Nokian KrP voitti Jymyn keskiviikkona ja kipusi F-liigan 2. sijalle. Pistekeskiarvolla mitattuna Näädät on ollut sarjan neljänneksi paras joukkue. KrP:lla kulkee, koska Raholassa on otettu opiksi viime vuosien virheistä.

KrP on ollut viime kausilla joukkue, josta on ollut vaikea saada otetta. Tasan vuosi sitten, keskellä synkintä marraskuuta KrP pöllytti LASBia vieraissa 7–1, mutta hävisi kolme päivää myöhemmin kotona ÅIF:lle 6–9. Toissa kaudella KrP päihitti jopa Classicin runkosarjassa, mutta taipui kotikaukalossa sekä Welhoille että OLS:lle.

Näätien suoritustaso on heilahdellut, koska joukkueen löyhä pelitapa, ”Näätärokki” on ollut heilahtelemiselle altis. Toinen KrP:n suoritustasoa heiluttanut tekijä on ollut jatkuva ketjujen rukkaaminen, kansankielellä ketjulotto.

KrP on näyttänyt viime vuosina joukkueelta, jossa pelihuumori on kohdillaan, mutta pelillinen selkänoja on puuttunut.

Kun tähän on vielä lisätty yhteisten kokemusten kautta hioutuvan viisikkorakenteen uupuminen, on Nokia ollut paitsi ailahteleva, myös pahasti alakynnessä kahdessa puolivälieräsarjassa TPS:aa vastaan.

Kontrolli

KrP jätti pahimman kohkauksen jo viime kaudella. Viimeistään tällä kaudella uudet tuulet ovat puhaltaneet Raholassa.

Kun haastattelin harjoituspeleissä liekehtinyttä Simo Paulaharjua elokuussa, hän sanoi, että pallokontrolliin on panostettu. Paulaharju kertoi, että Näätien painopiste oli harjoituskaudella etenkin hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Joukkue opetteli murtamaan eri tyyppisiä puolustuksia pallon kanssa.

Pelitapamuutos virtailusta kontrolliin on ollut järkevä paitsi pelin lainalaisuuksien näkökulmasta, myös KrP:n materiaalisen murroksen kannalta.

Näätärokin kulta-ajan, vai pitäisikö sanoa pronssikauden (2017-18) joukkue ei ollut likimainkaan niin taitava kuin nykyinen Näätälauma. Valtteri Viitakosken ja Henri Mäenpään kaltaiset suoraviivaiset voimahyökkääjät soveltuivat erinomaisesti virtailevaan pelitapaan. Mäenpäät ja Viitakosket ovat kuitenkin vaihtuneet Joona Rantaloihin, Joonatan Kovasiin ja Nico Jonaesoneihin.

KrP:lla on niin taitavia yksilöitä, että heistä saa huomattavasti enemmän irti oman joukkueen ollessa pallossa. Samalla myös vastustajan luoma uhka pienenee.

Vaikka KrP on muuttunut vuosi vuodelta urheilullisemmaksi, sen taiturimaiset yksilöt eivät ole omimmillaan kamppailutilanteissa. Juuri kamppailut vähenevät, kun joukkue pystyy ottamaan aloitteen ja kontrolloimaan pelin virtausta sitä kautta.

Samalla myös viisikoiden rakenteet ovat eheytyneet. Aiemmilla kausilla ne olivat nätisti sanottuna väljiä. Tämä on kohottanut Näätien puolustusvalmiutta ja näkynyt ihan konkreettisesti laadukkaampana kollektiivisena puolustuspelaamisena.

Ei KrP:n pallollinen peli vielä valmista ole, mutta ajoittain se on erittäin laadukasta. Etenkin kaksi ensimmäistä viisikkoa malttavat pysyä pallossa. Ne venyttävät vastapuolen puolustusmuotoja muuttamalla pelin painopistettä. Pallo kierrätetään tyhjään tilaan, jossa on aikaa tehdä murtavia ratkaisuja.

Pelitavallinen murros on näkynyt positiivisesti myös maalisarakkeessa. Näädät ovat iskeneet pallon vastustajan reppuun keskimäärin 7,17 kertaa pelissä. Omissa on kolissut vain 4,17 kertaa ottelua kohden. Ero on valtaisa jos vertaa esimerkiksi KrP:n pronssikauteen. Tuolloin nokialaiset osuivat 7,42 kertaa pelissä, mutta päästivät 6,04 maalia.

