Oilers juhli viime keväänä A-poikien Suomen mestaruutta. Hetkeä myöhemmin mestarijoukkue katosi kuin tuhka tuuleen. Miksi näin kävi?

Salibandyliigaan noussut Tikkurilan Tiikerit julkaisi Instagram-tilillään pelaajasopimuksen huhtikuun puolivälissä. Tuore A-juniorimestari Toni Rintala vaihtoi Oilersista Tikkurilaan. Kahden viikon päästä samalla tilillä komeili Öljypoikien mestarijoukkueen kapteeni Yannick Lindroos Tiikerien pelipaita päällään. Seuraavina päivinä vantaalaisseura julkaisi hankkineensa Robert Tarkkasen, Christian Remesin ja Nemo Sipilän.

Indians julkaisi tämän kauden joukkueensa kesäkuussa. Pelaajalistalta löytyi kolme kaupungin sisällä seuraa vaihtanutta A-juniorimestaria: Niko Laiti, Eetu Manninen ja Severi Hopsu.

Eivätkä lähtijät jääneet tähän. Jasse Tuunanen siirtyi EräViikinkeihin, Roope From ÅIF:n riveihin. Lisäksi muutama pelaaja muutti pois pääkaupunkiseudulta tai siirtyi jäähdyttelemään. A-junioreiden kultajoukkueesta ainoastaan Matias Juuranto nousi Öljymiesten liigajoukkueeseen. Muutama vähemmälle vastuulle jäänyt jäi A-poikiin.

Näin ollen Oilers menetti viime kauden päätteeksi peräti kymmenen pelaajaa muihin liigajoukkueisiin. Tähän joukkoon kuului viisi nuorten MM-kisapelaajaa, joista kahdelta löytyy MM-kultaa. A-junioreiden osalta seurasta poistui joukkueen seitsemän parasta pistemiestä. Lähtijöistä kahdeksan oli debytoinut liigassa.

Liikehdintää ei voi kutsua oikein miksikään muuksi kuin joukkopaoksi.

Toki on selvää, ettei kaikille olisi ollut roolia tarjolla Salibandyliigan kärkisijoja hätyyttelevässä Oilersissa. Monille ei välttämättä koskaan. Silti on huomionarvoista, että niin moni lahjakkuus vaihtoi maisemaa samalla ovenavauksella.

Pääkallo haastatteli Oilersin jättäneitä pelaajia. Haastattelut tehtiin nimettöminä. Pelaajat avasivat syitä siirtojensa taustalla ja kertoivat, miten kokivat Oilersin toiminnan. Myös Oilersin päävalmentaja Heikki Luukkonen pääsi ääneen.

Olo oli kuin tötsillä

Kaikki haastatellut pelaajat kertovat vaihtaneensa seuraa peliajan ja vastuun perässä. Moni pelaaja kuitenkin koki, ettei Oilersissa ollut edes näköpiirissä saumaa liigatasolle murtautumiseen. Muutaman pelaajan mukaan joukkueessa olisi pitänyt olla kova ja sitä kautta kehittävä kilpailutilanne, mutta käytännössä sitä ei heidän mielestään ollut. Moni myös sanoi, ettei näytönpaikkoja siunaantunut vaikka harjoituksissa tuntui kulkevan.

– Tuntui vähän siltä, että jämähti paikoilleen A-junnujen ja liigan väliin. Ikinä ei saanut kunnon tilaisuutta näyttää, että pärjäisi liigassa. Monilla oli sama tilanne, yksi pelaaja sanoo.

– Oli sellainen fiilis, että jotkut jätkät olivat saaneet pelipaikan ja aika monella taas oli melkein mahdoton breikata, toinen pelaaja kommentoi.

