Lempäälän Ideaparkissa myhäili tiistaina iltapäivällä tyytyväinen mies. Jari Kinnusen yksi unelma tuli toteen, kun maailman ensimmäinen salibandymuseo avasi ovensa.

Tiistai oli Salibandymuseon ensimmäinen aukiolopäivä, joten Kinnunen päivysti paikalla vastaanottamassa avajaispäivän vieraita. Varsinaiset avajaisjuhlat ovat vuorossa myöhemmin tänä vuonna.

Pitkän uran lajin parissa ensin Salibandyliiton toiminnanjohtajana ja nyttemmin yhteiskuntasuhdejohtajana tehnyt Jari Kinnunen on myös kesällä perustetun Suomen Salibandymuseo ry:n puheenjohtaja.

Yhdistyksen muut perustajajäsenet ovat Pekka Mukkala, Tapio Hämeen-Anttila ja Kurt Westerlund, jotka muodostavat myös johtokunnan.

– Toistaiseksi museon toiminta pyörii täysin perustajajäsenten omilla rahoilla, Kinnunen kertoo.

Tärkeänä kumppanina on Lempäälän Ideapark-kauppakeskus, joka tarjoaa Salibandymuseon näyttelytilan maksutta. Museohanke eteni ensimmäisistä puheista konkretiaksi varsin nopeasti.

– Yhdistys perustettiin kesällä siksi, että on jokin taho, jonka nimissä voidaan ylipäätään alkaa kerätä esineistöä. Marraskuussa tuli sattumalta puhetta, että Ideaparkilla voisi olla vapaana sopiva tyhjä liiketila. Lupasin, että helmikuun loppuun mennessä siihen saadaan museo pystyyn, Kinnunen valottaa.

Runsaasti lahjoituksia

Noin kerrostalokaksion kokoinen museotila on Ideaparkissa sijaitsevan liikuntakeskuksen sisäänkäynnin vieressä. Palkattua henkilöstöä ei ole, vaan museossa on tallentava videovalvonta, automaattinen kävijämäärälaskuri ja esineet lukkojen takana.

Museoon on vapaa pääsy ja se on päivittäin auki kauppakeskuksen aukioloaikoina.

– Kun muualla museot ovat usein paikoissa, joihin pitää mennä erikseen, me toimme museon tänne, missä ihmiset muutenkin ovat, Kinnunen sanoo.

Ideaparkin lisäksi myös muita yrityskumppaneita on ollut auttamassa museon perustamisessa. Kalustamisesta ja rakentamisesta on vastannut muotoilija Perttu Rista.

– Ilman heitä museon avaaminen ei olisi ollut mahdollista.

Kinnunen kiittelee, että entiset pelaajat ja muut lajin harrastajat ovat suhtautuneet museon perustamiseen erittäin myönteisesti ja avuliaasti. Rahaa esineiden keräämiseen ei ole käytetty.

– Osa esineistöstä on perustajajäsenten omista kokoelmista. Entisiltä maajoukkuepelaajilta ja muilta harrastajilta on tullut runsaasti lahjoituksia. Osa on lahjoittanut omat henkilökohtaiset salibandyaarteensa museolla pysyvästi, osa antanut ne lainaan. Kaikki lahjoitetut ja lainatut esineet luetteloidaan ja kuvataan.

Puolapuutkin tulossa

Tällä hetkellä museon vitriineissä on nähtävillä muun muassa salibandymailojen kehitys alkuvuosien letkuista nykyisiin välineisiin, SM- ja MM-pokaaleja sekä -mitaleja, MM-kisoissa käytettyjä maalivahdin maskeja sekä lajista julkaistua kirjallisuutta.

Museotilan alustana on nykyaikainen salibandymatto, mutta yhteen nurkkaan on tulossa olosuhteiden perinnehistoriaa kunnioittaen puolapuut ja parkettilattia.

Teetettävänä on myös lajin kunniagalleriaan ja legendojen joukkoon virallisesti valittujen henkilöiden kuvat, jotka tulevat seinälle. Suunnitelmissa on myös videotaulu, jossa voisi pyöriä esimerkiksi MM-finaalien maalikoosteita.

– Kun saadaan homma kunnolla vauhtiin, näyttöjä ja faktaa museon kävijämääristä ja Salibandymuseon nettisivut auki, voidaan pyrkiä hankkimaan museotoiminnalle ulkopuolista rahoitusta ja yhteistyökumppaneita. Pyrimme olemaan kustannustehokkaita ja saamaan aikaan mahdollisimman paljon rajallisilla resursseillamme. Myös yhteistyötä muiden museoiden kanssa tullaan kartoittamaan, Kinnunen visioi.

Hänen suunnitelmissaan on pistää pystyyn myös Salibandymuseon podcast, jossa erilaiset salibandylegendat pääsisivät tarinoimaan muistojaan.

– Samalla ne tarinat saa kätevästi talteen, jos tässä joskus innostuu tekemään jonkinlaista historiikkia.