Sami Rahikainen on puheenjohtaja Suomen Salibandyliiton kurinpitovaliokunnassa, johon kuuluu kaikkiaan kahdeksan jäsentä. Rahikaisella on perspektiiviä: hän on ollut 15 vuotta kurinpitovaliokunnassa.

Hän on toiminut myös erotuomaritarkkailijana ja -kouluttajana sekä kotimaisissa että kansainvälisissä ympyröissä. Miesten MM-kisoissa Prahassa 2018 hän oli erotuomaripäällikkö.

Otimme Rahikaisen kanssa rautalangan käteen ja lähdimme vääntämään siitä juurta jaksain, kuinka salibandyn kurinpitojärjestelmä toimii, miten prosessit etenevät ja mitä asioita siinä on syytä ottaa huomioon – niin pelaavien joukkueiden kuin lajia seuraavan yleisönkin.

Rahikaisen puheenjohtaman kurinpitovaliokunnan toimialueeseen kuuluvat salibandyssa kaikki muut paitsi pääsarjat (Salibandyliigat ja miesten Divari). Puhutaan pääsarjoista myöhemmin tässä jutussa.

Kun salibandykentällä tapahtuu jotakin ja asia etenee kurinpitoon, seuraa kolme vaihetta:

1. Vireilletulo

2. Käsittelyprosessi

3. Mahdollinen valitusprosessi

Käydään seuraavaksi rumba läpi vaihe vaiheelta.

Vireilletulo ottelun osapuolilta

Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Joku lyö mailalla toista pelaajaa, jossain on siitä video ja jonkun mielestä siitä pitäisi tulla vaikka pelikieltoa.

– Kurinpitoprosessissa on yksi asia, joka on ylitse muiden. Tätä kovin moni ei välttämättä vieläkään ymmärrä, vaikka kiitettävissä määrin jotkut ovat alkaneet valveutua. Sitä kutsutaan vireilletuloksi, Sami Rahikainen aloittaa.

Salibandyliiton säännöt edellyttävät, että asia tulee jollakin tavalla sääntöjen mukaan vireille. Tämän voivat tehdä ottelun osapuolet eli pelaavat joukkueet, erotuomarit tai mahdollisesti peliin nimetty otteluvalvoja.

– Jos joukkue A ja joukkue B pelaavat, niin joukkue C ei voi saattaa vireille asiaa, mitä siinä ottelussa on tapahtunut, Rahikainen muistuttaa.

Myös Salibandyliiton sarjavastaava voi nostaa asian käsittelyyn.

– Meillä kurinpitovaliokunnassa muutamia tapauksia on otettu käsittelyyn vapaamuotoisen sähköpostikirjelmän pohjalta. Silloin olemme tulkinneet, että se on pantu vireille ja asia on ollut niin vakava, että se pitää tutkia, Rahikainen kertoo.

– Kyseessä pitää olla jokin poikkeava syy, että se tutkitaan. Siinä pitää olla jotain yhteiskunnallista arvoa tai muuta hyvin poikkeavaa. Meillä on ollut sellaisiakin tapauksia, jossa joukkue A esittää, että emme tee tästä valitusta, koska emme vain jaksa, tutkikaa silti – emme tyypillisesti tutki.

Mitä mahdollisuuksia ja vaihtehtoja sitten on saattaa asia vireille?

Erotuomariraportti: Yleisesti kurinpitoprosessi lähtee liikkeelle esimerkiksi silloin, kun erotuomarit tuomitsevat ottelussa pelirangaistus 3:n ja tekevät siitä erotuomariraportin.

Salibandyssa voidaan tuomita pelirangaistus 1, 2 tai 3. Aiemmassa sääntökirjan suomennoksessa nämä tunnettiin asteikolla pelirangaistus, ottelurangaistus ja törkeä ottelurangaistus.

Rautalangasta vääntäen PR1 tuo suihkukomennuksen vain käynnissä olevasta ottelusta, PR2 tuo pelikiellon myös yhteen seuraavaan saman kilpailun otteluun ja PR3:sta tehdään erotuomariraportti, joka etenee kurinpitoon.

Kurinpitovaliokunta käsittelee sen aina ja päättää mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Tähän samaan vertautuu myös otteluvalvojan raportti.

Ilmoitus rikkomuksesta (kilpailusäännöt 68§): Joukkue voi tehdä tämän viimeistään ottelua seuraavana arkipäivänä. Ilmoituksen käsittelymaksu on 200 euroa, joka palautetaan, jos käsittelymaksu, jos rikkomus todetaan tapahtuneeksi ja siitä määrätään rangaistus. Ilmoitus rikkomuksesta etenee aina kurinpitomenettelyyn, josta saatava päätös on valituskelpoinen.