– Olen totta kai sitä mieltä, että paras nippu pitää laittaa peliin, koska tämä on kilpaurheilua. Olisi kuitenkin ollut reilua, jos olisi saanut samanlaisen sauman näyttää kuin muutkin. Kilpailutilanne oli olematon. Tuntui, että tietyt pelaajat menivät edelle, ihan sama miten hyvin veti treeneissä, kolmas pelaaja kertoo.

Yksi asia, joka toistui useissa puheenvuoroissa, oli kokemus arvostuksen puutteesta ja ylenkatsomisesta. Muutama pelaaja sanoi, että junioripelaajat otettiin itsestäänselvyytenä.

Osittain aliarvostettuun oloon vaikutti Oilersin varsin aggressiivinen pelaajarekrytointi. Pelaajat sanovat toisaalta ymmärtävänsä, miksi maajoukkuetason vahvistuksia hankittiin. Ahkera kalastus siirtomarkkinoilla sai kuitenkin pohtimaan, etteivät läpimurron kynnyksellä olleet omat pojat olleet arvostettuja.

– Uusiin hankintoihin käytettiin niin paljon rahaa, että tuntui, ettei junnupuoleen ollut juurikaan kiinnostusta.

Suurempi syy aliarvostuksen tunteelle löytyi kuitenkin harjoittelusta ja valmennukselta saadusta kohtelusta. Osa pelaajista sanoi, ettei Heikki Luukkosen johtamalla valmennuksella tuntunut olevan kiinnostusta junioripelaajien kehitykseen.

– Preseasonilla juteltiin valmentajien kanssa. Sitten, kun kausi alkoi, niin tuntui kuin joku olisi vetänyt puhelinlinjat poikki. Kommunikaatio oli vähäistä. Kun kävi kysymässä, mitä pitäisi tehdä, että pääsisi askiin, niin vastaukseksi tuli lähinnä ympäripyöreyksiä. Muilta sitten kuuli, että oli soiteltu valmennuksen kanssa tuntien puheluita.

Kauden edetessä osa pelaajista alkoi käyttää humoristista ”tötsä”-vertausta. Olo harjoituksissa oli pelaajien mielestä yhtä tarkoituksenmukainen.

– Meidät junnut pistettiin yhteen nelosketjuun ja treenaaminen oli semmoista, että oltiin tötsiä, joita laitettiin kentälle. Oltiin ihan täytemiehiä. Vaikutti siltä, ettei valmennuksella ollut kiinnostusta, miten meidän treenit ja kehitys menee.

Toinen harjoitusten ominaispiirre, joka tuli esiin lähes jokaisessa keskustelussa, oli ylimitoitettu alivoiman pelaaminen harjoituksissa. Pelaajat sanovat, että juniorit saivat ryynätä pitkiä alivoimapätkiä. Se turhautti monia.

– En kokenut niitä harjoituksia enää kehittäviksi. Tietenkin se on aina sillä lailla, että nuoremmat vääntää alivoimaa, mutta se meni överiksi. Tuntui, ettei oltu osa pelaajistoa, vaan ylijäämäosasto. Täyteäijät, että saatiin treenit rullaamaan.

Osa myös sanoo, että harjoittelun kuormituksessa oli pahoja puutteita. Jotkut treenasivat aamuisin ja pomppivat liigan ja A:n mukana. Muutamat pelaajat sanovat, ettei kuorma ollut valmennuksen mielestä liian kova, vaikka osa pelaajista piiputti. Yksi pelaaja sanoi, että loukkaantumisriskit nousivat koviksi, toinen taas kertoi koulun kärsineen.

Lopulta tilanne kärjistyi siihen, että pelaajat eivät enää halunneet harjoitella liigajoukkueen mukana. Tähän vaikutti paitsi miesten mukana koettu kohtelu, myös mahdollisuus pärjätä A-junioreissa. Pelaajien mukaan A:n rinki oli melko pieni, joten he ajattelivat, että yhdessä kovalla ryhmällä treenaamalla, heillä oli mainio sauma mestaruuteen. Moni oli jo päättänyt vaihtaa maisemaa, joten he kokivat järkevämmäksi panostaa junioripeleihin.

