EräViikinkien alkukausi on ollut odotuksiin nähden pannukakku. Joukkue on voittanut kahdeksasta ottelustaan vain kaksi ja saanut kasaan seitsemän pistettä. Epätasaisuus on ollut leimaava piirre alkukauden otteluissa. Parhaimmillaan pelirohkeus ja tehokkuus ovat olleet huipussaan, mutta vastaavasti pelokkuus ja epävarmuus ovat maksaneet joukkueelle pisteitä illasta toiseen.

Joukkueen kapteeni Jani Kukkola ei juuri kiertele tai jossittele vallitsevaa tilannetta.

– Tämä on se, mitä tällä hetkellä ansaitsemme. Emme pysty pelaamaan ehjä 60- tai edes 40-minuuttista. Alisuorittajia on joukkueessa liian paljon, Kukkola linjasi eilisen Indians-ottelun jälkimainingeissa.

Maajoukkuepelaajan ruoska sivaltaa ennen kaikkea häntä itseään kohti. Kukkola ei ole alkuunkaan tyytyväinen omaan suoritukseensa. Kaiken nähneen ja kokeneen sentterin mukaan ykköskentän tulisi olla suunnannäyttäjä.

– Meillä ei ole ollut ketään, joka näyttää suuntaa. Meidän kokeneimpien pitäisi näyttää sitä ja saada muut seuraamaan perässä.

– Kaikilla on ollut vaikeaa, eikä ole itseluottamusta. Sitä on turha ruveta valehtelemaan, hän lisää.

Kukkolan mielestä henkinen lukko on näkynyt joukkueen otteissa esimerkiksi rentouden puutteessa maalinteossa ja viimeisissä ratkaisuissa hyökkäyspäässä. Epävarmuus on saanut pelin puuroutumaan.

– Pyörimme reunoilla ja teemme tyhmiä ratkaisuja pallon kanssa. Joudutaan tekemään hirveä määrä duunia, että saamme yhden maalin.

Osasyynä EräViikinkien hankalaan alkukauteen on toki ollut loukkaantumisten määrä. Lisäksi EräViikingit Akatemian ja A-junioreiden koronakaranteeni on sotkenut harjoittelua. Se ei ole suora selitys, mutta näkyy väistämättä. Kukkola vaatii  skarppaamista päivittäiseen tekemiseen ja muistuttaa vanhasta totuudesta; niin pelaat kuin treenaat.

– Kaikki lähtee treeneistä. Siellä pitää saada taso sellaiseksi, että pärjätään peleissä. Tällä hetkellä se ei ole sitä. Mä otan siitä vastuun omalla toiminnalla. Pitää ruoskia illasta toiseen ja jaksaa tehdä duunia, että homma lähtee pyörimään.

Poissaolijoista on syytä nostaa esiin Lauri Kapanen ja Perttu Järvinen, jotka ovat ehdottomasti joukkueen terävintä kärkeä. Kukkola myöntää tutun tutkaparin (Kapanen) poissaolon jonkinlaisena muutoksena kentällisen kemiaan, mutta ei lopulta näe asialla suurta vaikutusta. Kapasta stuntannut Markus Salmi on onnistunut kelvollisesti.

– Totta kai odotamme, että Lauri tulee takaisin, mutta ei sillä suurta vaikutusta ole. ”Matu” (Salmi) on suoraviivaisempi, eikä ehkä ole tottunut pallonhallintaan niin paljon kuin me. Olemme koittaneet antaa hänelle vapauksia, että pelaat niin kuin pelaat ja laitat palloa pussiin. Vanhat patut katselevat vierestä, Kukkola naurahtaa.

Papat katselivat, kun Salmi laittoi eilisessä Indians-ottelussa kaksi kertaa pallon pussiin. Hienon nousun 1-5-tappioasemasta tehnyt EräViikingit sai mukaan pisteen, kun Indians käänsi ottelun edukseen jatkoajalla Valtteri Kainulaisen 6-5-osumalla. Kukkolan johtama viisikko näytti esimerkkiä tekemällä viimeisessä erässä kaikki vieraiden viisi maalia. Kapteeni itse summasi tehot 1+2. Kiri oli kova, sillä EräViikingit oli lähes puolet ottelusta pahassa pesukoneessa.

– Alku oli sitä, mitä se on alkukauden ollut. Selät ovat suoristuneet ja päät painuneet. Toisella tauolla sovimme, että sitä ei ainakaan tänään tapahdu.

Hankalasta alkukaudesta huolimatta Kukkola uskoo parempaan.

– En usko, että tasomme on tämä. Alisuoritamme tällä hetkellä. Meillä on nuori ryhmä ja ailahtelua tulee. Uskon, että homma saadaan kuntoon.

Samalla hän kuitenkin muistuttaa tylystä todellisuudesta.

– Liikaa ei ole aikaa. Pisteitä on pakko alkaa ottamaan. Ei tässä auta itku markkinoilla eikä selittely. Tulos näkyy kentällä.