Ilmoitus rikkomuksesta tehdään tyypillisesti yksittäisestä tilanteesta, jossa joukkueen mukaan on tapahtunut kurinpitomenettelyyn kuuluva tilanne – eli esimerkiksi rike, joka joukkueen mielestä on punaisen kortin arvoinen, mutta siitä ei ole kentällä annettu rangaistusta.

Vastalause (kilpailusäännöt 72§): Vastalauseen pyrkimys on mitätöidä ottelutulos, mistä voisi seurata todennäköisesti uusintaottelu. Mikäli joukkue haluaa tehdä ottelusta vastalauseen, se on merkittävä pöytäkirjaan 5 minuutin kuluessa ottelun päättymisestä – jos vastalause koskee olosuhteita, se on merkittävä jo ennen ottelua. Käsittelymaksu 170 euroa on suoritettava seuraavana arkipäivänä, ja summa palautetaan, jos vastalause hyväksytään. Vastalause on toimitettava Salibandyliittoon kirjallisesti viimeistään kolmantena ottelua seuraavana arkipäivänä. Kurinpitovaliokunta käsittelee vastalauseen ja antaa päätöksen.

– Vastalause eli protesti ei välttämättä liity kurinpitoon, mutta senkin valiokuntamme käsittelee, koska se on siihen sovittu instanssi. Vastalauseita tulee noin kymmenkunta kaudessa ja vuosittain niistä menestyy ehkä 1-2, Rahikainen arvioi.

Käsittelyprosessi lähtee vastineista

Kun asia on saatettu vireille jollakin edellä mainitulla tavalla, siitä tulee tieto asiasta vastaavalle liiton toimihenkilölle, joka alemmissa sarjoissa on Etelä-Suomen aluevastaava Jan Kondo. Hänellä on liiton toimihenkilönä sääntömääräinen oikeus käsitellä kurinpidossa tietyt asiat, jotka on määritelty kilpailusääntöjen 66§:ssa.

Lyhyesti listattuna ne koskevat joukkueiden luovutuksia tai sarjasta sulkemisia, korkeintaan kahden ottelun pelikieltoon tai enintään kuukauden määräaikainen kilpailu- tai pelikieltoon johtavia tilanteita, joista on tuomittu pelirangaistus 3 sekä muita erotuomariraporteista nousseita tilanteita, joista ei ole syytä langettaa kuin korkeintaan kolmen ottelun pelikielto tai kuukauden määräaikainen kilpailu- tai pelikielto sekä enintään 100 euron sakko.

Sami Rahikaisen puheenjohtama kurinpitovaliokunta pysyy käsittelyssä olevista ajan tasalla sähköisten tiedostonjakokanavien kautta, jotka näkee reaaliajassa koko valiokunta.

Kurinpitovaliokunnan käsittelyyn edenneissä asioissa ensimmäinen elementti on lähes poikkeuksetta vastinepyyntö.

– Likimain kaikista asioista pyydetään vastine. Jos se on jokin hyvin pieni asia, säännöt antaisivat mahdollisuuden poiketa, mutta silti käytännössä aina pyydetään vastine. Molemmille joukkueille, erotuomareille ja mahdolliselle otteluvalvojalle annetaan mahdollisuus lausua asiasta, Rahikainen kertoo.

Käytännössä ilman vastinetta voidaan selvittää jokin tekninen asia, kuten esimerkiksi huonosti tehty ottelupöytäkirja.

Sami Rahikainen muistuttaa joukkueita siitä, että vastine ei ole uusi valitus, vaikka varsinkin alemmissa sarjoissa tätä yritetään kuulemma todella paljon. Hän antaa esimerkin.

– Pelaaja lyö mailalla toista, saa siitä punaisen kortin, se tulee valiokuntaan ja joukkueen vastine on, että ”joo joo, lyötiin mailalla, mutta 10 minuuttia aikaisemmin se potkaisi meitä”. Se ei liity mitenkään siihen. Jos 10 minuuttia aikaisemmin potkaistiin jotakuta pelaajaa, siitä pitää saattaa vireille uusi tapaus. Kurinpitomenettelyssä se ei liity mitenkään siihen käsiteltävään asiaan, jossa lyötiin mailalla, Rahikainen selittää.

