Viime kevään hopeajoukkue Turun Palloseura on avannut kautensa nihkeästi kolmella tappiolla. Pääkallo jututti ”kriisijoukkueeksi” leivotun TPS:n päävalmentajaa Janne Kainulaista.
TPS asetti tämän kauden tavoitteekseen mestaruuden. Pääkallon ennakkorankingissa turkulaisryhmä löytyi sijalta kaksi. Ensimmäiset kolme ottelua eivät kuitenkaan ole tarjonneet katetta odotuksille. TPS on liigan ainoa nollakerholainen ja sen tekemät kymmenen maalia on vähiten koko sarjassa.
Silmiinpistävää TPS:n peleissä on ollut se, että ryhmä on noussut joka kerta kolmannessa erässä tappioasemasta tasoihin, mutta vastustaja on päässyt lopulta karkuun. Kainulainen, 35, sanoo, että rinnalle nouseminen on vahvan joukkueen merkki. Ennemmin hän näkee ongelmaksi sen, että vastustaja on päästetty karkumatkalle aiemmissa erissä.
– Ollaan jouduttu takaa-ajoasemaan, mutta on saatu hyvät momentumit jokaisessa pelissä. Kahdessa ekassa pelissä omissa on kuitenkin kihahtanut jo heti seuraavissa vaihdoissa, eikä viime pelissäkään kauaa mennyt. Onko sitten tullut ulospuhallusta vai jotain yli-innokkuutta, en osaa sanoa. Henkimaailman juttuja on vaikea tarkemmin analysoida, kun niitä ei pysty mittaamaan.
– Pelissä ei kuitenkaan ole mikään rikki, mutta paljon pieniä asioita täytyy viilata. TPS on tunnettu siitä, että se on 60 minuuttia veemäinen vastustaja, mutta nyt ei olla oltu sitä. Kaksinkamppailut ja pienet asiat täytyy tehdä huolellisemmin, Kainulainen kertoo Pääkallon haastattelussa.
Kauden alla Kainulainen puhui pyrkimyksestä monipuolistaa TPS:n hyökkäyspelaamista. Tulosten perusteella TPS ei ole tässä onnistunut. Huomionarvoista on kuitenkin se, että kaikissa häviämissään otteluissa mustavalkoiset ovat laukoneet maaila kohti jopa selvästi vastustajaa enemmän – Oilersia ja Indiansia vastaan neljä kutia enemmän ja EräViikinkejä vastaan peräti 11. Joukkue on siis kaatunut ennemminkin tahmeaan viimeistelyyn, kuin heikkoon hyökkäyspeliin.
– Kun katsoo Ervi-pelin laukaisukarttaa, niin meillä oli maalivahdin alueella yhdeksän torjuttua laukausta. Todennäköisyydet pitäisi olla maalinteon puolella.
Kainulainen kertoo, että pelin osa-alueita kehitetään pala kerrallaan. Alkukaudesta TPS on panostanut hyökkäyspelin rakenteiden kehittämiseen. Niissä on myös menty luotsin mukaan eteenpäin, vaikka tulokset laahaavat.
– Hyökkäysalueen hyökkäyspelistä ollaan tehty seitsemän maalia. Vielä on viilaamista, että pystyisimme luomaan laadukkaampia paikkoja ja etenkin se, mihin luodaan maalipaikkoja, sakkaa vielä.
– Kääntöpelistä taas ei olla tehty yhtään maalia. Se on aiempien kausien vahvuus, jota ei olla vielä harjoiteltu. Siihen suuntaan käännetään nyt katseita, että pystyttäisiin tuottamaan maalipaikkoja tilanteenvaihdoista. Ollaan hallittu pelejä pallolla, joten kääntöpaikkoja ei ole hirveästi tullut.
– En kuitenkaan ole huolissani. Harjoittelun kautta ne asiat sinne kentälle lopulta siirtyvät.
Vaikka TPS on ollut alkukauden isoin pettymys, ei sen alkuohjelma ole ollut helpoimmasta päästä. Oilers, Indians ja EräViikingit ovat kaikki viime vuosien pudotuspelijoukkueita, joista etenkin espoolaisryhmät vahvistuivat merkittävästi kesällä. Jatkossa ohjelma helpottuu, kun TPS kohtaa seuraavissa peleissä ÅIF:n, LASB:n ja OLS:n.
– Meillä painotus on tulevia pelejä silmällä pitäen niissä asioissa, mitä tulevat viikot harjoitellaan. Tilanteenvaihtoja aloitettiin käymään treeneissä tällä viikolla ja koetetaan sitä kautta tuoda tehokkuutta. Ollaan tehty sarjassa vähiten maaleja, joten on ihan selvää, että repun pitää toisessa päässä heilua.