– Tiesin sen, että vaikka menisin treenaamaan miesten mukaan, niin en olisi päässyt pelaamaan. Oltiin pelattu A-junnuissa koko kausi, niin haluttiin myös olla siellä, yksi pelaajista kertoo.

– Ei saatu mahdollisuutta liigapeleihin, niin haluttiin tehdä hieno tarina A-junnujen kanssa. Päätettiin, että voidaan mennä treenaamaan liigaan tietyllä kentälle, mutta ei haluttu pitää meidän unelmaa sivussa, kun meitä lähinnä pompoteltiin miehissä, toinen pelaaja sanoo.

– Monella oli ajatus lähteä, kun ei ollut uskoa, että olisi ollut tulevaisuutta miesten pelaavassa kokoonpanossa ja A:n mestaruus oli tavoitteena. Haluttiin ennemmin tähdätä siihen, että pärjätään A:ssa. A:n treenit olisivat muuten kärsineet, kolmas kommentoi.

Junnuissa viihtyi, miehissä ei

Pelaajat kertovat, ettei itse liigajoukkueen pelaajiston kanssa ollut ongelmia. Muutaman kuppikunnan juttuihin oli vaikeampi päästä kiinni, mutta yleisesti ottaen juniori-ikäisillä oli tervetullut olo pukuhuoneessa. Kritiikin kärjessä on etenkin valmennusjohto.

– Pelaajien kanssa klikkasi. Oli siellä muutama sellainen kuppikunta, mihin ei päässyt ikinä sisälle. Mutta lähinnä se treeneissä viihtyminen liittyi treenaamiseen ja valmennuksen välinpitämättömyyteen. Ihan tervetullut olo oli pelaajien puolesta.

Kysyttäessä voisivatko pelaajat vielä palata Oilersiin, ovat vastaukset vaihtelevia. Osa sanoo, ettei halua betonoida kantaa, mutta näillä näkyminen ei. Osa sanoo, ettei ainakaan pariin vuoteen. Muutama jyrkempikin ei-vastaus tulee.

Fiilikset Oilersista seurana ovatkin monella varsin ristiriitaiset. Pelaajat kertovat viihtyneensä hyvin junioripuolella. Myös seuran toiminta saa kehuja muutamilta. Seuraa kuvaillaan ammattimaiseksi. Näin ollen monelle jäi hyviä muistoja junioreista. Liigajoukkueen touhu sen sijaan jätti huonomman maun.

– Ei sinällään ole mitään seuraa vastaan. Muutama kausi menee kuitenkin varmuudella jossain muualla. Jos valmennusjohto vaihtuisi, niin saattaisin harkita palaavani. Vähän jäi harmittamaan se loppu. Oltiin niin uskollisia touhulle ja tehtiin kaikki, mitä valmennus halusi, mutta lopulta kuitenkin tuntui, että seuran puolelta näytettiin keskisormea, yksi pelaaja mietti.

– Eihän sitä ikinä tiedä. Pidän kortit avoimina. Oli omia hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Ei jäänyt katkeruutta. Oppia tuli paljon. Ei nyt ihan lähiaikoina kuitenkaan semmoista tarvetta ole (palata Oilersiin), toinen peluri kommentoi.

Osa sanoo suoraan, että Oilersista jäi paska maku. Osa kommentoi maltillisemmin. Yksi pelaaja kertoo, että seuran vaihtoon vaikuttivat peliajan lisäksi myös käytännön syyt. Tikkurila on nykyisessä elämäntilanteessa Tapiolaa kätevämpi sijainti. Vaikka viime kauden tapahtumat harmittavat monia, ei pelipaidan vaihtuminen ole jäänyt kaihertamaan.

– Ei kaduta yhtään. Tekisin milloin vaan uudestaan, yksi haastatelluista pelaajista tuumaa.