– Ymmärrän sen turhautumisen mahdollisista aiemmista ottelun tapahtumista, mutta se ei liity tähän. Jokainen tapaus pitää saattaa erikseen vireille.

Kun joukkueilta on pyydetty vastineet ja tietty annettu määräaika täyttyy, päätökset tehdään niillä materiaaleilla, mitä käytössä on. Jos jokin ottelun osapuoli ei toimita vastinetta, ratkaisu voidaan tehdään ilman sitä. Vastineen antoon on mahdollisuus, mutta siihen ei velvoiteta.

– Joskus pyydetään lisäselvityksiä ja niitä hankitaan välillä aika pitkäänkin, minkä takia asiat välillä kestää.

Joskus kurinpitovaliokunnalla on käytössään videomateriaalia tilanteista, mutta muuten täytyy Rahikaisen mukaan luottaa siihen, mitä paperilla lukee.

– Erotuomareihin lähtökohtaisesti luotetaan, koska he ovat puolueettomiksi nimettyjä sinne otteluihin. Se voi tuntua joukkueista väärältä, että tuomari on se, jonka sana painaa eniten, mutta se on yleisenä periaatteena urheilussa. Se on vähän kuin poliisi ja oikeus: kyllä poliisiin joudutaan luottamaan joissakin jutuissa, niin se menee, Rahikainen vertaa.

– Erotuomarin havaintoon perustuva päätös on yleensä lopullinen. Jos tuomari sanoo, että hän näki, että tuo löi mailalla, ei se tyypillisesti muutu millään missään ilman vakuuttavaa vastanäyttöä. Meidän laji on sellainen, ja moni muukin laji.

Kurinpitovaliokunta kokoontuu pääsääntöisesti sähköisesti viestintätyökalujen välityksellä. Alemmissa sarjoissa se käsittelee asioita yleensä noin kahden viikon välein.

– Jos tulee kiireellisempiä, niin käsitellään tiheämmin, Rahikainen kertoo.

Kurinpitovaliokunnan käsissä on siis sääntöjen mukaan tutkia, onko lisärangaistukselle aihetta. Valiokunta ei siis poista annettuja rangaistuksia.

– Erotuomari on tehnyt kenttätasolla päätöksen, jota pitää kunnioittaa. Me emme muuta sitä mihinkään, vaan tutkimme, onko sen päälle annettava jotain. Välillä yritämme valiokunnan päätöspöytäkirjaan kirjoittaa, että näemme tämän moitittavana, mutta ei kuulu meidän toimivaltaan pohtia, onko tilanne viiden minuutin jäähyn tai PR1:n arvoinen, vaan meidän skaalamme alkaa lisärangaistuksista. Olemme kokonaan erotuomaritoiminnasta erillinen instanssi, se täytyy ymmärtää, Rahikainen muistuttaa.

Aiemmin myös alempien sarjojen kurinpitopäätökset olivat luettavissa Salibandyliiton sivuilta, mutta EU:n yleinen tietosuoja-asetuksen GDPR:n myötä ne poistuivat nähtäviltä.

Valitusprosessi on mahdollinen

Kurinpitovaliokunnan tai liiton toimihenkilön päätöksestä voi valitusoikeuden omaava valittaa valituslautakuntaan, joka on tällä hetkellä salibandyn kurinpitoasioissa ylin päättävä elin. Valituslautakunnan on nimennyt Salibandyliiton valtuusto.

Kun lajiliiton sisäinen valitustie on käyty läpi, seuraava mahdollinen askel on urheilun oikeusturvalautakunta.

Viime vuosina urheilun oikeusturvalautakunnassa on ollut vuosittain korkeintaan yksi salibandya koskeva tapaus, ja ne ovat pääosin liittyneet juniori-ikäisten seurasiirtoihin.

Pääsarjojen kurinpito eroaa hieman

Kuten jo aiemmin kerrottiin, Salibandyliiton kurinpitovaliokunnan toimivalta ulottuu muihin kuin pääsarjoihin. Miesten ja naisten Salibandyliigassa sekä miesten Divarissa ratkaisuja tekevät kurinpitäjä Jussi Wahe, videotuomari Rainer Ehro sekä kilpailu- ja kurinpitoryhmä.

Pääsarjoissa vireilletulo tapahtuu ottelun osapuolten eli joko pelaavien joukkueiden, erotuomarien tai otteluvalvojan ilmoituksesta tai raportista. Vaihtoehtona on saattaa asia vireille myös liigan toimitusjohtajan ja pääsarjapäällikön yhteisellä ilmoituksella.

