Happeen puolustaja Iiro Lankinen kertoo Pääkallon kesähaastattelussa vaikeasta viime kaudesta, reissupelaajan arjesta ja tulevan kauden tavoitteista.
Lankinen täytti heinäkuun lopussa 29 vuotta. Joku voisi pitää kuopiolaista jo iältään vanhana liigapelaajana, mutta Lankinen itse kuvailee olevansa vielä ”nuori ori”.
– Kyseessähän on ”Mihun” (Mika Kohonen) pelinumero. Lasken, että vielä on kuusi vuotta vanhaan pelaajaan, eli ikämiesikä kun tulee, niin sitten on vasta vanha. Sitten vasta pääsee rytkyttämään ”Tsäkin” (Petri Kauko) kanssa samaan pumppuun Bluesiin ikämiespelejä, Lankinen tuumaa.
Juhlinnan Lankinen jättää kuitenkin vähemmälle. ”Keittohommiin” ei ennätä, koska Happeen testiviikko odottaa ensi viikolla.
– Jonkinlaiset tulokset täytyy saada aikaan. Ei varmaan kärkituloksia tule, mutta koitetaan jotain vääntää.
Liigan juonikkaimpiin puolustajiin lukeutuva Lankinen sanoo ottaneensa harjoittelusta pientä taukoa kauden jälkeen. Koronakevään positiivisena puolena hän mainitsee sen, että sai viettää runsaasti aikaa kotona. Siellä viihtyi.
Lankisen oheisharjoitteluun omat haasteensa tuo raskas työ rakennustyömailla. Hän sanoo kultaisen keskitien löytämisessä olleen toisinaan haasteita.
– Jonkun mielestä se saattaa kuulostaa tekosyyltä, mutta kun fyysisen työn sovittaa huippu-urheiluun, niin se on välillä tosi raskasta. Välillä sen pikkulenkinkin tekeminen tuntuu vaikealta.
– Mutta kun toukokuussa alettiin treenaamaan, niin olen omasta mielestä tehnyt hyvin hommia. Välillä raskaat työpäivät verottaa treenaamista ja olen sanonut sen kaikille. En häpeä mitään. Joku voi sanoa etten ole maajoukkuetason urheilija, enkä varmaan aina olekaan.
Viime kaudeksi kotikaupungin Welhoista Happeeseen vaihtanut puolustaja on kuitenkin löytänyt keinon yhdistää urheilua ja työntekoa. Hän jättäytyy pois päivätöistä kauden kiireisimpään aikaan marrasjoulukuussa ja palaa työmaille heti kauden päätyttyä.
– Kauden loppuun asti pystyn puoliammattilaisena pelaamaan. Ei oikein olisi järkeä lähteä Kuopiosta ajamaan suoraan työkamat päällä, Lankinen sanoo ja kertoo käyvänsä vähintään kaksi lajiharjoitusta viikossa. Fysiikat hän tekee omatoimisesti Kuopiossa.
Matkaa kotiovelta Kuopiosta Hirviteatteriin kertyy noin kaksi tuntia suuntaansa. Lankinen kuitenkin sanoo olleensa positiivisesti yllättynyt, kuinka helppoa reissupelaajan arki lopulta oli. Hän yöpyi toisinaan Mika Kohosen ja Jalo Kouvosen asuttamassa omakotitalossa.
– Ei se vaikuttanut pelaamiseen oikeastaan millään lailla. Tykkäsin ajella. Pystyi miettimään paljon pelijuttuja ja fiilistelemään musiikkia. Välillä se paska keli tietysti ärsytti, kun ajaa räntäsateessa kaksi tuntia, käy puolitoista tuntia pelaamassa poikien kanssa ja takaisin. Mutta aina kun pääsi hallille ja treeniin kiinni, niin se loppu meni itsestään.
Oma tekeminen hukkui
Lankinen siirtyi Happeeseen viime kaudeksi isoin odotuksin. Liigan etevimpiin hyökkääviin puolustajiin häntäpään Welhoissa kuulunutta taituria pidettiin yhtenä sarjan kovimmista värväyksistä.
Kausi alkoi kuitenkin todella nihkeästi, kun tehot loistivat poissaolollaan ja omissa kolisi senkin edestä. Kauden edetessä Lankinen paransi, mutta ei päässyt odotetulle tasolle. Jatkosopimuksen julkistuksen yhteydessä Happee-puolustaja totesikin, ettei viime kaudella nähty läheskään parasta ”Lankapajaa”.
Kaukalossa Lankinen on äärimmäisen viihdyttävä pelaaja, kuopiolaiselle palloilukulttuurille ominainen ”naatiskelija”. Vaikeaa vime kautta mies kuitenkin ruotii sellaisella itsekriittisellä analyyttisyydellä, jota kuulee harvoin.
Hän sanoo pohtineensa viime kautta paljon ja löytäneensä kaksi syytä haasteisiin.
– En osannut suhtautua hommaan henkisesti oikein. Tulin jengistä, jossa olin niin sanotusti stara ja johtava pelaaja. Rooli oli iso Happeessakin, mutta rupesin ajattelemaan liikaa, vaikka ei olisi tarvinnut.
Liialla ajattelulla Lankinen tarkoittaa etenkin sitä, että hän pyrki välttämään sooloilua ja ajatteli peliä enemmänkin oman pään kautta. Siellä ei saanut kolista. Siinä sivussa hukkui oma tekeminen.