Luukkonen sanoo monen tähden osuneen samaan asentoon

Mutkikkaat asiat, kuten tämäkin, hahmottuvat eri tavalla tarkastelukulmasta riippuen. Pelaaja katsoo toimintaa oman uransa näkökulmasta, päävalmentaja vastaa kokonaisuudesta. Luukkonen huomauttaa heti alkuun, että tekeillä olevasta jutusta saa kahdenlaisen: skandaalinkäryisen kertomuksen joukkopaosta tai tarinan siitä, kuinka Oilersin laadukas junioritoiminta on tuottanut hyviä pelaajia yli oman tarpeen.

Luukkonen sanoo, että olisi jatkanut mielellään yhteistyötä kaikkien seuraa vaihtaneiden pelaajien kanssa. Oilers-luotsin mielestä tapauksessa oli monta monessa, eikä yhtä yksittäistä syytä, miksi niin moni pelaaja vaihtoi seuraa. Luukkosen mukaan pelaajien kanssa käytiin keskusteluita ja tarjottiin mahdollisuutta jatkaa seurassa.

– Moni tähti osui samaan asentoon. Jos pääkaupunkiseudulla ei olisi ollut täksi kaudeksi viittä liigajoukkuetta, niin tilanne olisi ollut erilainen. Tavallaan tässä nähtiin kysynnän ja tarjonnan laki. Hyvillä pelaajilla on vaihtoehtoja. Uskoisin, että monen pelaajan kohdalla he ajattelivat, että läpimurron ja vastuun ottaminen on helpompaa muualla, Luukkonen sanoo.

– Meidän näkökulmasta tämä kertoo siitä, että ollaan tehty älyttömän hyvää duunia nuorten pelaajien kanssa, kun moni on ottanut ison ruudun muualla.

Luukkonen myös kertoo, että pelaajat olisivat voineet lyödä läpi myös Espoossa, mutta taustalla oli inhimillisiä syitä, jotka verottivat joidenkin pelaajien paukkuja.

Nokialta tullut Luukkonen valmentaa Oilersia nyt kolmatta kautta. Yksi Luukkosen ajan ominaispiirre on ollut ahkera pelaajarekrytointi, joka myös söi omien nuorten pelaajien uskoa läpimurtomahdollisuuksiin. Luukkonen taustoittaa Öljymiesten kehitystä pidemmältä ajanjaksolta.

– Öljyputki oli tukossa, kun olin poikien maajoukkueessa. Ikäluokista 1995-99 poikien kisoissa oli yksi Oilersin pelaaja: Toni Rintala ja hänkin siirtyi Oilersiin (SSV:stä) kisaperiodin aikana. 90-luvun lopun ikäluokissa oli vähän pelaajia, eikä toiminta ollut välttämättä sellaista, että olisi vuodesta toiseen tullut lupaavia pelaajia.

Öljyputken tukkoisuuteen taas liittyi Luukkosen mukaan useita seuran taustalla vuosien varrella tapahtuneita asioita.

– Juniorivaiheen merkitys on älyttömän suuri etenkin siihen, että opetetaan pelaajia lyömään kaikki likoon, eikä se ole pelkästään harrastelua. Aiemmin se ei välttämättä antanut pelaajille parhaita valmiuksia.

Luukkosen saapuessa Espooseen, moni kokenut pelaaja lopetti. Pitkän linjan runkomiesten lopettamiset yhdistettynä heikkoon pelaajatuotantoon, johtivat Luukkosen mukaan siihen, että ulkopuolelta oli pakko hakea pelaajia.

– Prosessin eri vaiheissa täytyy toimia eri tavoilla. Kun tulin Oilersiin, niin jouduttiin ison sukupolvenvaihdoksen keskelle vähän yllättäen ja suunnittelematta. Pajukoski, Wardit, Hänninen ja muita runkopelaajia lopetti ja jouduttiin tekemään isoja muutoksia. Siinä tuli sitten sellainen tilanne, että piti hakea ulkopuolelta myös rivipelaajia ja se oli siinä vaiheessa perusteltua.