Pääsarjoissa joukkueilla ovat käytössä samat kuin alemmissakin sarjoissa eli ilmoitus rikkomuksesta (käsittelymaksu pääsarjoissa 300 euroa) tai vastalause, mutta lisäksi myös videotutkintapyyntö.

– Se on muuten sama kuin ilmoitus rikkomuksesta, mutta se sisältää yhden videon, johon lähettäjällä pitää olla oikeudet, Sami Rahikainen selvittää.

Videotutkintapyyntö on tehtävä viimeistään ottelua seuraavana päivänä kello 16 tai pudotuspelivaiheessa jo kello 10. Pyynnöstä on suoritettava 100 euron käsittelymaksu, joka palautetaan, jos se johtaa käsittelyyn.

Videotuomari Ehro ratkaisee, eteneekö tilanne kurinpitoon vai ei. Videotutkintapyyntö ja ilmoitus rikkomuksesta eroavat merkittävimmin siinä, että videotutkintapyynnöstä ei voi valittaa, jos se ei etene.

Tällä kaudella jokainen pääsarjoissa annettu punainen kortti etenee automaattisesti kurinpitäjä Jussi Wahelle, joka päättää, seuraako siitä lisäpelikieltoa.

Wahella on oikeus päättää tilanteista, joista seurauksena on enintään kolmen ottelun peli-, toimitsija- tai kilpailukielto, enintään kuukauden määräaikainen peli-, toimitsija- tai kilpailukielto tai enintään 500 euron sakko. Mikäli nämä rajat ylittyvät, päätösvalta siirtyy kilpailu- ja kurinpitoryhmälle.

Pääsarjoissa 1-2 ottelun pelikieltoihin ei voi hakea muutosta Salibandyliiton valituslautakunnalta.

– Tahtotila oli lähtöisin joukkueilta, että kurinpitäjä tekee päätöksen ja that’s it. Ehkä se liittyy haluun, että prosessi notkeutuu, Rahikainen sanoo.

Videotutkinta kaikkiin sarjoihin?

Rahikainen korostaa useaan otteeseen juuri sääntöjen mukaisen vireilletulon merkitystä ja sitä, mikä taho voi saattaa asian vireille. Asia on korostunut, kun videot kaikkien sarjatasojen otteluista ovat yleistyneet ja nettiin on levinnyt klippejä erilaisista tilanteista salibandykentillä.

– Jos joku jossakin perustaa nettisivun, jonne on ladattu videoita peleistä X, Y ja Z, ja kaikissa näkyy, että joku lyö toista mailalla päähän, niitä ei tutkita eikä sanktioida, Rahikainen sanoo, ja esittää perään perustelut.

– Muuten se johtaisi siihen, että jos joukkue C pelaa huomenna joukkuetta A vastaan, niin C haluaisi tehdä kaikkensa, että joukkue A:n pelaajat saisivat pelikieltoa. Joukkue C voisi ladata tuhat videoklippiä nettiin tai lähettää ne sähköpostilla jonnekin, ja jonkun olisi tutkittava ne.

Lisäksi Rahikainen muistuttaa, että nettisivuilla olevien videoklippien suhteen on tärkeä muistaa yksi seikka. Jos kurinpitovaliokunta lähtisi etsimään mahdollisesti sanktioitavia tekoja erinäisten ”vinkkien” perässä verkosta, oikeusturvan kannalta videot pitäisi huomioida kaikilta mahdollisilta nettisivustoilta ja -lähteistä. Ja kuten kaikki tiedämme: se on loputon suo.

Rahikainen paljastaa, että pääsarjoissa nyt käytössä oleva videotutkintapyyntö saattaa levitä tulevaisuudessa myös alempiin sarjoihin. Kurinpitovaliokunta on esittänyt sitä, koska joukkueet ovat toivoneet niin.

– Olemme pohtineet sitä, miten saisimme videoita tutkintaan. Oikeusturvan kannalta se olisi hyvä, katsotaan miten se etenee. Siihen on tulossa varmaan laajojakin sääntöuudistuksia ihan lähivuosina, mutta mikään ei tule poistamaan sitä, että joukkueen on saatettava se alulle. Se ei voi olla niin, että satunnainen ihminen päättää, että nyt aletaan tutkia jotain, Rahikainen kertoo.

– Toki täytyy myöntää, että jos joukkueet alkavat lähettää kymmenittäin videoita, niiden tutkiminen vaatii resursseja ja maksaa rahaa, joten sekään pyyntö ei voi ilmainen olla, mutta maksun pitää olla riittävän pieni, että se pysyy houkuttelevana mahdollisuutena.

