitaten paljon puheenaiheena olleeseen liigan tasoerokeskusteluun.
– Tuomareistakin näki, että kaverit tulivat ihan vain paikalle. Ihan uskomatonta sontaa. Toivottavasti hallissa ei ollut paljon sellaisia, jotka tulivat ensimmäistä kertaa salibandya katsomaan. Tämä ei palvellut tätä lajia yhtään.”

Huhtimon mukaan sanoma ymmärrettiin osiltaan väärin.

– Jos palataan ihan lähtöruutuun, niin ihmiset käsittivät tietyt asiat siinä vaiheessa vähän väärin. En tiedä oliko se tahallista väärinymmärrystä vai mitä. Jengi ei kuitenkaan oikein päässyt siihen itse asiaan sisälle.

– Sen mitä olen sanonut, niin seison tietyllä tavalla sanojeni takana. En olisi moista sanonut, jos en sitä allekirjoittaisi. Moni kuitenkin takertui siihen ottelutapahtumaan liittyvään kommentointiin, ja siihen mitä olin heidän mukaansa siitä sanonut, Huhtimo selvensi.

Huhtimon mukaan häntä ärsytti eritoten vastustajajoukkueen pelaajan ennakkoasenne.

– Kuitenkin oma ajatukseni oli kritisoida nimenomaan sitä peliä ottelutapahtumana, eikä oheistoimintaa. Kuten silloin sanoin, niin en odota, että siellä erätauolla olisi mitään napatanssia vedetty, niin kuin ei monen muunkaan jengin osalta ole ollut. Siinä ehkä otettiin koppi vähän väärästä asiasta, kun ihmiset rupesivat kritisoimaan EräViikinkien ottelutapahtumia, vaikka kyse oli ottelun pelillisestä annista.

– Jos pelaaja lehdistötilaisuudessa sanoo suoraan, että on vaikeaa lähteä valmistautumaan peliin, kun tulee turpaan ja jos omassa joukkueessa olisi pelaaja, joka lähtisi häviämään ottelua ennakkoon vahvempaa vastustajaa vastaan, niin kysyisin, että minkä takia sitten olet täällä ylipäänsä? Tuosta asiasta olen edelleen samaa mieltä ja noin ajattelevia pelaajia varten on sitten erikseen höntsäsarjoja, joissa noita asioita ei tarvitse miettiä tai pelätä.

– Pelattiin kuitenkin pääsarjatasolla ja niin korkealla tasolla kuin Suomessa voi pelata. Suomi on käsittääkseni tässä lajissa maailman paras maa tällä hetkellä. Tuollaiset puheet eivät siis kuulu mielestäni lajiin tälle tasolle. Huipulla on kovaa ja kukaan ei ole kuitenkaan ennen kesää määritellyt sitä, että kuinka sinä tai joukkue pärjäätte ensi kaudella.

– Sitä varten voi harjoitella ja kaikki lähtevät siinä mielessä nollasta ja vaikka toisilla on vähän parempi materiaali, niin on joukkueita, jotka ovat vähän heikommallakin materiaalilla aika hienosti porskuttaneet. Se vaatii töitä.

Huhtimo lataa vielä toisestakin aiheesta, joka hänellä on sydämellään.

– Parikymmentä vuotta ollut lajin parissa ja liian paljon kohtaa edelleen sitä asennetta, että en tule tuohon kovempaan sakkiin, vaan menen tuonne huonompaan, koska siellä pääsee helpommalla pelaamaan. Se on mielestäni vähän huolestuttavaa. Tämä ei toki liity kaikkiin pelaajiin, mutta aika paljon näitä on nähnyt uran aikana, että valintoja on tehty sen perusteella missä pääsee helpommalla pelaamaan.

– Oma ajatus on ollut se, että olen aina ollut ja olin aika huono pelaaja, mutta olen aina mennyt sellaiseen joukkueeseen joka pärjää ja jossa pitää tehdä enemmän töitä, että pääsee vetämään edes yhden vaihdon. Pääasiallinen viestini on kuitenkin se, että peliin ei voi eikä pidä lähteä siltä kantilta, että peliä lähdetään häviämään.

– Lyhyesti voin loppuun sanoa, että omalla tavallani siis seison sanomisteni takana, Huhtimo linjasi.

Mitalin kiilto silmissä?

Kuten todettua, niin EräViikingit vahvistui selkeästi tulevaa kautta ajatellen. Voisi väittää, että joukkue on jopa eniten vahvistunut ryhmä naisten liigassa.

Minkälaiset tavoitteet EräViikingeillä on ensi kaudeksi?