– Nyt kun on saatu prosessia eteenpäin, niin ei haeta enää perusjamppoja, vaan halutaan kasvattaa runkoa omassa seurassa. Ne ketkä tulevat ulkoa, ovat maajoukkuetasoa tai ainakin lähellä sitä ja selviä täsmävahvistuksia, jotka tulevat ruutuihin, joissa on selkeä tarve. Niissä on myös onnistuttu tosi hyvin.

Oilers-käskijä on oikeassa siinä, että espoolaiset ovat onnistuneet nimekkäissä hankinnoissa. Esimerkiksi Kainulaisen veljekset ja oululaislähtöiset Matias Veikkola ja Antti Suomela ovat olleet erinomaisia vahvistuksia. Nimimiesten lisäksi Oilers täytti tämän kauden rosteriaan Antti Aarniolla, Niko Nordströmillä ja pari kautta liigaympyröistä sivussa olleella Perttu Pajukoskella. Tästäkin voi päätellä, ettei kaikki mennyt ihan nappiin joukkueen syvyyspelaajien osalta.

Luukkonen sanoo, että Aarnio ja Pajukoski tulivat auttamaan loukkaantumisten runtelemaa joukkuetta. Kakkosdivariin palanneen Pajukosken kanssa sovittiin alun perinkin kahden kuukauden pestistä. Nordströmiin Oilersissa on oltu Luukkosen mukaan todella tyytyväisiä. Kokeneen kakkostorjujan kanssa on tehty jatkosopimus.

Luukkonen peräänkuuluttaa kärsivällisyyttä

Luukkonen toistelee haastattelun aikana usein sanaa kärsivällisyys. Sitä hän peräänkuuluttaa nuorilta pelaajilta ja näkee, että sen puute oli merkittävä syy siirtojen taustalla.

– Nämä pelaajat jotka lähtivät, olisivat saaneet pienellä kärsivällisyydellä mahdollisuuden ottaa vakirooli liigassa. Se on tämän ajan ilmiö. Moni haluaa nopeasti roolin liigajoukkueesta.

– Kärkilupaukset pääsevät B-junnuihin alaikäisinä. Sitten mennään B-ikäisinä A:han ja ollaan kohta siellä isossa roolissa ja tulee menestystä. Siinä tulee helposti fiilis, että junnut on pelattu läpi. Joku sitten pääsee jossain päin liigaan, niin tulee pieni paniikki ja hirveä kiire saada liigapaikka. Monilta nuorilta pelaajilta peräänkuuluttaisin kärsivällisyyttä ja malttia rakentaa juuri sitä omaa polkua.

Luukkosella on pointti kärsivällisyyden suhteen. Toisaalta moni seuraa vaihtanut pelaaja on kuitenkin osoittanut olevansa hyvän tason liigapelaaja. Muutama toisi nyky-Oilersiinkin selvää lisäarvoa. Siinä mielessä ainakin tiettyjen pelaajien ”kärsimättömyys” on ollut perusteltua, etenkin, kun muutama pelaaja ehti olla liigaringissä jo useamman vuoden.

Pelaajien kritiikkiin arvostuksen puutteesta Luukkonen ei vastaa suoraan. Hän sanoo varsin ympäripyöreästi, että jokaisen hyvinvointi ja kehitys on tärkeää. Niihin Oilers pyrkii antamaan tukea ja eväitä muun muassa säännöllisillä kehityskeskusteluilla. Luukkonen lisää, että pelaajia pyritään auttamaan riippumatta siitä, mihin he urallaan tähtäävät. Esimerkiksi hän mainitsee Saksaan lähteneen A-junnumestari Niklas Laurilan, jonka siirrossa päävalmentaja oli auttamassa.

