OLS:n päävalmentajan paikalle täksi kaudeksi hypännyt Harri Naumanen uskoo yksilöiden kehittyvän kollektiivisen pelin kautta.

OLS on avannut kautensa kahdella kotitappiolla. Avausviikonloppuna se hävisi Nokian KrP:lle 4–6, viime sunnuntaina Classicille 7–11. Altavastaajana otteluihin lähteneet oululaiset ovat olleet peleissä vahvasti mukana vielä päätöskympeillä, mutta kärsineet kaksi sympaattista tappiota.

– Homma on ollut kohtuu hyvin hallussa, mutta molemmissa peleissä on tullut parin minuutin pätkiä, kun tuntuu, että kaikki menee pieleen. Hankala sanoa onko se sattumaa. Videolta kun katsoo, niin paljon pitää virheitä sattua, että käy noin, Naumanen toteaa Pääkallon haastattelussa.

OLS-luotsi kertoo olleensa tyytyväinen edistysaskeliin, joita pelin eteenpäin viemisessä on otettu. Classicia vastaan Luistinseura onnistui Naumasen mielestä etenkin pallottomassa pelissä.

– Odotus oli, että he tulevat saamaan maalipaikkoja, mutta eivät onneksi olleet niin tehokkaita kuin TPS:aa vastaan. Se meni odotettua paremmin, mitä lähdettiin pallottomana lähestymään. Saatiin myös aika paljonkin pallonhallintaa aikaiseksi.

Kollektiivin kautta

Naumasen on kuvailtu pyrkivän kehittämään keltapaitoja pallokontrollin suuntaan. OLS-valmentaja itse pitää luonnehdintaa mielenkiintoisena.

– Enemmän ajattelen niin, että pitää olla rehellinen pelille. Mitä se voittaminen vaatii: hyvää pallollista pelaamista ja hyvää puolustamista. Ei peliä voi pelkästään yhdellä asialla lähestyä ja toivoa, että sillä tulee tulosta.

Naumanen kuitenkin lisää laadukkaan pallollisen pelin kuuluvan vahvasti hänen visioonsa siitä salibandysta, mitä haluaa OLS:n tällä kaudella pelaavan.

– Uskon, että hyvä pallollinen peli tuottaa tulosta. Yleensäkin näen, että pitäisi tähdätä pelin hallintaan. Meidän pelaajat ja joukkue olisivat pääosan esittäjiä peleissä.

Naumasen edeltäjä, kaksi kautta OLS:ia luotsannut Jani Lipsanen vei oululaisten peliä pallollisemmille urille. Tietyllä tapaa Naumanen jatkaa Lipsasen työtä, mutta kokee – hieman kärjistäen – heidän välillään olevan näkemyseron lähestymistavassa.

– Lipsanen lähestyi peliä enemmän yksilöiden kehittämisen kautta rohkealla pallollisella pelillä. Itse yritän auttaa yksilöitä enemmän kollektiivisen pelin kautta.

Naumanen sanoo, että haluaa ennen kaikkea opettaa ja sivistää pelaajia lajin taktisista lainalaisuuksista.

– Miten pelin mekaniikka toimii ja miksi mikäkin toimii ja taas mikä ei toimi. Sitä kautta pyrin kehittämään kulttuuria eteenpäin.

– Kun katsoo näitä viime aikoina menestyneitä seuroja ja mitä niissä on pitkällä aikavälillä tapahtunut, niin monesti siellä on tietyt pohjat ja kulttuuri, joka kantaa vaikka valmentaja vaihtuukin.

Vaikka Naumanen luotsaa OLS:ia ensimmäistä kauttaan, ei OLS ja liigaympyrät ole hänelle uusi ympäristö. Sentterinä pelannut Naumanen oli nostamassa seuraa liigaan keväällä 2012 ja pelasi joukkueessa kaksi seuraavaa kautta.

Tuolloin OLS oli liigan häntäpäässä. Joukkue pelasi usein hyvin, mutta koki kasan sympaattisia tappioita. Aivan kuten tämän kauden ensimmäisissä peleissä.

– Se oli enemmänkin sitä tulosten kiristelyä ja niiden kanssa irvistelyä, ja kun ei tullut voittoja, niin pelin kehittäminen jäi siihen.

– Itsellä on se lähtökohta, että kehitetään peliä ja tulokset tulee kyllä perässä. Tässä vaiheessa ei kannata ajatella liikaa tulosta.

Kipinä valmennukseen syttyi Saksassa

OLS:n peräsimeen Naumanen siirtyi naapuriseura Limingan Niittomiehistä. Sitä ennen hän ehti viettää useamman vuoden Saksan ykkösseura UHC Sparkasse Weissenfelsissä. Viimeiset kaudet Naumanen toimi pelaajavalmentajana. Kipinä valmennukseen syttyi juuri Saksassa.

– En ollut aikaisemmin Suomen puolella ajatellut valmentajaksi ryhtymistä. Muutaman kieltäytymisen jälkeen suostuin ja siitä se sitten lähti liikkeelle. Aiemmin olin kuitenkin miettinyt minkälaista sen pelin pitäisi olla.

– Siitä kokemuksen kautta kehittelin omaa visiota. Tekemällä ja lukemalla oppii.

Naumanen sanoo Saksan vuosien olleen mielenkiintoista aikaa myös siinä mielessä, että hän pääsi näkemään erilaisia lajikulttuureja. Weissenfels leireili vuosien saatossa Ruotsissa ja Tšekissä sekä osallistui Saksan mestarina Champions Cupiin.

– Paljon pääsi näkemään monenlaista kulttuuria ja huomasi, että peliä pystyy pelaamaan monella eri tavalla. Pelin mekaniikka on kuitenkin sama. Sieltä löytyvät aina ne yleisesti toimivat periaatteet.

Eri lajikulttuurien näkemisen ohella Naumasta kehitti valmentajana se, että hän sai tehdä salibandya ammatikseen.

– Aamulla, kun heräsi niin pystyi miettimään salibandya. Alkoi vahvistumaan ne käsitykset, miten peli toimii.

Taiteilija

Jo Naumasen habituksesta vaihtoaitiossa saattaa huomata, että kyseessä ei ole aivan perinteinen ”sählyjätkä”. OLS-luotsi sonnustautuu Peaky Blinders -henkiseen lätsään, joka antaa varsin taiteellisen vaikutelman.

Naumanen onkin taiteilija, taidemaalari tarkemmin sanoen. Hän kertoo maalavansa silloin kuin ehtii. Viimeksi aikaa oli kesällä.

– Hetkittäin olen ollut, mutta en pitkäaikaisesti, Naumanen vastaa kysyttäessä onko hän elättänyt itsensä taitelijana.

– Se on raaka ala, jossa pitäisi puskea itseään koko ajan esille. Epävarmuutta ja apurahojen hakemista, vähän samaa kuin valmentajan homma.

Taiteessa ja urheilussa on paljon samaa, mutta ihmistyyppeinä taiteilijat ja urheilijat mielletään lähes toistensa vastakohdiksi.

– Onhan se joskus nuorempana ollut erikoisempaa, kun urheilijapiireissä olin taiteilija ja taidepiireissä urheilija. Taidekoulussa ihmeteltiin, miksi hikoilee ja juoksee pallon perässä. Urheilijapiireissä huvittaa kovasti taiteilija ammattina.

– Ei ne ihmiset loppuen lopuksi kovin erilaisia ole. Se on vaan mihin kuplaan sattuu osumaan.