– Tavoitteet ovat tietysti vielä keskustelun alla. Se ei ole pelkästään valmentajien päätös ja mehän voitaisiin toki maalailla vaikka minkälaisia pilvilinnoja, mutta se keskustelu tullaan käymään varmasti tuossa elokuun alussa, kun meillä on kotikenttäleiri ja käydään pelillisiä asioita läpi. Tuolloin käydään myös joukkueen rakennetta tarkemmin läpi ja silloin sitten mietitään yhdessä, että missä me ollaan nyt, mihin meillä on mahdollisuudet ja mihin ihmiset ovat valmiita.

– Ikinä en ole lähtenyt niin mukaan, etteikö se rima olisi korkealla. Se rima pitää asettaa ylös, mutta pitää olla kuitenkin huolellinen. Vaikka moni sanoo, että meillä on hyvä ryhmä, niin kyseessä on kuitenkin todella nuori porukka. Tässä on pitkä matka esimerkiksi kokonaisvaltaiseksi urheilijaksi oppimisen suhteen, Huhtimo muistutti.

Joukkue hakee ensi kaudella lähtökohtaisesti kasvavaa kehityskäyrää.

– Tämä joukkue on toki rakennettu pitkälti siitä lähtökohdasta, että haetaan kasvavaa kehityskäyrää ja pitkää projektia. Lähdetään rakentamaan asioita huolellisesti, eikä mennä tulos edellä pelkästään. Peli edellä mennään ja jos suoritetaan sitä hyvin ja ollaan nöyriä, niin kyllä se tuloskin sieltä vielä tulee.

– Koen, että meidän pelaajat ovat niin fiksuja, että kun tätä projektia ruvetaan tarkemmin miettimään, niin heiltä löytyy myös annettavaa siihen asiaan. Kyllä minä pettynyt olen, jos ei saada vaihdetta silmään, eikä kamppailla mitalin kiilto silmissä. Sen eteen pitää vain tehdä töitä todella paljon.

– Jos heittäisin nyt, että lähdetään pelaamaan sijoista 6-8, niin ei se ainakaan itseäni motivoisi. Mieluummin otan sellaisen rajan, että sen riman ylittämiseenkin täytyy tehdä hommia, Huhtimo paalutti.

Huhtimon valmennusura on ollut toistaiseksi selkeän nousujohteinen. Tie vei juniorivalmennuksesta miesten liigajoukkueen valmennusryhmään ja naisten maajoukkueen valmennusryhmään.

Minkälaiset henkilökohtaiset tavoitteet sinulla on valmentajana?

– Tuo on haasteellinen kysymys. Tähän mennessä on ollut onnellisessa asemassa ja mukana on ollut tuuriakin. Toki silläkin on merkitystä, että on ollut kauan mukana lajissa ja osaa asioita. Omalla tavallaan olen ollut myös oikeassa paikassa oikeaan aikaan tähän asti.

– Varovaisesti olen tuossa ääneenkin pohtinut, että tähän asti ura on mennyt hiukan ”kultalusikka suussa”, mutta moni on sitten sanonut, että asiat pitää kuitenkin hoitaa hyvin ja tuskin tilanne olisi tämä, jos en olisi asioita hoitanut. Hyvä ystäväni Toivosen Timo sanoi, että ”hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita”.

Täksi kaudeksi Suomeen ja EräViikinkien miesten valmennukseen palannut Mika Ahonen on ollut tärkeä mentori Huhtimolle.

– Olen löytänyt oman tavan toimia ja valmentaa, jonka ihmiset ovat myös ostaneet ja hyväksyneet. Itselläni on ollut se hieno tilanne, että olen saanut Ahosen Mikan kanssa tehdä hommia ja nähdä sekä oppia siinä vierellä. Koska olemme sen lisäksi vielä hyviä ystäviä, niin olen mahdollisesti jossain määrin pystynyt tuomaan Ahosen tekemiseen myös jotain uutta, joka on sitten nostanut myös omaa itseluottamusta.

Selkeät tavoitteetkin tulevat esille vielä lopuksi.

– Tavoitteet ovat kovat. Ensin keskityn tähän projektiin ja tässä on tarkoitus hankkia menestystä. Aikaa vievää hommaahan tämä on, eikä tässä ole kuitenkaan lukittu vielä sitä, että pitäisi olla missään tietyssä paikassa. Varovaisesti olen miettinyt, että haluaisin joskus olla miesten maajoukkueen valmennustiimissä mukana.

– Naisten maajoukkueessa olen ainakin tämän projektin loppuun saakka ja sitten kisojen jälkeen on vielä mahdollisuus käyttää muutama optiovuosi. Joulukuussa olisi tarkoitus kairata joku mukavan värinen mitali kaulaan. Joulukuun jälkeen katsotaan, että kuinka tämän oman seuran projektin kanssa käy, Huhtimo päätti haastattelun.