Vastaavasti kritiikkiin harjoittelusta Oilersin päävalmentaja toteaa, että sillä pyrittiin kehittämään pelaajia kokonaisvaltaisemmiksi.

– Liigamaailmaan kun haluaa murtautua, niin silloin kokonaisvaltainen pelaaminen täytyy olla kohdillaan. Nuorten ja taitavien poikien vahvuudet ovat yleensä hyökkäyspelissä, niin silloin puolustuspeli on yleensä se, missä on paljon kehitettävää. Alivoimalla sitä on hyvä opetella. Juniori-ikäiset, liigan portteja kolkuttelevat pelaajat ovat harvoin vielä siinä roolissa, että pelaisivat illasta toiseen ylivoimaa. Liigamaailmassa alivoiman ja puolustamisen opettelu on tärkeää, kun taas junioriympäristössä saa treenata hyökkäyspelaamista.

– Kaikissa ratkaisuissa, mitä harjoittelussa tehdään, halutaan ajatella yksilön parasta. Halutaan myös kehittää pelaajien valmiuksia pelata eri paikkoja ja sitä kautta monipuolisuutta. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että joukkueen etu ajaa yksilön edellä.

Luukkonen sanoo, että seurassa omaa toimintaa pohditaan koko ajan kriittisesti. Hänen mielestään nuorille on tärkeää teroittaa, etteivät asiat tapahdu yhdessä yössä. Joukkopaon suhteen Luukkonen näkee, ettei vika ollut yksistään pelaajissa tai yksistään seurassa. Hän lisää, että asioita on käyty pelaajien kanssa läpi, eikä seuralla ole jäänyt hampaankoloon.

– Liigassa läpimurtoja ei tapahdu vahingossa. Se vaatii kovaa työtä ja fokusta Salibandyliigan maailmaan. Väärinkäsityksiä sattuu helposti, jos asioita pohditaan omassa päässä, mutta ei kommunikoida niistä ja käydä niitä läpi. Joku saattaa sitten pettyä ja liputtaa itsensä ulos. On kuitenkin tärkeää, että joudutaan kohtaamaan vastoinkäymisiä ja sitä kautta noustaan seuraavalle levelille.

Oilers haluaa nostaa omavaraisuutta

Riippumatta siitä, kuinka hyviä pelaajia Oilersin jättäneistä kasvaa, on monen lahjakkuuden häipyminen merkittävää isossa kuvassa. Kun niin moni lupaava nuori koki, ettei Oilersissa ole mahdollisuutta murtautua liigatasolle, saattaa moni liigajoukkuetta kohti etenevä nykyinenkin Oilers-lupaus pohtia, onko omassa seurassa sauma lyödä läpi vai kannattaako lähteä muualle. Etenkin, kun liigajoukkueeseen on hankittu nimekkäitä vahvistuksia kausi kauden perään.

Luukkonen vakuuttaa, että mahdollisuuden saa, jos sen ansaitsee. Hän kuitenkin lisää, ettei jokainen tietenkään voi lyödä läpi Oilersissa.

– Mahdollisimman laadukas arkiympäristö on tärkeä. Uskon, että meillä on kilpailukykyinen arki joukkuekavereiden, harjoitusolosuhteiden ja tekemisen osalta. Se mikä tämän casen pelaajilta on jäänyt puuttumaan, on se kärsivällisyys. Tietyn statuksen saaminen vaatii kärsivällisyyttä. Erityistapauksiakin on, jotka lyö puskista läpi. Ne, jotka ovat kärsivällisiä, saavat meillä reilun mahdollisuuden.

Oilersia on helppo arvostella junnumestarien joukkopaon johdosta. Esimerkiksi Niko Laiti hyökkää tällä hetkellä Indiansin ykköskentässä ja Yannick Lindroos olisi 29 pisteellään Oilersin kolmanneksi paras pistemies.