KrP:n päästettyjen maalien keskiarvo tippui alle viiteen jo viime kaudella. Samalla tehtyjen maalien keskiarvo kuitenkin putosi alle seitsemään. Tällä kaudella joukkue on saanut sahattua päästetyistä vielä puoli maalia pois ja nostettua tehtyjen maalien keskiarvoa lähes saman verran.

Suunta on sitä kautta oikea.

KrP:n maalikeskiarvot viimeiseltä neljältä kaudelta:
2020-21: 7,17-4,17
2019-20: 6,88-4,92
2018-19: 7,23-6,62
2017-18: 7,42-6,04

Pysyvyys

Toinen asia, mihin Nokialla on tehty positiivinen muutos, on ketjuloton loppuminen. Aiemmilla kausilla Jarmo Härmä on saattanut sekoittaa pakan uusiksi jopa otteluiden sisällä jos peli ei ole kulkenut. Viime kaudella toimivia viisikoita etsittiin vielä pudotuspelien kynnyksellä.

Jatkuva säätäminen saattaa pitää pelaajat varpaillaan, mutta viisikoiden toimivuuden kannalta olennainen kemia jää helposti vajaaksi. Vaikka Härmän liipaisinsormi on ollut herkkä, täytyy Näätä-luotsin puolustukseksi sanoa, ettei joukkue ole ollut ehkä kaikkein johdonmukaisimmin rakennettu kokonaisuus aiempina kausina.

Tällä kaudella KrP on sekoittanut kentällisiä vain kerran. Ainoa isompi muutos oli Joona Rantalan ja Vili Liposen paikkojen vaihtuminen.

Ykkösketju Henri Johansson-Nico Jonaeson-Joona Rantala, pakkina Morics Krumins-Joni Henttonen on tällä hetkellä liigan parhaita kentällisiä. Myös kakkosvitja Vili Liponen-Joonatan Kovanen-Mikko Laakso on pystynyt laadukkaaseen pallolliseen peliin. Kakkosen alla Jere Mattilan pakkipari on vaihdellut terveystilanteen mukaan.

Näätien kolmonen pelaa suoraviivaisemmin. Se on onnistunut omassa pelissään erinomaisesti. Loistavan alkukauden pelannut Simo Paulaharju on iskenyt 9+5=14 pistettä, eli yli pinnan peliä kohti ja on kahdeksan maalia plussalla. M-Teamista viime kaudeksi Raholaan siirtynyt Paulaharju olisi EräViikinkien, Tiikerien, Welhojen ja Jymyn paras pistemies.

Mörkö

KrP:n vahvaa virettä mitataan todenteolla lauantaina Ideaparkissa, kun se kohtaa voitosta voittoon edenneen Classicin.

– Viime kauden edesottamuksilla Classic on saanut myös meille vähän pään sisällekin tuota pelkoa heistä. Tätä pitää nyt lähteä käsittelemään ja ihan avoimin kortein pitää uskaltaa sanoa, että Classic on meille tällä hetkellä aikamoinen mörkö.

Näin Jarmo Härmä sanoi Super Cupin finaalin jälkeisessä haastattelussa. Classic oli murjonut taululle tylyt 11–3-loppulukemat.

Helmikuussa KrP kohtasi kivikovan paikallisvastustajansa kahdesta. Ensin se sai kyytiä Cupin finaalissa Tallinnassa 2–10. Paria viikkoa myöhemmin kahden erän jälkeen keskeytetty runkosarjapeli Nokian jäähallissa kirjattiin Classicin 8–1-voitoksi.

KrP on siis hävinnyt tämän vuoden kolme Classic-peliään maalierolla 6–29.

Tulevan lauantain Classic-KrP-matsista löytyy ainakin isossa kuvassa kaksi kiinnostavaa pointtia. Ensinnäkin, onko Näätälauma saanut ”mörön” karistettua korvien välistä. Toinen, huomattavasti kiintoisampi pointti on nähdä tämän hetkinen ero Classicin ja sen kovimpien haastajien välillä.

Nokia pitää nimittäin tämän syksyn perusteella nostaa Oilersin ja TPS:n kanssa samaan Classicin kärkihaastajien kastiin. Sen pelissä on viitteitä, jotka tulevat kantamaan keväällä.