Joulukuun 15. päivä viime vuonna oli täynnä riemua, kun Suomen MM-kisajoukkueen nuorin pelaaja Suvi Hämäläinen teki maalin ja juhli muun joukkueen mukana mitalia MM-pronssiottelussa Sveitsin Neuchâtelissa.

Vain noin kuukausi myöhemmin salibandy näytti toista puoltaan, kun Hämäläinen loukkaantui C1-poikien SM-sarjan ottelussa Pirkkalassa. Hän pelasi Pirkoissa vuotta nuorempien poikien joukkueessa naisten B-liigaryhmän rinnalla.

– Eturistiside poikki ja nivelkierukassakin meni jotain. Leikkaus oli tammikuun lopussa, Hämäläinen kertaa.

Vakava loukkaantuminen on aina iso juttu pelaajan uralla. Myös Hämäläisen se pysäytti. Alkuun tuli jonkinlainen shokki, ja hän myöntää käyneensä läpi monenlaisia ajatuskulkuja.

– On tämä kasvattanut ihmisenä ja pelaajana. Tuli mietittyä oikeasti, miksi tätä lajia pelaa, kun voisi tehdä muutakin.

Hämäläinen tunnustaa, että samalla korkealle asetetut henkilökohtaiset tavoitteet siirtyivät hetkeksi taka-alalle.

– Unelmat menivät vähän pimentoon. Ne eivät ole nyt päällimmäisenä mielessä, mutta uskon, että sieltä ne taas tulevat, lukiossa toista vuotta opiskeleva pelaaja sanoo.

Hän arvelee tunteisiin vaikuttavan sen, että pitkän tauon vuoksi ei ”muista”, kuinka kivaa pelaaminen onkaan.

– Tiedän, että vanha tunne tulee, kun pääsen taas pelaamaan. Se on kivaa ja nautin siitä. Vielä se ei ole ihan kirkkaana mielessä.

”Koovee otti yhteyttä”

Heinäkuussa 17 vuotta täyttänyt Hämäläinen oli viime joulukuun kisoissa Suomen ainoa pelaaja, joka edusti B-liigan joukkuetta.

– Se oli boostaus, että pitäisi siirtyä ylempään sarjaan, jossa on kovempia pelejä ja toimintakin on ammattimaisempaa kuin B:ssä. Se oli oma ajatus. Toisaalta en ensin edes miettinyt vaihtoa, mutta sitten Koovee otti yhteyttä.

Hämäläinen päätti siirtyä pitkäaikaisesta seurastaan Pirkkalan Pirkoista Kooveen riveihin. Alku uudessa joukkueessa on sujunut polven kuntoutuksen ja myös koronavirusepidemian vuoksi vähän eri lailla, mutta se ei ole nuorta hyökkääjää haitannut.

Hän on tehnyt samoja perusvoimaa kehittäviä punttitreenejä kuin muutkin. Juoksemista pystyy tekemään jo lähes täydellä teholla ilman palloa tai muita pelaajia, ja suunnanmuutoksiakin jo noin 80 prosentin vauhdilla.

– Kuntoutukseen lähdin sillä asenteella, että tästä tullaan vielä parempaan kuntoon kuin oltiin.

Kaikki on edennyt aikataulun mukaan ja polvi on ihan hyvässä kunnossa. Lajiharjoituksiin pääsen ehkä viikon-parin päästä, Hämäläinen kertoo.

– Peliosuuksissa en ole vielä ollut mukana. Otteluita pääsen pelaamaan toivottavasti joskus lokakuun lopussa tai marraskuun alussa.

Kooveen päävalmentaja Kari Lehtisalo ei odota Hämäläisestä suoraan sateentekijää, vaan korostaa malttia.

– Lähdemme Suvin kohdalla maltillisilla odotuksilla, koska kyseessä on pelaaja, joka on toipumassa isosta loukista, eikä ole aikaisemmin pelannut NLA-pelejä, Lehtisalo sanoo.

– Rooli joukkueessa tarkentuu vasta hänen peliesitystensä kautta. Totta kai odotamme, että Suvi pelaa omien vahvuuksiensa kautta ja pystyy sitä kautta auttamaan joukkuetta.

Kaksien kisojen vuosi?

Kun katseet käännetään eteenpäin, Hämäläinen myöntää odottavansa, että pääsee mittaamaan taitojaan A-liigassa.

– Se ei ole mikään läpihuutojuttu, että siellä pärjätään, vaan pitää tehdä töitä. Vastustajat ovat kaikki itselleni uusia. En sano, että B-liiga olisi ollut liian helppo sarjataso, mutta nyt haastan taas itseäni.

– Varsinkaan loukkaantumisen jälkeen en usko, että kaikki tulee heti helposti. Olen ollut yli puoli vuotta pelaamatta, joten touhu ei ole välttämättä ihan heti kärkitasoa.

Toisaalta Hämäläinen tietää, että kaukaloon ei voi hypätä vain katselemaan.

Seuraavat naisten MM-kisat pelataan tällä tietoa joulukuussa 2021 ja Hämäläiselle avautui loukkaantumisesta huolimatta mahdollisuus pelata myös tyttöjen MM-kisoissa, kun ne siirrettiin toukokuussa vuodelta eteenpäin koronapandemian vuoksi. Hän haluaa pukea Suomi-paidan päälleen molemmissa kisoissa.

– Kesäleiriryhmän valinnat tehdään tämän kauden perusteella, joten tätä ei voi pitää minkäänlaisena välikautena. Ehkä muutaman pelin liigassa voi aluksi katsella ja aistia, mutta sitten mennään täysillä.