Oilers on kuitenkin kärkijoukkue, jonka tavoitteena on mestaruus. Lisäksi Oilers on sarjan vakavaraisimpia seuroja, jolla on mahdollisuus hankkia maajoukkuetason pelaajia. Ulospäin touhu on näyttänyt siltä, että seura pyrkii nimenomaan ostamaan mestarijoukkueen. Luukkosen mukaan omavaraisuusastetta on kuitenkin tarkoitus nostaa.

– Seuran tahtotila ja maali on olla seuraava dynastia. Meidän täytyy ajaa omia pelaajia sisään, jotta toiminnalla olisi kestävä pohja. Kyllä me halutaan rakentaa joukkuetta sillä tavalla, että siinä on jatkuvuutta ja halutaan tarjota pelaajapolku omille pojille ihan liigan huipulle ja kansainväliselle huipulle asti. Ei ole semmoista, että mentäisiin pelkästään toisella.

– Jatkossa suunnitelmana on kasvattaa omavaraisuusastetta. Junioritoiminta on mennyt valtavasti eteenpäin. A- tai B-juniorit ovat olleet finaaleissa niiden vuosien aikana, kun olen täällä ollut. Koko ajan tulee laadukkaampia ja valmiimpia pelaajia. Olen optimistinen sen suhteen, että omia läpimurtajia tulee lisää tulevaisuudessa.

Luukkosen puheille löytyy katetta myös tutkailemalla vanhimpien poikajuniorien sarjatilanteita. Vaikka A:n mestarijoukkue haihtui lähes kokonaan, on Oilers menossa kirkkaasti pudotuspeleihin. Nuorten SM-sarjan pistepörssin kärkinimi, liigakentillä ja poikien maajoukkueessa esiintynyt Jesper Silvonen tulee Oilersista. Yhtä lailla myös B-junioreissa kulkee. Oilers on SM-sarjassa toisena. Viimeisimmässä poikamaajoukkueessa oli neljä pelaajaa espoolaisseurasta.

Talenttia on siis tulossa.

Vähemmän A-ikäisiä jatkossa

Luukkonen ei näe mielekkääksi lähteä jossittelemaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta tilanne olisi mennyt eri tavalla. Kun kysymyksen kääntää siihen, mitä Oilers on tapauksesta oppinut, Luukkonen sanoo, että he ovat tietoisesti pienentäneet A-ikäisten pelaajien määrää.

Oilersin NG-akatemiassa A- ja B-juniori-ikäiset pelaajat harjoittelevat yhdessä. Osa pelaa molempia sarjoja, osa vain toista. Muutamat ovat liigajoukkueen mukana.

– Meille osittain kerääntyi paljon hyviä A-junnuja. Kun näyttää siltä, että johonkin tulee vahva ryhmä, niin se imee muita jätkiä mukaan. Asia, mitä ollaan pohdittu on, että kannattaako kaikkia ottaa. Selkeä strategia tulevaisuudessa on, että pidetään vähemmän A-ikäisiä.

Luukkonen myös huomauttaa, että kun toimitaan ihmisten kanssa, niin tapauksetkin ovat aina erilaisia. Loppu viimein urheilullinen tulos on se, mikä toiminnan onnistumista määrittää.

– Vaikea sanoa, että tässä olisi yksi tietty asia, minkä korjaamalla Oilers olisi merkittävästi parempi organisaatio. Pitkällä aikajänteellä kaikki saavat ansionsa mukaan. Oilers pärjää juuri niin kuin Oilers ansaitsee, samoin nämä seuraa vaihtaneet pelaajat.

Kahdet rattaat käyvät ahtaiksi

Kaiken kaikkiaan kyseinen tapaus on paitsi mielenkiintoinen, on se myös hyvin poikkeuksellinen.