”Joukkokähinät ovat vähentyneet”

Sami Rahikainen painottaa, että lajiliittoa ja kurinpitovaliokuntaa sen osana kiinnostaa, että laji pysyy siistinä.

– Olen ollut havaitsevinani tässä viimeisen 5-10 vuoden aikana, että videoiden lisääntyminen antaa hämäävään kuvan, että tapahtuu paljon enemmän rikkeitä. Itse näen, että kun niistä raportoidaan ja niihin puututaan, sillä on ennaltaehkäisevä vaikutus. Videot ovat muuttaneet tilannetta niin, että meillä on materiaalia, jolloin me näemme, millaisia ne keissit ovat.

Puheenjohtaja Rahikainen kertoo, että kurinpitovaliokunnalla on kaudessa käsittelyssä noin reilut 75 tapausta. Hän arvioi, että niistä reilusti yli puolet liittyy fyysiseen toimintaan eli jonkinlaiseen taklaukseen tai mailarikkeeseen.

– Jos meillä on 50 sellaista keissiä, ehkä toiset 50 ei tule meille ja ne jäävät käsittelemättä, mutta tilanteiden määrä ja rajuus on minun mielestäni laskussa. Kaikki joukkokähinämäinen toiminta on selvästi vähentynyt. Kun ennen kaudessa saattoi olla kymmenkunta sellaista tilannetta, joissa jaettiin sanktioita yli kolmelle pelaajalle, niin nyt niitä on ehkä yksi per kausi, Rahikainen pohtii.

Jos kurinpitovaliokunnan puheenjohtaja saisi esittää toiveen salibandyn pelaajille, hän haluaisi vähemmän tilanteita, joissa pelaajat ottavat kontaktia vastustajiin ilman fokusta palloon.

– Videoiden perusteella se on yleistynyt. Ei se aina johda meidän käsittelyyn, vaan näemme tilanteita, joissa yhdeksän mailakätistä jamppaa on kentällä pallofokuksellisena ja sitten yksi, jonka fokus on ylempänä eli vastustajassa. Sitten kolahtaa, Rahikainen selvittää.

– Aina ei käy huonosti, joskus tulee vapaalyönti, joskus tulee kaksi minuuttia, mutta valitettavan paljon on videoita niistä, joissa kolahtaa pahemmin, ja niitä haluaisin vähemmäksi. Se on taklaus, ja taklaaminen on meidän lajissa kielletty. Meidän lajimme on pallofokuksellinen.

Lukijat mukaan: onko jokin tilanne jäänyt askarruttamaan?

Tässä juttumöhkäleessä keskityttiin salibandyn kurinpidon prosesseihin. Julkisuudessa eniten keskustelua herättävät yleensä prosessin lopputulokset eli varsinaiset kurinpitopäätökset.

Rahikainen haluaa muistuttaa muutamasta asiasta, mitä tulee ylipäätään kurinpidon päätöksistä käytävään jälkipuintiin.

– Julkisessa keskustelussa ei useinkaan esiinny kaikkia seikkoja ja tietoja. Tähän saattaa liittyä yksityisyydensuojan alaisia juttuja, joita joku ei halua omasta elämästään julki. Julkisuudessa näkyy joku huonosti kuvattu kolmen sekunnin Twitter-klippi, jonka perusteella joku on tuomittu seuraavat kymmenen vuotta, kun samaan aikaan ei tiedetä välttämättä ihan kaikkea asiasta, Rahikainen painottaa.

– Ja toinen: osaatko kaikki säännöt? Väitän, että iso osa ei osaa, silti mielipide ollaan valmiita muodostamaan. Se on varsin huolestuttavaa, että ollaan satavarmoja asiasta jollakin tavalla, ja sitten kun luet siitä, huomaat että tämä on satavarmasti päinvastoin, koska säännöt toteavat toisin.

Sami Rahikainen on luvannut heittäytyä osaltaan myös. Pyydämme nyt lukijoilta kysymyksiä ja videoita tilanteista, jotka ovat johtaneet salibandyssa kurinpidon ratkaisuihin. Rahikainen on luvannut kertoa niiden perusteella erillisessä jutussa oman näkemyksensä ja arvionsa, miten ratkaisuun on päädytty.

Juttua muokattu 7.1. klo 12: Täsmennetty kohtaa kurinpitovaliokunnan vastinepyynnöistä.