”Pelaajia täytyy pyytää himmaamaan”
Tappioista huolimatta Kainulainen kehuu ryhmäänsä ja korostaa, että kausi on pitkä prosessi. Erityisesti hän antaa kiitosta ryhmän sitkeydelle, sillä selkäranka ole katkeillut vaikeilla hetkillä.
Kainulainen kuvailee Tepsiä itseohjautuvaksi. Sen sijaan, että ryhmää tarvitsisi piiskata, täytyy pelaajia pyytää toisinaan himmaamaan, jotta järki ja laatu pysyvät tekemisessä mukana.
– Joukkueessa on hyvä tunnelma. Joukkuehenki on hyvä, sisäistä johtajuutta löytyy, eikä kukaan ole laittanut päätään kuoppaan. Pelaajat itse ovat asettaneet ison tavoitteen, että luotetaan prosessiin. Se antaa paljon selkänojaa.
Kainulaisen mukaan tuloksenteko ja pelin kehittäminen kulkevat käsi kädessä, mutta hän toteaa, että tässä vaiheessa pelin kehittäminen on ykkösenä.
– Tässä vaiheessa pelin kehittäminen on vielä edellä. Tähtäin on keväässä. Mutta kyllä tulostakin pitää alkaa tekemään. Tavoitteena on, että peli tulisi olemaan semmoista, millä voi keväällä mestaruuden voittaa ja meillä on selkeä ajatus, miten se tapahtuu.
Welhojen päävalmentajana Kainulainen tunnettiin erityisesti täsmällisistä ottelusuunnitelmistaan. Jyväskyläläislähtöinen luotsi meni nyanssitasolle etsiessään paikkoja, joihin iskeä. Turussa asetelma on kuitenkin siinä määrin erilainen, että sarjapaikan suhteen ei tarvitse jännittää, eikä pelin tarvi sitä kautta olla täysin priimaa heti alkusyksystä. Videoita Kainulainen syynää edelleen tarkkaan, mutta lisää, että ei vielä tässä vaiheessa kautta niin kovalla pieteetillä kuin aiempina syksyinä Kuopiossa.
– Fokus on ollut enemmän omassa tekemisessä, mutta vastustajat katsotaan edelleen tarkkaan. Itselle se on aika luonnollista ja haluan, ettei peleissä tule vastustajan suhteen yllätyksiä.
– Oma peli on kuitenkin aina suhteessa vastustajaan, oli se sitten puolustamista tai hyökkäämistä. Sellaista viisasten kiveä ei ole, joka kertoisi, että tämä osa-alue toimii kaikkia kuvioita vastaan. Tietyt jutut katsotaan ja omien periaatteiden sisällä täsmennetään tietyt pointit, miten saadaan vastustajan vahvuuksia piilotettua ja iskettyä heikkouksiin.
TPS-luotsi puhui kauden avauspressissä tiedon merkityksestä urheilullisen prosessin johtamisessa. Turussa halutaan jättää ”mutuilu” vähemmälle. Olennainen osa uutta prosessia oli viime kauden tarkka analyysi.
– TPS pelasi viime kaudella 43 matsia, joista 18 päättyi maalin erolla suuntaan tai toiseen. Sattuman osuus oli sitä kautta iso. Alkukausi on noudattanut samaa kaavaa. Alusta asti on pyritty kehittämään peliä siten, että sattumalla olisi pienempi osuus. Vielä ei kuitenkaan olla siinä.
Maalivahtiongelma?
Kauden kynnyksellä TPS:n suurimmaksi uhkakuvaksi nostettiin maalivahtipeli. Pitkäaikainen luottovahti, liigan parhaimpiin torjujiin vuosia kuulunut Pyry Luukkonen lopetti. Suuria saappaita täyttämään nousivat vuonna 1999 syntynyt Olli Kuisma ja vuotta nuorempi Oskari Fälden.
Kainulaisen mukaan TPS ei etsinyt missään vaiheessa korvaajaa ulkopuolelta. Se ei kuulemma käynyt edes mielessä.
Etenkin ykkösvahtina kauteen lähteneen Kuisman startti on ollut vaikea. Pallo on tarttunut vain 62-prosenttisesti. Toisin sanoen yli kolmannes maalia kohti tulleista laukauksista on livahtanut selän taakse. Kainulainen kuitenkin vakuuttaa olevansa luottavainen molempien nuorukaisten suhteen.
– Mikään peli ei ole jäänyt maalivahdeista kiinni. Molemmat ovat nuoria omia kasvatteja, joille pitää antaa luottamus ja mahdollisuus edustaa oman seuran värejä.
