Tätä nykyä kakkosdivisioonan AC HaKia edustava pitkän linjan liigapelaaja Tom Strömsten on saavuttanut urallaan yhden merkkipaalun. HaKin edustusjoukkueen taustoilla oli ynnätty, että Strömstenillä on koossa 600 ottelua miesten tasolla.
Laskelman mukaan niistä on pelattu Salibandyliigan runkosarjassa 377 ja pudotuspeleissä 92, liigakarsinnassa 3, Divarissa 44, kakkosdivisioonassa 67 ja eurocupissa 17.
Itse asiassa otteluita on enemmänkin, sillä Suomen cupin tietoja ei mukaan löytynyt.
HaKi aikoo muistaa pelaajaansa perjantaina ennen kakkosdivisioonan kotiottelua GrIFK:ta vastaan.
– Tuli aika puskista, kun joku sanoi mulle tämän. Äkkiä tuntuu, että onhan siellä liigassa niitä vanhoja karpaaseja, jotka ovat varmaan pelanneet tämän määrän jo liigassakin, Strömsten sanoo.
Kerrottakoon, että 600 liigapelin rajan ovat rikkoneet Mikael Järvi (705 ottelua), Mikko Kohonen (701), Petri Kauko (674) ja Timo Toivonen (616), kun yhteen lasketaan sekä runkosarja että pudotuspelit.
– On tässä jokunen kausi tullut tahkottua, kun sählyssä runkosarjat eivät ole ihan NHL-pituisia. Toki se on paljon pelejä. Enemmän niitä on takana kuin edessä, Strömsten pyörittelee.
– Olin jo noin parikymppinen, kun pääsin miesten matkaan. Nykyjunnut paukuttelevat varmaan sitten kaiken maailman tilastoja rikki, kun ovat mukana jo niin nuorena.
Elokuussa 38 vuotta täyttänyt Strömsten pelasi valtaosan liigaurastaan Tapanilan Erässä, jonne siirtyi A-juniori-iässä. Erän lisäksi hänen tililleen tuli yksi, ainoan mestaruuden tuonut liigakausi (2007-08) SSV:ssä sekä myöhemmin fuusioseura EräViikingeissä. Hän jätti pääsarjakentät keväällä 2017.
Nousu, mitalit ja liftausreissu
Kysyttäessä hän nostaa esiin muutaman mieleenpainuneen hetken peliuran varrelta.
– Päällimmäisenä tulee ehkä se alkuaikojen Erän liiganousu (2003). Se on jäänyt mieleen, se oli meillä sellainen kaveriporukka, Strömsten muistelee.
Samaan jatkumoon hän muistaa Erän kanssa voittamansa ensimmäisen mitalin, pronssin 2007, sekä seuraavana keväänä tulleen Suomen mestaruuden.
– Sen hetken muistan, kun mestaruus ratkesi. En koe näin jälkikäteen, että ne mitalit olisivat sellaisia itseisarvoja, mutta ehkä ne ovat kuitenkin jääneet mieleen, kun ei niitä mestaruuksia enempää siunaantunut.
Ja jos muistilokeroita kaivellaan pelikentän ulkopuolelta, yhtä pelireissua Jyväskylään hän ei voi olla mainitsematta.
– Silloin jo ekalla liigakaudella kuusi äijää jäi huoltsikalle. Heinolaan asti päästiin ja sieltä tultiin sitten liftaten himaan. Jälkikäteen ihan hauska juttu, Strömsten juttelee.
– En tiedä, olinko silloin kuitenkin pöytäkirjassa ja onko siitä yksi peli merkattu (noiden 600:n joukkoon), hän virnistelee.
Tapausta käsiteltiin muutama vuosi sitten myös Pääkallon takaisinheittotorstaissa.
Ei hampaat irvessä
Tom Strömsten pelaa nyt kolmatta kautta kakkosdivisioonaa AC HaKissa. Sinne hänet houkuttelivat heti liigauran päätyttyä vanhat pelikaverit.
– Se on itselle vähän enemmän sosiaalinen harrastus. Sillä lailla tämä on hyvä, että olen tykännyt aina treenata paljon ja pitää itseni kunnossa. Huonossa kunnossa en halua lähteä mukaan, mutta enää ei mennä hampaat irvessä, Strömsten kuvailee.
– Vaikka tässä on vähän vanhempi kuin muut, niin sillä pärjää vielä, kun on ennenkin pelannut. Joukkueessa on vanhoja kavereita ja pelikin on kulkenut kohtuullisen kivasti.
AC HaKi on tällä hetkellä kakkosdivarin lohkossaan kolmantena. Se tiedetään jo, että kauden jälkeen on muutoksia luvassa, kun HaKin koko seuratoiminta fuusioituu SC Hawksin kanssa.