– Sittenhän siellä kolisi kahta kauheammin.
– Olin liian epäitsekäs. Totta kai olen joukkuepelaaja henkeen ja vereen, mutta joukkueen peliä ei saa miettiä liikaa, vaan oman rennon pelin kautta pystyn auttamaan joukkuetta parhaiten.
– Heti alkuun kun tuli se -6, niin se söi aika paljon henkistä hommaa. Ekassa kotipelissä jäähallissa latautuminen meni ihan yli. Se oli itseltä ihan hirveetä räpellystä ja näytti varmaan alasarjapeliltä. Ärsytti niin paljon, että lähdin pelin jälkeen suoraan himaan, vaikka siellä oli Happeen legendojen häppeninki.
Pikkuhiljaa Lankinen pääsi paremmin peliin kiinni. Runkosarjassa hän iski 6+11=17 pistettä. Valtaosalle liigapuolustajista pistepotti olisi loistava, mutta 23 ja sitä edellisellä kaudella peräti 36 pistettä takoneelle pakille pettymys.
– Happeessa oli paremmat pelaajat ja nimekkäin hyökkäys, missä on tullut pelattua. Sysäsin niiden harteille enemmän ja odotin, että ratkaisu tulee muualta. Oma peli jäi piippuun. Tuntui, että joku hyökkääjä tekee maalin, vaikka aiemmin olen tottunut itse ratkomaan. Kokonaispaketti oli kokoajan vähän hukassa, koska olin väärin asennoitunut.
”Isoin tavoite on saada pää kuntoon”
Lankinen kuvailee fiiliksen olevan nyt huomattavasti rennompi kuin vuosi sitten.
– Tietää joukkueen ja pelitavan, niin pystyy lähtemään kauteen ilman stressiä.
Tulevaan kauteen Lankinen näkee kaksi selkeää kehityskohdetta, palloton puolustuspelaaminen ja peleihin valmistautuminen.
– Monia klippejä olen nähnyt viime kaudelta. Otin liikaa riskejä kun vastustajalla oli pallo. Varsinkin niissä tilanteissa, kun tuli tilanteenvaihto omaan päähän, koitin törmätä tilanteita liian hanakasti. Kun saan moodin päälle niin olen törkeän hyvä niissä tilanteissa, mutta kun se menee yli, niin tulee ongelmia.
– Isoin tavoite on saada pää kuntoon. Lopettaisin sen jännittämisen. Olen aiemmin ollut hyvä keskittymään peleihin, mutta nyt olen huomannut, että siinä on vielä ihan älyttömästi opittavaa.
Siinä missä Lankisen kausi sujui alakanttiin, meni myös koko hirviryhmän runkosarja pitkälti mollivoittoisissa merkeissä. Happeen pudotuspelipaikka varmistui vasta runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella.
Happee koki pientä vaihtuvuutta siirtomarkkinoilla, jonka lisäksi myös päävalmentaja vaihtui, kun Tero Kotilainen nousi valmennusryhmästä Mikko Lehdon tilalle. Pääkäskijän vaihtuminen on tuonut Lankisen mukaan tervettä uutta tuulahdusta jyväskyläläisten tekemiseen.
– Omaan silmään vaikutti siltä, että joukkue tarvitsi jonkinlaisen muutoksen ja ryhtiliikkeen. Viime kaudella oli aika laiskaa tekemistä kaikilla, valmennuksesta lähtien. Yritettiin, mutta ei ajateltu.
– Muutaman kerran olen käynyt joukkueen yhteisessä tapahtumassa ja mitä olen poikien kanssa jutellut, niin nyt tuntuu, että on paljon pirteämpää meininkiä. Koutsit ovat paljon tehneet töitä ja kehittäneet uusia juttuja. On ollut joukkueen kesken erilaisia virkistystapahtumia, mitkä ovat tuoneet uutta.
Pelaajapuolella pahin menetys oli maajoukkuehyökkääjä Jami Manninen. Happee sai kuitenkin tilalle kaksi varsin tasokasta leftin laituria, kun Roni Laasonen ja sveitsiläinen Silvan Bolliger vaihtoivat hirviryhmään. Juuri joukkueen raikkaamman ilmeen kannalta Lankinen näkee positiivisena vahvistusten olevan täysin uusia kasvoja Happeen paidassa.
– Ronikaan ei ole hirveästi pääkaupunkiseudun ulkopuolella ollut ja Sveitsin poika on uusi kasvo liigassa. Uskoisin että, meillä on hyvä sauma olla iskussa heti kauden alussa.
Vaikka Lankinen vaihtoi viime kaudeksi Happeeseen, matkasi puolustajien pistepörssin voitto Kuopioon. Lankisen pitkäaikainen joukkuekaveri Riku Tuononen paukutti 21+12=33 pistettä. Lähes tuplat Happee-pakin pörsseihin verrattuna.
Aikooko Lankinen siis palauttaa kuopiolaisten kovimman pörssipakin valtikan itselleen?
– Kyllä pitää Rikulle joku porkkana heittää. Iski hyvät pörssit, mutta ei laittanut sitä mun pörssiennätystä (36 pistettä) uusiksi. Jos Riku rikkoo sen ensi kaudella, niin pistän paremmaksi. Pidän sen viitan harteilla Kuopion pojista. Se on saletti!