Divarit

Kommentti: Hei, Salibandyliitto! Myös pääsarjojen ulkopuolella on kehitettävää

13.03.
2018
61 Kommenttia
37
Divarit

Kakkosdivisioonan sarjajärjstelmään toivotaan muutoksia. Kuva Länsirannikon kakkosdivisioonalohkon ottelusta FoSu-SC Wolves. Kuvassa Wolvesin pelaajia. Kuva: Jarmo Koskela

Salibandyliitto on kehittänyt viime aikoina innokkaasti pääsarjoja ja junioripuolta. Samalla on unohdettu mitä tapahtuu näiden ”huippuyksiköiden” ulkopuolella.

Miesten kakkosdivarin kehittämistä on vaadittu Salibandyliitolta jo vuosien ajan eri tahojen toimesta. Edustamani Salibandyseura Soittorasia on pyytänyt kakkosdivarin tiivistämistä useaan otteeseen sarjapalautteiden yhteydessä ja muutama vuosi sitten SB Naantalin samansuuntaisista ajatuksista uutisoitiin muun muassa Pääkallossa.

On täysin kiistatonta, että vaatimustaso kaikilla mittareilla sarjatasojen välillä on suurin Divarin ja kakkosen välillä. Optimaalisessa tilanteessa vaatimustaso nousisi asteittain sarjataso kerrallaan, mutta nykymallilla näin ei ole. Kakkosesta Divariin noustessa budjetin kulupuoli nousee kolme- tai jopa nelinkertaiseksi ja ottelumäärien kasvun, sekä tason harppauksen myötä sarjatasolla pysyminen vaatii pelaajilta puoliammattilaisen harjoittelumäärät. Kakkosdivarissa taas pystyy pelaamaan keskikastissa hyvinkin vaatimattomalla harjoittelulla, kun tasoerot lohkojen sisällä ovat monella alueella valtavat.

Nykyisessä sarjajärjestelmässä on myös muita isoja ongelmia. Kun junioritasoa kehitetään, ja juniorisarjojen parhailta joukkueilta vaaditaan yhä enemmän, saadaan aikaan ongelma siitä mitä tapahtuu kun pelaaja kasvaa A-junioreista pois?

Pääsarjoihin mahtuu vain muutama pelaaja per ikäluokka, eikä toisaalta nykymuotoinen kakkosdivari välttämättä tarjoa tarpeeksi haasteita A-junioreiden SM-sarjassa pelanneelle henkilölle. Jos junioreista pois kasvanut pelaaja päätyy joukkueeseen jossa harjoittelu ja muu arkitekeminen on hyvällä tasolla, saattaa hän päästä jatkamaan nousujohteisella kehityspolulla, mutta harvemmassa kakkosen joukkueessa on näin hyvä tilanne.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Oma ratkaisuni olisi aika yksinkertainen. Tiivistetään kakkosdivari neljään lohkoon siten, että alueet menisivät seuraavasti: Etelä-Suomi, Sisä-Suomi & Länsirannikko, Pohjanmaa & Pohjois-Suomi ja Kaakkois-Suomi & Savo-Karjala.

Samalla hetkellä pitää uudistaa myös kolmosdivari siten, että kolmosessa on kahdeksan lohkoa, jokaisella alueella yksi, ja kolmosessa pelataan yksittäisiä pelejä tehokkaalla 3×20 minuutin peliajalla. Nelosdivari taas voitaisiin pelata turnausmuotoisena sarjana niin, että peliaika on 3×15 minuuttia tehokasta.

Näin toimimalla vaatimuskäyrä sarjojen välillä olisi huomattavasti loivempi, kuin nykyään, sillä tämän hetkisellä sarjajärjestelmällä myös kolmosen ja kakkosen ero on suuri, koska kakkosdivarissa yksittäisen ottelun peliaika on todellisuudessa kaksinkertainen kolmosdivariin verrattuna.

Omien kokemusteni perusteella voin puhua vain miesten sarjoista, mutta näyttäisi siltä, että myös naisten sarjajärjestelmän kehittäminen on unohdettu liigauudistuksen yhteydessä. Kun naisten Salibandyliiga kavennetaan 16 joukkueen tasolohkoihin jaetuksi sarjaksi, niin jostain syystä naisten ykkösdivari jätetään samalla alueelliseksi turnausmuotoiseksi sarjaksi. Voisin kuvitella, että naisten puolella tasoloikka ykkösdivarista liigaan on tulevaisuudessa vähintään yhtä iso, kuin miesten puolella kakkosesta Divariin.

Miksi liitto ei sitten kehitä alasarjoja? En osaa sanoa, mutta kun katsoo kuinka paljon ihmisiä Salibandyliitossa on töissä, niin resursseista ei asian luulisi olevan kiinni. Vuosia suuren alasarjaseuran taustoilla toimineena tuntuu siltä, että Salibandyliittoa ei kiinnosta mitä pääsarjojen ja suurten junioriseurojen ulkopuolella tapahtuu. Toivottavasti olen väärässä.

Teksti: Janne Toivanen

Kirjoittaja on Salibandyseura Soittorasian entinen puheenjohtaja ja edustaa nykyisin seuraa pelaajana kakkosdivarissa.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Pääkallo.fi
Pääkallo.fi
Jutun kirjoittajana Pääkallo itse.