– Pelitapa antaa veskareille mahdollisuuden pärjätä, kun tulee vain noin 15 kutia per peli. Siinä on kuitenkin se kääntöpuoli, että ei sieltä hirveästi tule helppoja kuteja läpi ja joskus joutuu olemaan pitkiäkin aikoja toimettomana. Pojilla on sen suhteen vielä paljon opettelua. Junnuissa sai hikoilla koko ajan, mutta nyt tilanne on eri. Veskarihommat ovat lopulta paljon kiinni henkisestä puolesta. Molemmat ovat tervepäisiä ja fiksuja jätkiä, joten sen suhteen ei ole mitään huolta.
Toinen kokoonpanon suhteen askarruttava seikka on ollut muutaman kärkipelaajan loukkaantumiset. Viime kaudella unkosarjan lopussa polvensa telonut Janne Hoikkanen ja avauspelissä loukkaantunut Miko Kailiala ovat Kainulaisen arvion mukaan marraskuun alkupuolella kunnossa.
– Hoikkanen on hoitanut kuntoutuksen hemmetin hyvin. Hän oli tällä viikolla ekaa kertaa mukana siten, että pystyi tekemään muutakin kuin alkukiertoja, mutta kontaktia ei voi vielä ottaa. Muut ammattilaiset hoitavat nämä, mutta olen ymmärtänyt, että Hoikkasen pitäisi olla Kailialan kanssa samoihin aikoihin kunnossa, eli marraskuun alussa.
Olosuhteet tekevät eron
Veikeänä persoonana tunnettu Kainulainen pelasi liigaa aikanaan 124:n runkosarjaottelun verran. Pallollinen puolustaja muistetaan ennen kaikkea no-look-syötöistään. Palkintokaapista löytyy Suomenmestaruus Happeen paidasta kaudelta 2013-2014.
Pelaajaura päättyi Sveitsissä keväällä 2016, jonka jälkeen Kainulainen hyppäsi suoraan Welhojen päävalmentajaksi ja nosti kuopiolaisseuran liigaan heti debyyttikaudellaan. Salibandyliigassa putoamistaistoon povattu ryhmä säilyi kahdesti suoraan. Vakuuttavat näytöt Savossa poikivat Kainulaiselle pestin liigan kärkiseuroihin kiilanneen TPS:n peräsimeen.
Turussa Kainulainen on ammattivalmentaja. Hänen työnsä on edustusjoukkueen päävalmentajana toimiminen. Panostus on seuran puolesta kova, sillä täyspäiväisiä päävalmentajia amatöörilajissa ei juurikaan ole. Tästä panostuksesta valmentaja antaa runsaasti kiitosta seuran suuntaan.
– Työhön liittyy paljon suunnittelua, videoiden katsomista ja toimimista vanhempien juniorivalmentajien kanssa. Päivät ovat täysiä. Mielellään autan seuraa muissakin tarpeissa, mitä nyt sattuu olemaan. Esimerkiksi tänään olen menossa vetämään junnujen taitoreenejä.
Kainulainen edusti Palloseuraa kahden kauden ajan vuosina 2009-2011. Hän sanoo kotiutuneensa tuttuun kaupunkiin hyvin. Erityisesti Kainulainen kehuu Turun loistavia olosuhteita. Joukkueella on oma pukuhuone ja kaikki harjoitukset lajitreeneistä oheissessioihin tehdään samassa paikassa. Etenkin olosuhteiden osalta ero Kuopion vuosiin on merkittävä.
– Arkinen homma on se, mikä ratkaisee paljon. Pienet asiat alkaa isossa kuvassa näkymään paljon. Esimerkiksi alusta ja se tarvitseeko tehdä ylimääräistä. Täällä valmentajan ei tarvitse miettiä kompromisseja.
– Welhoissa asioita tehdään todella hyvin niillä resursseilla, mitä on käytössä. Siinä, minkälaiset olosuhteet pystytään luomaan urheilijoille, on iso ero. Pelaajat kuitenkin urheilee käytännössä samalla tavalla. Jätkien ei tarvi joka viikko rullata mattoja tai pelata betonin päällä. Se ei kuitenkaan ole Welhojen ongelma, vaan kaupungin. Onneksi Kuopiossakin on tilanne parantumassa.
Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteiden maisteriksi valmistuneen Kainulaisen elämä on muuttunut muutenkin kuin paikkakunnan ja työpaikan vaihtumisen myötä. Toukokuussa TPS-luotsista tuli isä. Hän kertoo perhe-elämän tarjonneen perspektiiviä elämään.
– Kun pikkupoika hymyilee kotona tappion jälkeen, niin ymmärtää elämän realiteetteja ja arvomaailmaa paremmin. Urheilu on totta kai itselleni pirun tärkeää ja aina pelataan voitosta, mutta se ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä. Urheilu täytyy laittaa oikeaan kontekstiin. Vaimo ja pieni poika auttavat siinä paljon.