TPS-kapteeni Miko Kailiala ruoti Pääkallon haastattelussa joukkueensa alkukautta, kärkipelien
vaikeuksia ja tulevaa Classic-ottelua.
TPS:n alkukausi on sujunut varsin mallikkaasti. Tuleva Classic-ottelu on turkulaisille kauden 14. Plakkarissa on 11 voittoa ja kaksi tappiota. Suurimmat testinsä TPS on kuitenkin reputtanut. Classic runnoi syyskuun lopussa taululle tylyt 10–2-lukemat. Marraskuun lopussa Oilers peittosi TPS:n 11–6.
TPS:n päästämistä 57 maalista peräti 37 prosenttia on uponnut kahdessa kärkipelissä.
– Siihen voisi ehkä lisätä vielä Seinäjoen pelin (TPS voitti 11–8). Naureskeltiin kopissa ennen Oilers-peliä, kun joku oli katsonut maalisuhdetta, että päästettiin yhteen viikonloppuun (Classic ja SPV) yli puolet maaleista. Ne ei-ykköskorin jengit taas ollaan onnistuttu pitämään parissa maalissa, Kailiala toteaa.
TPS-kapteeni kuvailee kauden ensimmäistä Classic-peliä karmeaksi suoritukseksi.
– Se meni täysin alta lipan koko joukkueelta. Ladattiin paljon kotiavaukseen ja haluttiin näyttää, kummoinen Tepsi tulee tällä kaudella.
Suurimmaksi erottavaksi tekijäksi kärkipelien heikkojen tulosten ja muiden otteluiden välillä Kailiala näkee vastustajan viimeistelytehokkuuden.
– Enemmänkin olisi voinut heilahtaa. Veskat ovat pelanneet hyvin ja kaveri ei ole tehnyt. Classic-pelissä kaveri laittoi aika julmalla prosentilla sisään. Jos sen tason ukot pääsee laukomaan ykkössektorista, niin varmasti kolisee.
– Samaa oli Oilers-pelissäkin. Aiemmin Jymyllä ja Inkkareilla oli samanlaisia paikkoja kuin Oilersilla, mutta he eivät tehneet maaleja. Tappioita olisi voinut tulla aiemminkin.
TPS:n kärkiotteluissa huomionarvoista on ollut myös se, että Kailialan tähdittämä ykköskenttä on sakannut. Classicia vastaan kipparin teholukemaksi kirjattiin -5, Oilersia vastaan -3. Tosin jälkimmäisessä pelissä muutama miinus tuli tyhjiin uponneista maaleista.
– Classic-peli oli ihan katastrofaalinen, kun ei oltu pelattu vielä pitkään kimpassa. Siinä tuli näppäilyvirheitä. (Janne) Nurminen oli vielä siinä pelissä pakissa, mutta sen jälkeen (Erik) Storgårds on ollut pidempään. Sen ketjun kanssa ollaan saatu työstää ja saatu yhteisiä kokemuksia. Paljon ollaan parannettu.
Rutiini on kasvanut
Jos TPS:n alkukautta katsoo kokonaisuutena, sitä voi luonnehtia hyväksi. Etenkin jos vertaa viime kauteen. Vuosi sitten TPS:n pistepussi näytti 13 pelin jälkeen 22 pistettä. Nyt kasassa on 31 pistettä. Oilersin kanssa identtinen pistekeskiarvo on sarjan toiseksi paras.
– Mikä on ollut merkille pantavaa sen jälkeen, kun tulin takaisin (2018), niin rutiini on kasvanut. Tiedetään, että oma perustaso riittää aika monissa peleissä pisteille. Aiemmin se ei ollut Tepsille ominaista, eikä siihen oltu totuttu. Pitkään piti pelata oikeasti hyvin, että voitti.
– Ollaan saatu iskostettua oma vaatimustaso, mutta oikomaan ei voida lähteä. Perussuorituksella ei tule pisteitä ykköskorin joukkueita vastaan.
Kailialan mielestä myös jatkuvuus näkyy. Joukkue on muuttunut viime vuosina vähän ja yhteisiä kilometrejä on karttunut.
– Oltaisiin voitu hävitä joku matsi ennen Oilers-peliäkin. Viime kaudella taas oltiin siellä aallonharjan toisella puolella. Joku matsi oltaisiin voitu voittaakin.
TPS:n alkukaudessa huomionarvoista on ollut myös se, että joukkue on onnistunut hyökkäyspäässä. Joukkueen tehtyjen maalien keskiarvo 7,31 on sarjan toiseksi paras. Turkulaiset tekivät kauden kahteen ensimmäiseen peliin neljä maalia. Sen jälkeen TPS ei ole jäänyt kertaakaan alle viiteen tehtyyn maaliin.
