Naisten F-Liigan B-lohkossa pelaavan O2-Jyväskylän maalinsuuta tukkii erittäin kokenut maalivahtikaksikko, Tanja Matilainen on syntynyt vuonna 1975 ja Hanna-Leena Räsälä 1985.

02-Jyväskylän joukkueen ikäjakauma kenttäpelaajilla on 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun kieppeillä. Maalivahtikaksikko ei kuitenkaan koe, että sukupolviero näkyisi erityisen paljon.

– Ei se merkittävästi näy, mutta toki on selkeästi nuorempia tyyppejä. Moni on kuitenkin aika samantyyppisessä elämäntilanteessa, puhumme paljon samoista asioista, kommentoi Räsälä.

– Ei se kyllä mielestäni juurikaan näy, toteaa Matilainen.

Kokeneiden maalivahtien tarina salibandyn parissa on hieman erilainen. Erilaisten syiden takia kausia salibandyn parissa ei ole ihan loputtomiin.

– Olen aloittanut salibandyn vuonna 1998. Lasteni syntymien aikoihin 2001 ja 2004 on ollut taukoja. Polviloukkaantuminen pakotti pitämään myös tauon ja olen ollut välissä myös kolme vuotta pelaamatta, mutta veri veti uudelleen vielä pelikentille, Matilainen kertoo.

– Aloitin vähän vanhemmalla iällä, salibandya on takana vasta seitsemän kautta. Jalkapalloa olen pelannut pidemmän aikaa, avaa Räsälä omaa tarinaansa.

Kumpikin puhuu salibandysta ja urheilemisesta ylipäänsä vieläkin lapsen innolla ja löytää pääsarjatason pelaamisesta vastapainoa muuhun arkeen.

– Salibandyn avulla pystyy pitämään myös itsensä kunnossa ja tavoitteellinen urheilu tuo hyvää vastapainoa työelämään, sanoo Räsälä

– Sähly on kivaa, tosi mukava ja nopea laji. Varsinkin maalivahtina oleminen on todella mukavaa, hehkuttaa Matilainen

Kilpailullinen luonne ja tavoitteellinen arki pitävät kummankin vanhemmallakin iällä mukana. Tietysti heitä myös väsyttää amatöörilajin haasteet.

– Kieltämättä välillä tulee sellaisia hetkiä, kun on myös fyysinen työ ja aikaisin joutuu heräämään. Välillä tietysti tulee sellaisia hetkiä, kun ei jaksaisi, mutta kyllä se tunne menee aika äkkiä ohi, Matilainen sanoo.

– Itsensä haastaminen, omat ja joukkueen onnistumiset pitävät minut mukana, ne ovat hienoja hetkiä, hekumoi Räsälä.

Matilaisella on 16- ja 19- vuotiaat lapset. Harva pelaaja pystyy lapsiensa aikuistuttua keskittymään uraan pääsarjatasolla. Räsälän taloudessa salibandy vaikuttaa vahvasti, kun mies toimii Happeen tilastomiehenä.

-Pojat ovat jo niin isoja, että voi keskittyä paremmin sähly ja työuraan. Poikien kanssa tulee tietysti myös oltua, mutta heillä on jo aika tavalla omat menot, Matilainen naurahtaa.

-Itselläni ei ole lapsia ja elämäntilanteeni mahdollistaa salibandyn pelaamisen. Mieheni on myös tiiviisti tekemisissä salibandyn kanssa, joten salibandy täyttää arkea aika kivasti, sanoo Räsälä.

Matilainen on kollegaansa Räsälää kymmenen vuotta vanhempi, mutta on oppinut sen verran kuuntelemaan kroppaansa, että pelikunnossa pysymiseen ei vippaskonsteja tarvita.

– Olen ollut aina hirveän huono venyttelemään ja monesti naurankin, että jos aloittaisin venyttelemään niin varmaan rikkoisin itseni. Ei mitään ihmeellisiä tuntemuksia sen suhteen ole ollut. Tietysti vähän täytyy kuunnella kroppaa ja huilata välillä, kertoo Matilainen.

Räsälä on huomannut, että heidän vuonna 2004 syntyneen kolmannen maalivahdin meno on kaksikkoon nähden erilaista. Mutta vieläkö Räsälä ottaa Matilaisen esimerkistä vaarin ja pelaa vielä seuraavat 10 vuotta?

– On ollut hienoa pelata Tanjan kanssa, on päässyt läheltä seuraamaan. Ehkä häntä voisi tietynlaiseksi esikuvaksi sanoa ja kun hän on pelannut niin pitkään, voi itsekin ajatella, että on vielä paljon pelivuosia jäljellä. Salibandy ja joukkuelajit ylipäänsä ovat sellaisia, jotka kiehtovat varmasti vielä pitkään, Räsälä sanoo.