On päivänselvää, että jotain Oilersissa on mennyt pahasti pieleen. Osalle Oilersin kova kilpailutilanne ja harjoittelukulttuuri ei sopinut, mutta niin monen pelaajan häipyminen ei mene pelkästään kärsimättömyyden piikkiin, kuten Luukkonen asian esittää. Esimerkiksi Classicissa moni oma kasvatti on malttanut odottaa saumaansa, vaikka myös Pirkanmaalla on ollut vaihtoehtoja.

Oman problematiikkansa tapaukseen tuo se, että osa kärkkyi läpimurtoa ja sai siihen saumoja myös ennen viime kautta. Esimerkiksi Remes ja Rintala pelasivat kaudella 2017-18 26 ja 10 ottelua. Sekin on toisaalta inhimillistä, että pelaaja kokee olonsa aliarvostetuksi, kun vastuu vähenee vaikka nuori pelaaja odottaa lopullisen läpimurron tekemistä. Karu tosiasia on kuitenkin se, että kaikista talenteista ei tule edes erityisen hyviä liigapelaajia, puhumattakaan, että jokainen löisi läpi liigan kärkijoukkueessa.

Oilersin näkökulmasta tapaus on hyvin kaksipiippuinen. Imagohaitta on raskas ja identiteettiä on vaikeampi rakentaa, kun joukkue täyttyy muualta tulleilla ostopelaajilla. Toisaalta jos seura haluaa haastaa Classicin lähitulevaisuudessa, ei se voi odotella pelkästään omien poikien läpimurtoja. Kun rahaa kerran on, kannattaa sitä myös käyttää – ja kun sitä on, niin se tuo menestyspaineita myös seura- ja valmennusjohdolle.

Myöskään Oilersin juniorityön laadukkuutta ei sovi kiistää. Oilers on täyttänyt Erän jättämän tyhjiön ja napannut pääkaupunkiseudun valtikan poikajunioreiden mahtiseurana. Junioritoimintaan panostamisen tarkoituksenmukaisuutta on kuitenkin aiheellista pohtia, kun pelaajapolun yläpää on vuorattu lähestulkoon umpeen.

Tapiolassa on mietinnän paikka myös siinä, miksi liigajoukkueessa pelaa edelleen monia melko keskinkertaisia, aikoja sitten juniori-iän ohittaneita ja vieläpä ulkopuolelta tulleita pelaajia, kun samaan aikaan moni oma kasvatti turhautui ja lähti muihin maisemiin – osa vieläpä kitkerän sivumaun saattelemana.

Ensi kauden kilpavarustelu onkin erityisen mielenkiintoinen juuri Oilersin osalta. Aikooko Oilers siis tehdä, kuten Luukkonen sanoi, eli hankkia ehkä muutaman täsmävahvistuksen ja ajaa omia junioreita sisään. Vai kalastetaanko Esport Arenan uumenissa taas isolla haavilla, jolloin omien poikien mahdollisuudet lyödä läpi juuri Oilersissa putoavat merkittävästi.

Laitin, Lindroosin ja Sipilän läpimurrot antavat takuulla pohdiskelun aihetta monille Oilersissa läpimurtoa kärkkyville lupauksille – etenkin, kun ensi kauden päätteeksi pelataan alle 19-vuotiaiden poikien MM-kisat.

Luukkosen peräänkuuluttaman laadukkaan arjen merkitystä ei sovi vähätellä, mutta kovat liigapelit ja niissä saatu vastuu ovat ykkösjuttuja monen nuoren pelaajan kehitykselle ja motivaatiolle. Tätä sanovat myös monet tätä juttua varten haastatellut pelaajat.

Joukkopaon voi loppu viimein tiivistää kahteen Oilersia vahvasti määrittävään toimintamalliin. Liigajoukkueen vahvistamiseen nimekkäillä hankinnoilla ja junioriputkeen panostamiseen. Molemmat ovat legitiimejä toimintamalleja, mutta niiden yhteensovittaminen käy kokoajan vaikeammaksi.