Miesten Salibandyliigan pistepörssin kärjessä keikkuu tällä hetkellä suurelle yleisölle tuntemattomampia nimiä. Pörssin kakkosena on nousijajoukkue SB Welhoja edustava Juha Rautiainen. Pääkallo.fi otti selvää, millaisesta pelimiehestä on kyse.

Kajaanista lähtöisin oleva Rautiainen on Papasin kasvatti, joka pelasi ensimmäisen Divari-kautensa vuonna 2011-12, kun sarja oli ensimmäistä kertaa yhdessä lohkossa. Tuolloin Papasin kohtaloksi muodostui sarjasta putoaminen.

Tippumisen myötä Rautiaisen motivaatio salibandyyn oli hukassa pidemmän aikaa. Armeijavuotenaan hän pelasi puolikkaan kauden kakkosdivaria Papasissa ja sen jälkeen oli edessä muutto Jyväskylään. Pelipaikka löytyi uudesta kotikaupungista Blastersin paidasta.

– Nousimme sarjaporrasta ylemmäs ensimmäisellä kaudellani ja seuraava kausi kakkosdivarissa oli todella mukava. Löytyi taas se peli-ilo ja tuli onnistumisia, Rautiainen muisteli Pääkallo.fille.

Tämän huomioi myös vanha joukkuekaveri Papasista, Jani Lipsanen, josta oli vuosien saatossa tullut Welhojen päävalmentaja.

– Lipsanen soitteli Welhoihin pelaamaan ja sillä tiellä tässä ollaan, Rautiainen naurahti.

Welhot tarjosi uudelleen lajista tosissaan innostuneelle Rautiaiselle uuden urheilullisen haasteen.

– Kakkosen kausi Blastersissa oli tosi hyvä itseltäni ja hyvä myös joukkueelta. Koin, ettei ollut enää hirveästi annettavaa sinne. Pari kertaa kävin Welhojen treeneissä ja porukka vaikutti hyvältä. Tiesin, että joukkue oli ollut aiemmilla kausilla liigakarsinnoissa, eli kyseessä on aivan Divarin kärkiporukka.

Yllätyksellinen nippu

Rautiaisesta tuli saman tien Welhoissa runkopelaaja. Hän nakutti yli 30 pistettä jo ensimmäisellä Divari-kaudellaan ja toisen päätteeksi joukkue juhli liiganousua.

– Se oli iso tekijä siirrossa, että joukkue oli käynyt liigan porteilla edellisinä keväinä ja uskoin itse nousun olevan mahdollista Kuopiossa. Viime keväänä se sitten saavutettiin ja se oli iso juttu, Rautiainen muisteli.

Nousun jälkeen Welhojen joukkue koki melkoisen uudistuksen. Nuorennusleikkaus kävi ja moni vaihtoi maisemaa. Viime kauden pelaajista ison määrän kokemusta ja pisteitä veivät mukanaan Pauno Kajoksinen, Sami Aalto, Mikko Niiva ja Joonas Makkonen. Tilalle tuli nuori ja lupaava kaksikko Eetu Sorvali ja Tuomas Rautiainen, sekä tukku omia junioreita, joilla ei ollut osalla alla edes Divari-pelejä. Maalinsuulle joukkue sai loistavan alkukauden pelanneen Petri Leschin.

– Meillä on aika yllätyksellinen nippu, sillä joukkueessa on paljon tuntemattomia nimiä salibandy-yleisölle. Tähän mennessä fiilikset kaudesta ovat hyvät, vaikka toisaalta harmittaa, että EräViikingit ja Oilers eivät tuntuneet olevan meitä vastaan parhaimmillaan ja niissä olisi ollut isoja pisteitä saatavilla. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen miten hyvin olemme liigassa pärjänneet, kun ottaa huomioon suuren vaihtuvuuden.

– Meillä on huippumaalivahti ja puolustuksessa hyviä yksilöitä. Hyökkäyspäässä etenkin Sorvalin Eetu ja velipoikani Tuomas ovat onnistuneet hyvin. Omat juniorit, joita nousi tavallaan vähän pakon edessäkin monta meidän rinkiin, ovat olleet yllättävänkin valmiita pelaamaan, Rautiainen tuumi.

Rautiainen myöntää itsekin onnistuneensa varsin hyvin. Pistepörssin toisena kuuden pelatun pelin jälkeen keikkuva liigadebytantti sanookin, ettei viime kauden pistelinkojen lähtö ole ollut pelkästään huono asia. Tehottomuudesta ei ole joukkue kärsinyt kovista menetyksistä huolimatta.

– Päätin jatkaa Welhoissa ja useamman hyökkääjän lähdettyä oma rooli oli jo ennakkoon isompi. Oli mahdollisuus nähdä aidosti miten sitä pärjää liigatasolla. Tähän asti olen pystynyt vastaamaan huutoon. Monella muullakin on ollut sama tilanne, että he ovat odotelleet saumaansa kärkihyökkääjien takana ja nyt sen saatuaan onnistuneet hyvin. Uudet hankinnat ovat tuoneet leveyttä.

Rautiaisen tehot ovat olleet tähän mennessä jokseenkin ällistyttävät 0+16.

Miten on, meinasitko maalinkin tehdä tällä kaudella?

– Sitä on tässä alkukauden aikana minulta kyselty ja kyllä tarkoitus olisi tehdä useampikin. Jos maalisarake on nollilla vielä, kun pelejä on enää pari jäljellä, niin näyttäisihän se aika rumalta enää siinä vaiheessa tehdä. Koitetaan siis sitä ennen onnistua ainakin muutamaan otteeseen, Rautiainen nauroi.