Laadukkaasti puolustavan ja varovaisesti hyökkäävän joukkueen stigma on silti vahva. TPS:n hyökkäämisen ylle heitetään edelleen kysymysmerkkejä. Kailiala arvelee, että yksi sitkeää leimaa ylläpitävä tekijä löytyy joukkueen profiilista.
– Meillä on pelaajaprofiililtaan perisuomalaisia joukkuepelaajia. Ei mitään hurjia pistetehtailijoita, vaan enemmän duunariosaston ukkoja. Kaikilta ei voi odottaa, että tulee 2-3 maalia illasta toiseen. Tehdään oma duuni hyvin ja voitetaan ketju vastaan ketju -peli.
– Jos vertaa vaikka Oilersiin tai Classiciin. Niissä on paljon viimeistelytehokkuuden kannalta isoja talentteja: Kainulaiset, Lastikka, Sami (Johansson) ja ”Emppu” (Salin). Jos sulla on Sami tai Lastikka, niin ne pystyy tekemään huonostakin paikasta maaleja. Enkä sano, että minä tai ”Hauta” (Mikko Hautaniemi) ei siihen pystytä, mutta heillä on ehkä sitä taitoa enemmän.
Pelaajaprofiilien ohella Kailiala näkee myös pelitavan vaikuttavan mielikuviin.
– SPV on tehnyt ison kasan maaleja, mutta omissakin on kolissut ja liikevaihto on suuri. Se on korreloinut pelitapaan, kun mennään koko ajan ylösalas.
– Meidän homma taas on tiukka puolustuspeli, jonka päälle raavitaan tarvittavat maalit. Viidelläkin maalilla pitäisi olla hyvä mahdollisuus voittaa peli.
Hyökkäyspelin suhteen TPS on pyrkinyt löytämään oikeita malleja, joilla laatupaikat syntyvät.
– Etsitään rajoja, mikä ratkaisu on missäkin tilanteessa paras. Sen iskeytyminen selkäytimiin ottaa aikaa. Koitanko pienemmän marginaalin syöttöä takiksille, josta kaveri pääsee lyömään tyhjiin versus helpompi syöttö alaspäin, eikä omissa kolise. Sekin on veteen piirretty viiva, mikä on minäkin päivänä oikea ratkaisu.
”Enemmän on tietoa, miten Classicia ei voita”
Ennen joulun viettoon siirtymistä TPS pääsee kovimpaan mahdolliseen testiin Classicin vieraana. Classicin kovimpiin haastajiin lukeutuva TPS on pelannut viime vuosina useita tiukkoja pelejä tamperelaisdynastiaa vastaan, mutta jäänyt kerta toisensa jälkeen tyhjin käsin.
Tammikuussa 2017 TPS ja Classic pelasivat tasan. Sittemmin Classic on vienyt keskinäiset pelit tylysti 14–1. TPS:n ainoa voitto tuli toissa kevään finaalisarjan kolmannessa pelissä.
Kailiala sanoo, että viisasten kiveä Classicin kaatoon on etsitty, mutta sitä ei ole löytynyt.
– On sitä puitu tänä syksynä ja tämänkin pelin alla. Classic pitää saada epämukavuusalueille. Syksyllä ei siinä onnistuttu eikä edellisvuoden finaalisarjassakaan. Vaikka pelit olivat tiukkoja, voitot eivät olleet hirveän lähellä. Miten voittaa Classic yksittäisessä pelissä tai sarjassa on se isoin kysymys, mihin etsitään edelleen vastauksia. Enemmän on sitä tietoa, miten heitä ei voita.
Tulevaan huippuotteluun oman lisämausteensa tuo myös se tosiasia, että ottelu pelataan ilman yleisöä.
– Toki se on eri tilanne, kun ei tule taputuksia eikä buuaksia, vaan se on pelkkää peliä. Ohjeet ja tommoiset kuuluvat paremmin. En kuitenkaan osaa sanoa muuta kuin kliseen, että se on molemmille sama. Jos toinen saa hyvän draivin päälle ja tekee muutaman maalin, niin pelin kiertokulua on ehkä vaikeampi lähteä kääntämään.
Jalkapallon puolella on huomattu pelien intensiteetin laskeneen yleisön puuttuessa. Etenkin prässääminen on ollut maltillisempaa. F-liigassa otanta on kuitenkin liian pieni, jotta ”haamupeleistä” voisi vetää suurempia pelillisiä johtopäätöksiä.
Samaa sanoo myös Kailiala, jolle marraskuun viimeisen päivän Oilers-peli oli ensimmäinen ilman yleisöä.
– En huomannut siinä mitään suurempaa eroa, enkä kaverinkaan pelaamisessa. Tuttu Oilers se oli, ketä vastaan pelattiin.