Hyvään syysvireeseen ja ison vastuun kannattelemiseen ei pelaajan itsensä mukaan liity mitään ”poppaskonsteja.”

– Viime kaudella oli vähän vaivoja koko ajan. Nyt ei ole tarvinnut murehtia niistä lainkaan. Olen pelannyt myös erikoistilanteita säännöllisesti ja saanut niissä isompaa vastuuta. Harkkakausikin sujui hyvin. Itseluottamus on vaan kasvanut, mikä vaikuttaa myös paljon, Rautiainen kommentoi.

– Rooli ei varsinaisesti ole muuttunut yhtään sen enempää playmakeriksi kuin ennenkään. Olen aina pitänyt itseäni enemmän pelinrakentajana kuin maalintekijänä. Viime vuonna kuitenkin pelasimme Aallon Samin ja Kajoksisen Paunon kanssa hyvin paljon ja silloin peli luonnollisesti pyöri enemmän Paunon kautta. Oma rooli oli sen kautta hieman enemmän hyökkäyksiä päättävä, Rautiainen jatkoi.

”Tumpista” iloa

Kolmatta kauttaan Welhoissa pelaava Rautiainen myöntää, että omaan tekemiseen on tullut paljonkin lisäenergiaa, kun pikkuveli Tuomas liittyi Papasista Welhojen ryhmään täksi kaudeksi.

– On se ollut tosi mukava juttu. Ei olla oikein ikinä kunnolla pelattu samassa joukkueessa. Tuomas alkoi päästä Papasissa miesten rinkiin, kun minä lähdin pois. Hän on malttanut pelata Kajaanissa koulun oltua kesken, vaikka taso olisi ollut jotain muuta.

Nuorempi Rautiainen ei ollut Welhoille täysin tuntematon pelaaja. Silti isoveljellä oli iso vaikutus siihen, että joukkueessa pelaa tällä kaudella kaksi Rautiaista ensimmäistä liigakauttaan.

– ”Tumppi” taisi käydä ensimmäisen kerran Welhojen treeneissä jo Lipsasen aikana ja pyöri muutaman kerran viime vuonnakin treeneissä, että kyllä jengi vähän tiesi kenestä on kyse. Kyllä minä Kainulle (päävalmentaja Janne Kainulainen) hänen puolesta puhuin.

Tällä hetkellä armeijaa Kajaanissa käyvä Tuomas muuttaa vuodenvaihteessa Jyväskylään ja isoveli saa näin ollen taas matkustuskaverin treenireissuille. Matkustuskertoja Jyväskylästä Kuopioon kertyy kahdesti viikossa ja tietenkin pelit päälle.

– Viime vuonna meitä reissasi Jyväskylästä Sami (Aalto), Pauno (Kajoksinen), Aki (Kolari) ja minä. Aki muutti Kuopioon ja muut vaihtoivat seuraa, joten syksyn olen reissannut itsekseni.

Perheellinen reissumies

Jyväskylässä asuvan 24-vuotiaan hyökkääjän arki täyttyy salibandyn ohella opiskelusta ja perhe-elämästä.

– Eipä siinä juuri muuta ehdi tekemään. Onhan se omalla tavallaan haastava yhtälö, että tässä meidän lajissa pitää panostaa aika paljon siihen muuhun elämään salibandyn ympärillä ja miettiä elämää peliuran jälkeenkin. Tommi Aro avasi asiaa aika hyvin YLE:lle tässä taannoin, Rautiainen pohti.

Reissupelaajan arki perheellisenä opiskelijana on kuitenkin tähän mennessä onnistunut.

– Ilmapiiri Welhoissa tukee kaikkia pelaajia siinä, että kentän ulkopuoliset asiat täytyy olla kunnossa, jotta voimme onnistua parhaalla tavalla kentällä. Olen tykännyt siitä ja se on helpottanut järjestelyjä. Yllättävän vaivattomasti kaikki on lopulta tähän saakka sujunut.

Kentän ulkopuolella rauhallisen ja maltillisen oloisesta isästä on kasvanut viime vuosien aikana hieman yllättäen myös joukkueessa niitä kokeneempia hahmoja.

– Olen hieman huomaamatta päätynyt sinne joukkueen konkariosastolle. Ei sitä oikein ymmärräkään miten nuorena noita sällejä nykyään tuohon porukkaan nousee. Syömään kun mennään ikäjärjestyksessä, niin sitä huomaa yhtäkkiä olevansa kärkipäässä. Omalta osaltani minut on otettu aikanaan hyvin joukkueeseen mukaan, joten olen sitten itsekin pyrkinyt auttamaan nuorempia kentän sisäpuolisissa ja ulkopuolisissa asioissa, mikäli apua ovat tarvinneet.

Rautiaisella itsellään jalat ovat pysyneet visusti maassa tavoitteiden suhteen. Realiteetit lajin ainakin tämänhetkiselle luonteelle ovat selvillä.

– Ei minulla ole oikeastaan ikinä sen kummempia tavoitteita itselläni ollut. Olen vahvasti mennyt vuosi kerrallaan. Salibandyssa ura on niin paljon kiinni muista asioista, kun tästä ei mitään suuria rahatukkoja kouraan lyödä. Tavoitteet ovat aina linkittyneet vahvasti joukkueen tavoitteisiin.

Mitkäs ne Welhojen tavoitteet kaudelle sitten ovat?

– Joukkueena asetettiin tavoitteeksi päästä pudotuspeleihin. Siihen tähdätään peli kerrallaan. Joka peliin tulee valmistautua 110 lasissa, sillä huonolla pelillä me emme ota pisteitä tässä sarjassa. Katsotaan sitten kauden aikana mihin se riittää.